Väljemmillä vesillä | Page 5

laulujuhliansa,?Ne kiistaa nekin kesken??n nyt sulosoitollansa.
Ne laulaa ilmi ilojaan, kun kev?t vihdoin koitti?Ja kev?thell? heltehyt kun takatalven voitti,?Nuo sirkku raukat riemuitsee, ne laulaa toivehilta:?Kai Luoja heid?t huolestaa ja suojaa huuhkajilta.
Ja luonto, ?sken uinuva kuin impi unelmissaan,?Se puhtoisena havahtuu nyt neitsyt-aatoksistaan,?Ja kastehelmet heinikon ne v?lkkyy p?iv?? vasten?Kuin kirkkaat riemun kyyneleet vain silmiss' autuasten.
Nuo sinitaivon sirkkuset ne tenholaulullansa?T??n luonnon, ?sken uinaavan, havautti unestansa --?Ja kev?thelle hellitt?? ja nuojuu nuori hein??Ja kev?tkeijuin toivehet soi soiton s?velein?.
II.
Kev?isen luonnon lainen?On Suomen kansa:?Kuin luonto kasvit, kukkaset?Luo helmastansa,?Niin loi ja luopi ilmoillen?T??n kansan henki kev?inen?Ihanan taiteen kukkaisnummet,?Vakaisen tieteen vankat tammet --?Ja kaikki kantaa Suomen leiman?Ja kaikki juurtuu kansan henkeen.
Kun kev?tp?iv? koittaa taivahalla?Valaisten vaarat, rinteet, hongikot.?Eloisa tuuli tuntuu kaikkialla?Havauttaa huojuun korven kuusikot --?S?teist? p?iv?n, honkain huojunnasta?Her??v?t luonnon lauluniekat vasta;?Liverrys t?ytt?? kohta lehdot nuoret,?Et??ll? raikuu vastaan rantavuoret,?Kajaten huomenkoiton kultaisuutta,?Uhoten aamu-ilman ihanuutta.
Jo Suomen taivaallenkin koitti viimein?My?s kev?tp?iv?.?Nyt senk? pilveen peitt?is kaakon usma?Tai id?n h?iv???Ei koskaan, ei! T?? aurinko uus?Valon voimalla tunkevi pilvest? taas --?Ole huoleti, kansa, on turvassa maas:?Nyt valvovi itsetietoisuus.
T?? itsetietoisuus se l?mm?n loi?Ja uusi aika raittiin ilman toi?Ja n?in sai vihdoinkin mun kansan huomen.?Havautti huomenhenki my?s Suomen laulajat,?Kev?isen leivon kanssa he kilvan laulavat?Ja heid?n soittoneuvoistansa?Kuulee vanhan V?in?n kansa,?Kuinka sointuu suomenkieli,?Kun on kansan kev?tmieli?Soiton saajan kanteleessa.
III.
Veisti vanha V?in?m?inen,?Lau'isti suvannon sulho?Hau'inluusta soittoneuvon,?Kalanluusta kanteloisen?Itselle ajankuluksi,?Kansallensa koetteheksi.?Kun oli soitto suorittuna,?Valmihina vaskikieli,?K?ski nuoret, k?ski vanhat,?K?ski keskinkertaisetki?Soittamahan soitintansa,?Tuota ruotaista romua.?Soitti siin? nuoret, vanhat,?Soitti pii'at, soitti poi'at,?Vaan ei soitto sointununna,?Laulu laululle tehonnut:?Kielet kierohon k?viv?t,?Jouhet parkuivat pahasti,???ni kaikui karkeasti,?Soitto julmasti sorisi.
Sokea sopessa nukkui,?Ukko vanha uunin p??ll?;?Urahti unisijalta,?Nurahutti nurkastansa:??Heretk?tte, heitt?k?tte,?Luokatte, lopettakatte! --?Jos ei soitto Suomen kansan?Vasta vaikuta paremmin?Eik? hellemmin helise?Taikka uuvuta unehen,?Maku'usen maanittele,?Niin vetellen viska'otte,?Aaltoihin upotta'otte?.
Siit? vanha V?in?m?inen,?Laulaja i'?n ikuinen,?Itse otti ontelonsa,?Hau'inruotaisen romunsa;?Alkoi soitella somasti?Kajahella kaunihisti,?Itkulle inehmot ty?nsi.?Ei ollut sit? urosta,?Eik? miest? naisellista,?Ollut ei miest?, eik? naista?Eik? kassan kantajata,?Kellen ei itkuksi k?ynyt,?Kenen ei sy'?nt? sulanut?Soitanto sulan urohon,?Vienot virret V?in?m?isen.
N?in on ennen soitettihin,?Soitettihin, laulettihin,?Kun oli ihanat ai'at,?Lapsen ai'at armahaiset;?Kuuhut kultasi kujamme,?Pirttipalkit p?iv?npaiste,?Vesill? venoset sousi,?Mailla k?rrit kieritteli.
Eip?s kuulunut konetta,?Halonsy?j?n sylkytyst??Eik? vihlonut syd?nt??Veturin vihaiset ??net?N?ill? Pohjolan perill?,?Suomen mailla mairehilla.
Nytp' on tullut toinen aika?Aika toiminnan totisen;?Nyt on p?iv? pilvil?iss?,?Liennyksiss? luojan taivas,?Kaakossa kamala lonka,?Halju hattara id?ss?.?Nyt on vuoro V?in?m?isen,?Lauluniekan laihemmankin?Vuoro torvin toitotella,?Soitella sotaisin ??nin,?Jotta untelot el?j?t,?Suosijat suloisen soiton,?Saisi sitkaimen vetohon,?Va'on pitk?n pientarelle;?Ehtis maahan siemenkylv?,?Touko henkinen it?isi,?Josta nousis nuori vilja,?Oras hento heilim?isi,?Ennen kaakon kalmatuulta,?Hallan harmajan tuloa.
EN JOUDA, EN JOUDA!...
I.
Rusotaivaalla hohtavi purppurapilvet?Ja p?ivyt jo maireena mailleen k?y,?Ja luonto on kaunis ja kukkaset tuoksuu?Ja taivaalla myrskyn ei merkki? n?y.
Mut sorean Suomeni valtiotaivas?Se lientyy, lientyy ja pilveilee --?En ehdi m? nauttia leikist? luonnon,?Mun kansani kallihin kyyneilee.
Ja leivonen, kaivattu kumppali ennen,?Nyt pyyd?n m?, koito, sun vaikenemaan:?Mun kanteloraukka ei riemua sied?,?Se kansani kanssa nyt itkee vaan.
My?s tummain silm?si tulten s?ihkyt,?Ne n?in min? kyll?, mun impyein,?Ja rintahan mullakin leimahti liekki,?Sun toivoni morsiameksi jo tein.
Mut impeni armas ja viehke?-huuli,?Sun jouda en ruusuja suutelemaan,?Mun kansani kallis ja murhekas maani?Ne kutsuvat ty?h?n ja taistelemaan.
II.
?Oi poikani, heitt??s ty?si jo pois,?Jo ammoin on saapunut y?,?Pian koittavi taivaalla huomenkoi --?Tuo valvonta voimasi sy?!?
Oi ?itini armas ja kultaisin,?Et nyt mua ty?st?ni saa --?En jouda, en jouda m? uinailuun:?Kun vaarassa h?ilyvi maa.
?Oi, lapseni, nuorihan viel? s? oot,?Mit? ty?si se hy?dytt?is??On kansalla valvojat vanhemmat --?Kuka kuntosi ymm?rt?is??
Voi ?itini kallis ja kultaisin,?Mua vaativi velvollisuus!?Mit? siit?, jos nauravi harmaap??t,?Mun puolella polvi on uus.
Min? nuoria kutsun ja innostan,?Kunis kaikki he valveutuu --?Ja halpa se varmaan itse on,?Joka tointani halveksuu.
?Oi, poikani, kaunista kaikki on tuo,?Mut ken sit? huomaa, ken??Kuka kumma sun vaivasi palkitsee??Vain kuolema kostaa sen?.
Voi ?itini hell? ja herttainen,?Mit? palkkoa pyyt?isin??Kun kansani kallihin s?ilyis vain,?Min? riemuiten poistuisin.
En vaadi m? valtoa ylh?isten,?En kultia rikkaiden;?Mun palkkani kansani onni on vaan?Sek? henkiset he'elm?t sen.
Niin, ?itini hellin ja herttaisin,?Ik? ihmisen lyhk?nen on.?En jouda, en jouda m? uinailuun,?Mun t?ytyvi taistelohon.
?Voi, lapseni nuori ja kalpea, voi,?Sinun intosi oivallan --?Ja Luoja sun toimesi siunatkoon?Ja viek?h?n huolet maan!?
Suursaaressa 1891.
MAISTERI-KEKKERIT.
Oli sauhua huone t?ynn? kuin taistelukent?ll? vaan?Ja p?yd?ll? pulloja seisoi kuin kannokko kaskesmaan,?Yli-ymp?ri sikarin p?it? sek? tahroja lik??rin --?Kas semmoiselta se n?ytti ilokestiss? maisterin.
H?n itse on hienoin herra ja silkist? rinnukset,?Nen?kakkulat kallihit yll? ja korkeat kaulukset:?H?n onpihan synty? suurta ja pappa on arvokas mies?Ja rikkautta heill' on my?skin, -- niin ainakin ihmiset ties.
Ja nyt h?n on maisteri vihdoin, siis viisas ja oppinut on,?Muka nyt ovat aseet valmiit elon tuimahan taistelohon --?Siis juoskoon hurmaava juoma ja py?ri?s taivas ja maa,?Toki sent??n maisterimiess? vapauttahan nauttia saa.
?Hoi, kyyppari, pullosi poista! T?h?n samppanjaas sin? tuo, Kovin k?ynyt on ?iteli??ksi iankaikkinen 'munkkisi' vuo!?Hei, kumppalit, pohjaan maljat, niin saadahan samppanjaa,?Se se silmi? kirkastuttaa ja mieli? kannustaa?.
N?in reuhasi maisteri nuori ja kuorossa huusivat muut:??Jano juuri ei meill? nyt liene, vaan voipihan huuhtoa suut!? -- Niin olikin sauhua sy?ty! Kovin karvaita sikaarit!?Oli ??niss? karkea kaiku ja paineessa tenoorit.
Mut samppanjaa kun saatiin, pian kaikki jo miehistyi,?Taas silmihin tuikahti tulta ja mielet jo virkistyi:?Jo on joukkio soittoa vailla, joku kieli? koskettaa,?Ja toiset ne huojuen s?ist?? ja lauloa hoilottaa.
Yks sent??n nurkkahan tuonne on hiipinyt hiljakseen,?H?n tuskin on tilkkoa juonut, enin istunut itsekseen:?Tuli maalta h?n tuonoin vasta, ylioppilas nuori h?n on,?Sukulaisena maisterin t?nne p??s seurahan hienoston.
Ujo onpi h?n, kansanlapsi, ei tottunut teeskeilyyn,?H?n seurassa