Väljemmillä vesillä | Page 4

tuosta pystyyn havahtaa,?Hieroo unta silmist?ns?, tuntee huomentuulosen,?Tuntee taaskin suonissansa vanhat nesteet nuoruuden.
P?iv? nousee taivahalle, kev?tp?iv? kultaisin,?-- Oisko unta ik?vint? taisto ?sken ollutkin??Unta kaikki miekan kalske, verivirrat vuolahat??Koska kukkii tanterella tuossa ruusut ihanat.
Ja kun nousee kukkulalle joukon pienen johtomies,?Niin h?n kohta veljillens? sielt? ihmetell? ties,?Ett? uljas, aava selk? heid?n allaan aaltoilee,?Houkutellen retkeilylle kummat henget viittoilee.
Ulapalla onnen saaren n?kyy kaunis kangastus,?Siell' on Sampo k?tk?ss?ns?, siell? kansan kalleus.??Sinne, veikot, soutakaamme, joka mies nyt purtehen,?Viel' on verta suonissamme otteluihin urhojen?.
Yksimielin kev?tkansa astuu toivon alukseen,?Soutaa kohti onnen saarta, tahtoo Sammon omakseen.?Vastainen on kyll? tuuli, taival kuluu kuitenkin,?Yhteisvoimin kun on kaikki k?yty haaksen airoihin.
Mutta siin? soudettaissa Luoja tuulen k??nnytt??,?Valkopurjeet pullistuupi, laiva vett? viilett??,?Nyt on miesten helppo olla, hiljalleen vain huovataan,?Laulun, soiton ongelmoiden otteluissa kiistataan.
Vaan jo kiista kiihottuupi, syntyy riitapuoluet:?Keill? t?ss' on ruorivalta, keille kuuluu ohjakset??Toiset intt?? ?lyll?ns? johtovallan ansainneen,?Toiset v?itt??, ett' on heill? vanhin oikeus alukseen.
Mielet kiihtyy, sanat sinkoo, matkan m??r? unhottuu,?Lailla lasten kiistelt?iss? haaksi tielt??n harhautuu,?Tuuli tuima taltuit, tyyntyy, meri hiljaa huo'ahtaa:?Kaikki vanhat luonnon merkit ukkos-ilmaa ennustaa.
Taivon rannan takaloilta lonka musta nouseekin,?Jymy kaukaa uhkaavaissa k?y jo miesten korvihin;?Vaan kun ollaan kuohuksissa, tuota tuskin huomataan?Ja jos jotkut varottaakin, heit' ei kuulla kumminkaan.
Tuuli kiihtyy tuimemmaksi, taivas lientyy, pilveilee,?Meri aava havahtuupi, ?hkyy, kuohuu, tummenee,?Kunnes halki pilven synk?n iskee nuoli pitk?sen,?Jyry seuraa, salamoipi, myrsky raivoo ulvoen.
Kuink' on laita pienen purren, sopu Sammon soutajain??Riidell??nk? herruudesta heid?n kesken yh? vain??Onko hornan inhat henget p??sseet irti tyrm?st??n,?Kosk'ei myrskyn uhkausta joukko kuule viel?k??n.
Synteinik? rankaisuksi tuo mun n?hd? t?ytynee,?Kuinka veljet kesken?ns? kuolemakseen riitelee,?Kuinka aiheeks kurjan kiistan nostettu on entisyys,?Vaikka varmaan miesten tarmon vaatis moinen nykyisyys.
Hurja joukko, mieles malta, k?y jo laivan hoitohon,?Kaikki tarmos, kaikki voimas, yhteisty?h?n tarvis on,?Sill? laiva huojuu, horjuu, myrsky ehk? murskaa sen,?Ellei lakkaa kurja kiista, ryhdy miehet toimehen.
Meri vahtoo, myrsky pauhaa, haaksen musta kuilu vie!?Eik? joukko ty?h?n toinnu, noiduttu se varmaan lie --?Koittaisinko pauhun halki tuonne huutaa, varoittaa??Ehk? Luoja ??nen heikon heid?n vuokseen vahvistaa.
?Yl?s, joukko, yhteisty?h?n!?Kiinni k?ysiin joka mies,?Kunnes lauhtuu myrskyilma,?Kunnes vaaraton on ties!?Nyt ei ole riidan aika,?Vaan on yhteistoiminnan,?Nyt voi surma vieraaks tulla,?Vied? uhrit kuoleman!
Katsos kuinka mastot huojuu,?Touvit sinkuu, voivottaa,?Omaisuuttas irtahinta?Kuinka vy?ryt vallottaa,?Kuinka kuohut raivokkaina?Rynt?? laivan kylkehen,?Jotta haaksi saumoistansa???nn?ht?? jo huo'aten.
Yl?s, joukko, jonka hurja?Sokaissut on kiivastus!?Aallot varmaan viev?t kaikki,?Ellei joudu pelastus;?'Yhteisvoimin yhteisty?h?n!'?Keskin?iset riidat pois --?Siin? yksin laivan turva?Viel? ehk? olla vois!?
N?in m? huusin myrskyn halki, vaan ei kenk??n kuunnellut,?Meri heikon ??nen voitti, vahvemmin en jaksanut;?Riita jatkuu, haaksi huojuu, aallot ly? jo kannellen --?Silloin her??n -- -- -- Enk? tied?, kuinka k?ynee kansallen.
Syyskuulla v. 1893.
KANSALLENI.
Kas t?ss? k?tt?, kansani, s? joukko tarmokas!?Sun kanssas tahdon toimia ja kuolla puolestas,?Jos ai'ot pelk??m?tt? vain s? k?yd? taistohon,?Ja luoda silm?s vapauteen ja hengen valohon.
Ei nykyai'an sortaja voi saada laulajaa,?Sen kunnian saa sorrettu ja oikeus sen saa --?Ja jalo h?n, ken kansoaan vain hiukan auttaa voi:?H?nelle suista satojen my?s siunausta soi.
Eloni nuoren innolla m? liityn kansahain,?Sen verta on mun suonissain, sen henki rinnassain,?Ja mink? sain, sen korkoineen m? antaa tahtoisin --?Ja ty?h?n, valoon, kuntohon m? aina luottaisin.
S? pieneks kansaks mainitaan; se totta lieneekin.?Vaan oikeudenpa el?m??n on saanut pieninkin,?Ja jos on voimaa hengen vain ja lakiin luottamus,?Niin vie se vihdoin voittohon; mut kuoloon turmelus.
Ja voitto hengen, oikeuden se kaunihimpi on?Kuin se, min tuottaa kanuunat ja ruuti sauhuton;?Mut kaunis t?? jos palkka on, yks keinokin on vaan:?Vain kansan yksimielisyys on turva Suomenmaan.
Kun seisomme kuin yksi mies mi turma tulleekin,?Niin toisten toivo, luottamus suo voimaa kullekkin,?Ja lientynyt jos onkin nyt maan taivas pilvehen,?Niin poistuvathan pilvetkin per?st? myrskyjen.
Per?st? myrskyn, ukkosen saa taaskin kaunis s??,?Taas luojan taivas seijastuu ja p?iv? l?mmitt??.?Siis luota, Suomi, oikeutees ja turvaa toivohon,?N??t kansa ilman toivoa on kypsi kuolohon.
Ei el?m?? se ansaitse, ken raukaks raukenee,?Vaan joka tuulet, tuiskus??t p?in m??r?? taistelee;?Ja m??r?ll?si varmaankin on valo ainoo tie,?Se saata keskeen korpien, se syd?nmaille vie.
N?in turvaks maasi voiman luot s? itsetietoisen,?N?in joka mies on sankari ja voittos ikuinen;?Ja joukkos, vaikka pienikin kuin Kreikan aikoinaan,?Se torjuu tuiskut tundrojen ja suojaa Suomenmaan.
M? lailla Kreikan Tyrtaion jos voisin laulaa vain,?Niin tulta, voimaa laulaisin m? kunnon kansahain!?M? muiden eell? astuisin kuin airut taistelun:??Tuo jalo joukko j?ljess?in, se onpi kansa mun!?
Vaan yl?s, veljet, toimintaan, nous niinkuin yksi mies!?Saa, kansa, Sammon taontaan ja leimuun tiedon lies!?Sun olkoon oikeus oppaasi ja vapaus valkamas --?Vaan pimeyteen jos per?ydyt, on kuolo palkkanas.
Mut kuolla pois et voi, et saa: s? liian nuori oot;?S? viel? ty?ss? tarvitaan, vain vanhat poistukoot!?Ja vapauttas jos vainotaan, ?l' ollos toivoton:?Sun hengen voimaas lannistaa on nyt jo -- mahdoton!
JUHLARUNO
Kuopion laulu- ja soittojuhlassa 18-20/6 1891.
I.
Kev?inen hell? henk?ys sai taaskin Suomellemme,?Kev?isen p?iv?n paahtehet vei peitot j?rviemme,?Vei j?rven j??t, ja nietokset ja nurmen nukan nosti,?Ja inhan talven irnus??t ja tuiskut tuimat kosti.
Kuin kasvot nuoren morsion nyt Suomen luonto loistaa?Ja raitis kev?t-tuulahdus pois talvimielen poistaa;?Taas lehvii lehdot, lepikot, ja tummui korven kuusi?Ja tuomen tertut tuoksahtaa ja p?ivyt on kuin uusi.
Sen paiste yh? kirkastuu ja heltyy helteheksi?Ja taivon sini tummentuu ja lauhtuu l?mp?seksi,?Ja hein?n hennot helpehet jo kiertyy kuorestansa?Niin arkaillen kuin ep?ileis ne j?tt?? piiloansa.
Taas nousee kummun kukkaset kuin nousis kilpasilla?Ja mets?n laajan laulajat taas leijaa taivahilla,?Ne viett?? nekin lennossaan nyt