Väkevin | Page 8

h?nt? aivan kuin magnetisoija).
-- Kiitos, kuiskasi h?n ja kohotti silm?ns? minua kohden, kun otin k?teni h?nen p??st?ns?.
-- Mutta nyt t?ytyy minun menn?, sanoin ja menin ovea kohden; samassa k??nsi Crangier p??ns?:
-- Miss? seisotte? kysyi h?n ?kki? terottunein silmin.
-- Seison ensim?isen kulissin suojassa, vastasin: mutta elk?? nyt vain h?t??ntyk?.
Suljin oven, ja menness?ni ajattelin aivan tyyntyneen?: Niin, hallitsen h?nt? kuin magnetisoija. Kun siis seison kulissien v?liss?, menee se varmaan hyvin. Ja mit? tulee j?lkeenp?in, se tulkoon, kun on tullakseen. Mik? on v?ltt?m?t?nt?, on v?ltt?m?t?nt?. Minulla on vastuu ennen muita, ja minun on vastattava -- kaikkien puolesta.
Ja siit? hetkest? tiesin, ett? minun t?ytyi tappaa Crangier. V?ltt?m?tt?myyden pakosta t?ytyi minun h?net tappaa.
Fran?ois Carville teki k?sill??n p?yd?n ylitse liikkeen, jota pohjolan mies ei n?hnyt.
Mutta h?n jatkoi:
-- Niin oli laita. Siit? hetkest?, jolloin tunsin h?nen p??ns? k?sieni alla, tiesin, ett? surmaisin sen ihmisolennon ja minulla olivat jo kaikki syyt selvill?, kaikki ne syyt, joiden t?hden minun _t?ytyi_ tehd? se.
Mutta rauhottunut min? olin. En ole koskaan, niin kauvan kuin kaksi silm??ni ovat katselleet jotakin toista kasvoihin, ollut niin rauhallinen.
Tultuani n?ytt?m?lle, oli siell? jo kaikki kunnossa. Tireht??ri tuli luokseni, minun k?velless?ni ymp?ri antaen viimeisi? m??r?yksi?.
-- On sangen l?mmin t?n??n, sanoi h?n.
-- Niin, vastasin.
H?n oli mennyt esiripun luo. Kuulimme sen takaa huminaa salista. Se on kuin tuulenhumina hietas?rkkien v?liss?...
-- Tireht?ri katsoi saliin pienest? rei?st?.
-- Dumas on siell?, sanoi h?n.
-- Ja Henri Besque.
-- Ja Sarah...
H?nen katseensa hipoi aitioita.
-- Ja Réjane.
-- Portorichen kera.
-- Seh?n on vain hyv?, vastasin min? ja ?kki? vapisivat jalkani, mutta kasvoni pysyiv?t rauhallisina.
Tireht??ri loittoni esiripusta ja k??ntyi minuun p?in.
-- Miss? seisotte t?n? iltana.
-- *Tuolla*, vastasin viitaten kulissien v?liin.
Tireht?ri nauroi:
-- Siell? voitte pit?? silm?ll? Crangieria, sanoi h?n ja kysyi:
-- Joko soitetaan?
-- Jaa...
Regiss??ri saapui ja s?hk?kellot soivat. Hannah ja rouva Sang tulivat sis??n. Rouva Sang pyysi minua avukseen j?rjest?m??n vuodettaan.
-- Kyll?, rouva, vastasin min? ja j?rjestin peitteit?.
H?n paneutui maata ja kysyi ??nell?, joka kuului kuin hampaat kalisisivat h?nen suussaan:
-- Makaanko kuten pit???
-- Makaatte oivallisesti, rouva.
H?n laski p??ns? j?lleen tyynyille:
-- En ole koskaan ollut niin peloissani, sanoi h?n
-- Sit? ei teid?n tarvitse, sanoin min?, ja ?kki? lis?sin -- jyrk?sti:
-- Etteh?n te ole se, joka kuolee.
Pohjolan mies py?ritti kolmea sormustaan pikkusormessaan ja ny?kk?si:
-- Ette ole se, joka kuolee -- sanoin nuo sanat enk? tahtonut lainkaan niit? sanoa. Olin siis p??tt?nyt, ett? minun oli otettava se niskoilleni, ett? minun, maksoi mit? maksoi, oli otettava rikos niskoilleni, ja olin jo tullut niin pitk?lle, ett? minun t?ytyi ilmaista salaisuuteni ja puhua siit?. Mutta rouva, h?n ik??nkuin her?si h?diss??n ja s?ngyss??n ja tuijotti, mulkoili minuun -- kunnes h?nen ilmeens? muuttui j?lleen ja h?n varmaankin oli ajatellut itsekseen: No, h?n on siis todellakin hullumpi kuin me kaikki muut...
-- Puhukaa vain lujalla ??nell?, sanoin min?, ja toisen kerran kuulin regiss??rin kellon soivan.
-- Onko kaikki paikallaan?
-- Kyll?, herra.
Silm?ni kiitiv?t kulissien ymp?ri. Niin, siell? seisoi Crangier, ensim?isen kulissin vieress?, p?? ojennettuna eteenp?in ja j?yk?t silm?t kiinnitettyin? minuun: Oi, jospa edes voisin *ruiskuttaa* eloa noihin silmiin!
-- Hyv?, esirippu.
Esirippu v?risi (muistatteko ??nen?) ... ja se oli kohonnut; silloin joku ihminen tarttui k?sivarteeni. Hiljaa! sanoin ja luulin, ett? se oli Crangier. Mutta se olikin tireht??ri. -- En tied?, miss? olisin, sanoi h?n, ja n?in hikipisarain helmeilev?n kuin seppeleen h?nen kulmakarvoissaan. -- Hiljaa, toistin, ja h?n meni. N?ytt?m?ll? oli alettu puhua. Min? kuulin enk? kuullut -- niin, heid?n ??nens? salista min? kuulin.
-- He rykiv?t, sanoi regiss??ri, enk? min? tiennyt, ett? olin ruvennut k?velem??n lattiaa edestakaisin.
-- He lakkaavat pian, vastasin enk? tiennyt, ett? olin j?lleen siirtynyt toiseen paikkaan -- Crangierin luo sinne miss? h?n seisoi, rouva Sangin yh? puhuessa n?ytt?m?ll?.
-- He rykiv?t, sanoin min?.
-- Niink?? vastasi Crangier s?ps?ht?en, ja kasvoihini tuijottaen sanoi h?n: Niin. Ja samana sekuntina kuin h?n oli sen sanonut, sanoin min? itsekseni -- enk? kuullut mit??n siit? mit? n?ytt?m?ll? oli ja tapahtui: Crangierin silm?t n?ytt?v?t mielett?milt?.
-- H?nen ajatuksensa h?ipyv?t. H?nen silm?ns? n?ytt?v?t mielett?milt?.
Yht?kki? kuulin takanani regiss??rin kuiskauksen:
-- Kuulkaas, nyt on hiljaista.
-- Ja min? kuulin yhtaikaa salin hiljaisuuden ja ett? Sang oli sis?ll?, ett? Sang puhui kuten pitikin ja ett? salissa vallitsi hiljaisuus -- yh? edelleen kulettaen kuten olin tehnyt jo kauvan (nyt tiesin, ett? olin tehnyt niin kauvan) kulettaen k?mment?ni yl?s ja alas Crangierin sel?n takana, yl?s ja alas h?nen selk?rankansa kohdalla. Tuuman p??ss? h?nen selk?rangastaan.
-- Kuulkaa, he ovat hiljaa.
Tireht??ri se n?in puhui.
-- Niin, he ovat hiljaa, vastasi regiss??ri, ja l?hell? toisiaan seisten n?yttiv?t molemmat herrat silt? kuin heid?n kasvonsa ahmisivat ??ni? salista.
Hannah tuli ulos noutamaan lapsia.
-- Nyt on teid?n vuoronne Crangier, sanoi tireht??ri.
-- Niin, vastasi Crangier, ja minun k?teni sipaisi nopeasti h?nen p??ns? ylitse.
N?ytt?m?ll? puhuivat edelleen, salissa kuuntelivat edelleen, kuuntelivat yh? tarkkaavammin. Sang meni ulos ja Hannah j?lleen sis??n:
-- Reippaasti, reippaasti, huusin h?nen j?lkeens?, hyv?huutojen kaikuessa.
-- Nyt, nyt.
Olin tarttunut Crangierin ranteeseen ja puristanut, kuten puristetaan kaulaa, joka tahdotaan tukehduttaa.
-- Nyt, nyt.
-- Jaa, jaa, vastasi h?n ja h?nen silm?ns? elpyiv?t:
-- Kuiskatkaa se minulle.
-- Jaa, vastasin min? ja p??stin h?net ja kumartausin eteenp?in, ja aivan h?nen korvaansa kiinni kuiskasin min?: ?iti, ?iti,