Väkevin | Page 6

olisi kutistunut kokoon, ei, kuin h?nen syd?mens? olisi kutistunut kokoon ja muuttunut pienen nyrkin kokoiseksi nystyr?ksi. Kaikki h?nen verens? sy?ksi h?nen kasvoihinsa -- silloin n?in ensi kerran, ett? h?ness? oli vertakin...
-- Alkakaa, sanoin min? (enk? min? tiennyt itsek??n, ett? siten kuin puhuin, lujasti ja sys?ten sanat suustani, siten puhuu hypnotisoija mediolleen, kun n?yt?nt? on annettava. -- Bratt taasen oli istuutunut loitommalle sein?n viereen, yl?ruumis etunojassa, kuten urheilija istuu lavalla kilpa-ajoissa.)
Pohjolainen kohotti molemmat k?tens? kasvoilleen ja hieroi ohimoitaan kahteen kertaan yhteenpuristetuilla sormiensa p?ill?:
-- Se k?vi. H?n n?ytteli aivan hyvin. Ensi n?yt?s loppui... H?n oli, seisoi ja liikkui ja puhui kuten pitikin -- sik?li kuin h?n voi, kun kulki unissaan. Sill? mies kulki unissaan...
-- H?n kulkee unissaan, sanoin itsekseni.
-- Ja pelon, hirve?n pelon valtaamana t?m?n mahdottomuuden tai luonnottomuuden johdosta, pelon, joka j?hmetytti kieleni puupuikoksi suussani, jotta tuskin saatoin puhua (ja min?kin esitin puhelut ja tein sen p??st?m?tt? ??nt?k??n eik? h?n sit? huomannut) sanoin itsekseni: Sinun t?ytyy her?tt?? h?net -- sinun on saatava h?net hereille ... vaikka se maksaisi h?nen henkens?, on sinun saatava h?net hereille...
Mutta h?n yh? puhui ja vastaili ja liikuskeli ymp?rins? kuten unissak?vij? kulkee ja liikuskelee.
Ja min? rauhotin mielt?ni: Niin, mies kulkee unissaan, mutta kentiesi ei sit? kukaan huomaa. H?nh?n n?yttelee oivallisesti. J??k??n her?tt?m?tt?. Olisi synti h?nt? her?tt??.
Mutta h?nen silm?ns? tekiv?t minut yh? levottomaksi. H?nen silm?ns? eiv?t tienneet mit? h?n sanoi. Oli kuin ne olisivat painuneet viel? syvemm?lle kuoppiinsa ja ne paloivat siell? kuin kaksi pient? uunia -- ne paloivat syv?ll? kuopissaan poroksi, ja min? vain ajattelin itsekseni: Kunpa ei Bratt n?kisi h?nen silmi??n -- --
Mutta h?n oli varmaankin n?hnyt ne.
Sill? kun koeharjotus oli lopussa (en katsonut Crangieriin, kun se oli p??ttynyt, en tahtonut katsoa h?neen) ja me olimme tulleet konttoriin ja seisseet kotvan, sanoi Bratt ?kki?:
-- Niin, se tulee siis menettelem??n. Jollette ole sit? ennen miest? tappanut.
Min? naurahdin:
-- Sit? ennen -- en, vastasin min?.
-- Mutta tietysti se on mainiota, sanoi Bratt. Ja jonkun muunkaan l?yt?minenkin on kai mahdotonta.
-- Niin, eik? totta, se tulee olemaan mahdotonta? sanoin min? ja katsoin Brattin kasvoihin, kuten se, joka tahtoo saada hyv?ksymist? ja kannatusta, ja sit?paitsi olisi s??li ottaa osaa h?nelt?...
Toistin samat sanat, juuri samat sanat, jotka olin sanonut ennen itsekseni: ett? se "olisi s??li", ja Bratt vastasi (mutta h?n ei katsonut minuun, vaan tuijotti vinoon ulos ikkunasta, harmaata muuria vasten, kun h?n sanoi):
-- Niin, se kai olisi s??likin.
-- Niin vastasin min?, min? ainakaan en tohdi ottaa sellaista vastuuta hartioilleni; ja min? taputin k?si?ni:
-- Harjotukset alkavat, sanoin min?.
Ja me harjottelimme kaikki yhdess? Crangierin kera. Nuoralla tanssijalla on sama tunne tai tunteettomuus kuin minulla oli harjotuksen aikana.
Pohjolainen ojensi k?tens? lasiaan kohden:
-- Onko t??ll? lainkaan viini?? kysyi h?n.
-- T?ss?, vastasi Raolo ja kaasi h?nen lasiinsa. Pohjolan mies joi:
-- Harjottelimme koko ensi n?yt?ksen, mutta min? pys?hdyin siin?, miss? lumivy?ry vierii tunturilta. Sill? "huutoa" ei Crangier viel? ollut oppinut. Harjotusten aikana oli ollut aivan ??net?nt? kulissien v?liss? (?kki? olin min? sanonut, keskell? touhuani sanonut itsekseni: miksi he hiipiv?t ymp?rins?, -- kuten pedot manesissa rautaristikkojen takana) ja harjotusten loputtuakin oli aivan hiljaista: "Niin, harjotukset ovat lopussa", toistin min? eik? kukaan puhunut menness??nk??n. Crangier oli voittanut...
Menty?ni konttoriin, sanoin tireht??rille, joka seisoi siell?:
-- Ei, miksi rooli otettaisiinkaan h?nelt??
-- Rooli, kenelt?? kysyi tireht??ri.
-- Crangierilta, tuumin min?.
-- Mutta rakas yst?v?, oletteko hullu? Kuka puhuu roolin ottamisesta h?nelt?? Olemme suorastaan h?mm?styneet... Onhan aivan uskomatonta, mit? olette siit? ihmisest? saaneet tehdyksi.
Ja ?kki? el?htyen lis?si h?n:
-- Mutta tiesinh?n sen jo, kun annoin h?nelle roolin. Sanoin itsekseni: Siin? on vihdoinkin osa Crangierille. Crangier, h?n on mies omiaan.
Ja ?kki? riensi h?n s?teilev?n? avaamaan ovea ja huusi k?yt?v??n: Crangier, Crangier, oletteko siell?, tulkaa t?nne.
Mutta kun Crangier tuli sis??n, ponnahti tireht??ri hieman takaperin:
-- Mik? teit? vaivaa? kysyi h?n (sellaiselta ihminen n?ytti) -- --
-- Ei mik??n, vastasi ihminen.
-- Seh?n oli oivallista -- mutta kuinka on laitanne? Oletteko sairas? Nyth?n saatte sy?d? -- sy?d? kunnollisesti...
-- Kyll?.
-- Tulevaisuudessa, sanoi tireht??ri (ja min? huomasin hyvin, ett? h?n yht?kki? tuli levottomaksi j?lleen ja muutteli jalkojaan ja katsoi ulos ikkunasta muuria vasten) ... tulevaisuudessa tulette todenn?k?isesti saamaan varoja, ett? voitte sy?d? kylliksenne...
-- Niin, niin tulette, rakas Crangier, sanoin min?, ?kki? lis?ten: Ja siit? saatte kiitt?? tireht??ri?...
Tireht??ri oli k??ntynyt pois ja h?n teki torjuvan liikkeen k?sill??n:
-- Ei, ei, sanoi h?n, hra Crangier on teid?n miehenne. Ja sen tiet?? hra Crangier hyvin h?nkin.
Crangier oli katsonut minun kasvoihini.
-- Kyll?, sanoi h?n vain ja oli taivuttanut p??ns?.
Ja n?iden kasvojen edess? sanoin min? (muistakaa, ett? sanoin sen) sanoin ?kki?:
-- Mutta, Crangier, jos luulette, jos itse luulette, ettette voi...
-- Mutta paras yst?v?, sanoi tireht??ri: etteik? h?n voisi -- ei voisi. Olemmehan n?hneet, ett? h?n voi.
-- No, hyv?sti Crangier, sanoi h?n viitaten k?dell??n. Saatte kassasta nostaa viisikymment? francia.
Olin sanonut itsekseni, katsoessani Crangierin kohotettuihin silmiin: Ei, h?n n?yttelee siis. Et voi tehd? h?nelle sit? surua ... antaa h?nen n?ytell?.
Mutta kun ovi oli sulkeutunut, sanoi tireht?ri (miss? ajatusyhteydess? -- oliko h?n tosiaankin arvannut kaikki ajatukseni?):
-- N?hk??s, rakas yst?v?, kaikessahan on suuri vaaransa tarjolla ... ja