Väkevin | Page 9

-- jotka ovat h?nen ensim?iset sanansa.
-- Kiitos, kiitos.
-- Nyt.
-- Rient?k??, sis??n -- ja varokaa kynnyst?.
H?n oli sis?ll? ja oli huutanut "?iti-?itins?".
-- Hyv?, vastasin min? ja heitt?ysin pylv?st? vasten siin?, miss? seisoin.
-- Se meni, sanoivat tireht??ri ja regiss??ri yhtaikaa -- kaksi konemiest? olivat ?kki? menneet kulissien v?liin niin pitk?lle, ett? he saattoivat n?ky? saliin.
Mutta ?kki? l?ksin min? liikkeelle ja tyrkk?ysin heid?n v?litsens? -- esiin.
Kuinka h?n puhui? Millainen oli h?nen ??nens?...
Oh .... helvetiss? ... h?n puhui kuin gramofooni...
He olivat kaikki j??neet seisomaan, konemiehetkin, kuunnellen kaikkityyni.
-- Kuinka Crangier puhuu, kuiskasi tireht??ri.
Silloin k??nnyin min? (samalla tuntien miten selk?piit?ni karmi):
-- H?n puhuu t?ydelleen oikein, sanoin min?.
-- Niin, melkein, vastasi tireht??ri, joka oli muuttunut harmaanvalkoiseksi kuin fajanssikappale.
Min? en liikahtanut:
-- Menk?? pois, jotta h?n voi n?hd? minut, sanoin min?.
Crangier oli noussut ?itins? vuoteen ??rest? ... samalla kuin salista kuului kohinaa, ik??nkuin ihmiset olisivat muutelleet asentoaan. -- --
Nyt oli Crangier k??ntynyt ... nyt katsoi h?n minuun -- minun paikkaani kohden -- -- ja h?n puhui oikein. Mutta silm?t, silm?t ... en voinut siis hallita h?nen silmi??n.
-- Minun t?ytyy, sanoin itsekseni, minun t?ytyy saada h?nen silm?ns? valtaani.
Ja kooten kaikki tahtoni ja hermojeni voiman harasormisiin k?siini, liikuttelin min? niit? edess?ni, samalla tuijottaen Crangieriin, ja koko ruumiini v?risi.
Regiss??ri ei ollut mennyt. H?n seisoi takanani ik??nkuin tahtoisi minua v?ijy? (ja niin h?n tahtoikin, olen varma siit?, h?n ja Bratt, he molemmat tiesiv?t, mit? tapahtui, he tiesiv?t mit? minulla oli tekeill? Crangieriin n?hden). Yht?kki? sanoi h?n:
-- Te otatte hengen silt? miehelt?. Mutta se menee.
-- Minun t?ytyy, sanoin itsekseni, silm?t seiv?stettyin? Crangieriin, joka puhui kuten pitikin, ja salissa oli j?lleen hiljaista ... hiljaista, aivan hiljaista, kunnes taputukset tulivat...
Kohtaus oli lopussa ja Sang oli mennyt kirkkoon. Tunturin piti vy?ry? -- tunturi oli suuri s?lekaihdin, jonka laudat kolisten ja jyskyen luhistuivat kokoon kulissien v?liss?. N?yt?s riippui tunturista, ja minun t?ytyi juosta s?lekaihtimen luo. Minun t?ytyi my?skin viitata, viitata Crangierille, milloin h?nen oli huudettava -- ylh??lt? n?ytt?m?n sillalta, miss? h?n seisoi, oli h?nen huudettava: "is? -- is? -- is?" ... ensin peloissaan, sitte ep?toivoissaan, sitte riemuissaan.
Min? juoksin. Nyt kukistui s?lekaihdin. Silloin viittasin min? ja h?n huusi...
Se onnistui. Ja kuten myrskytuuli pyyh?lsi Crangier minun ohitseni n?ytt?m?lle ja huusi j?lleen:
-- "Is?, is?!"
Min? kuuntelin, kuuntelin j?lleen: gramofoonin ??ni -- gramofooni. Ja nopeammin kuin ajatus seisoin min? j?lleen kulissien v?liss? ja n?in Crangierin ... kohotetuin k?sivarsin "takovan nauloja" nukkuvan ?itins? vuoteen ??ress?.
Pohjolan mies nauroi lyhyeen ja ?killisesti:
-- Mutta s?lekaihdin oli pelastanut meid?t, ja katsojapaikoilla huusivat he hyv?huutojaan, raivoisasti kuin tulivuori...
-- Yl?s, yl?s, huusi tireht??ri ja esirippu nousi, laski ja nousi.
-- Yl?s, yl?s, huusi h?n ja suuteli minua yht?kki? molemmille poskille -- ja kerran viel?, kunnes h?n ?kki? huusi kulissien v?list?, jossa seisoimme, n?ytt?m?lle:
-- Ulos, ulos, menk?? ulos, huusi h?n Crangierille. Ja min? n?in ihmisen, joka seisoi n?ytt?m?ll?, yh? keskell? joukkoa, Rakelin rinnalla, l?hell? ?itins? vuodetta, viist?v?n selk??ns?, lyyhistyv?n kokoon kuin ruoskan iskusta, ja menev?n k?det edess??n, suoraan eteenp?in kuten sokea -- niin meni h?n.
-- Crangier, Crangier, huusin min? -- mutta h?n ei kuullut.
-- Yl?s, yl?s, huusi tireht??ri.
Esirippu nousi ja hyv?huudot kasvoivat.
-- Tulkaa, tulkaa, huusi tireht??ri, ja iloissaan melkein juosten, sanoi h?n nauraen:
-- Niin, rakas yst?v?, kumpa vain saisimme ensi kohtauksen v?istetyksi.
Toisen n?yt?ksen ensi kohtaus oli Crangierin. -- H?n alottaa n?yt?ksen -- -- h?n on yksin, kun h?n alottaa n?yt?ksen.
Min? kaivoin etusormeni kynnen peukalooni, mutta sanoin levollisesti h?nelle:
-- Miksi? h?nen edelleen nauraessaan:
-- No, onhan lupa hymyill?, sanoi h?n ja avasi rautaoven portaille, josta pari raskaita k?sivarsia lenn?hti h?nen kaulaansa ja teatterisuudelma l?isk?hti h?nen poskelleen: Rakas yst?v?, rakas yst?v?, mik? voitto... H?n oli planche Pierson, joka punaisena ja puuteroituna, ruusunv?risill? nauhoilla ny?ritettyn? (h?n muistutti atlaskapuvussaan laskiaistynnyri?) syleillen oikealle ja syleillen vasemmalle, samalla kuin pienen pieni mieshenkil?, *niin* suuri, puikkelehti h?nen helmojensa ymp?rill? kuten iloinen koira, joka takak?p?l?ll??n seisten hyppeli h?nen pitsinypl?yksi??n vasten.
-- _Oh, c'est beau -- tres cher -- c'est etrange._
Me emme p??sseet l?vitse. Koko portaat surisivat, naisia, joilla olivat laahukset k?sivarsillaan, tyrkittiin ja sysittiin, ja herrat ylh??ll? ja alhaalla huutelivat heid?n hartiainsa ylitse eteen- ja taaksep?in, huiskuttaen hattujaan -- ja Bj?rnsonin tuntemattomat nimet, Sang ja Bratt, vilahtelivat surinan ylitse kuin pistoolin laukaukset, ja muuan sana kaikui, muuan sana yli kaiken, muuan sana sadoista suista, joka ilmaisi heid?n kaikkien ihmettelyns?, innostuksensa, ja kummastelunsa:
-- _Etrange, etrange_, soi kaikilta huulilta, -- ja ?kki? n?in min? Réjanen, Cabrielle Réjanen, keskell? portaita -- puoli alastonna, vapisevin sieramin, kiihtyneen? kuin kilpajuoksija, joka kuulee palkintotuomarin kellon, veteli h?n lakkaamatta salamoivia sormiaan punaisen tukkansa l?vitse; ja min? n?in kaksi japanilaista, kummissaan ammottelevine suineen, py?reine kuin imukalan kita, seisoivat he, helmuksiin kietoutuneena, mustissa redingoteissaan, kuin kaksi kysymysmerkki? keskell? vilin?? -- silloin Robert Rumiéres tarttui ranteeseeni vapisevalla vasemmalla k?dell??n:
-- _Etrange, etrange._
Robert Rumiéres oli painanut suunsa l?helle korvaani:
-- Tule, tule, se on voitto, kuiskasi h?n ja lis?si nopeasti: Onko h?nell? viel? paljo sanottavaa?
-- Kenell?? (Ja min? tiesin, ket? h?n tarkotti.)
-- H?nell?, Eliaalla -- h?n on hullu.
-- Crangier.
Ja maalari, h?n, olen unhottanut h?nen nimens? h?n, joka on maalannut uudet kirkonikkunat Reimsiss?, h?n oli kuullut