Väkevin | Page 2

tarkotatte?
-- Joo, vastasi Ewelyn ja h?n istui nyt melkein samoin kuin Carville ennen: enteet -- enteet esimerkiksi, ne voivat olla kuolevan tahdon -- h?nen ajatuksensa luomia. Ajatuksen voima kasvaa, kun sen t?ytyy haihtua tyhjiin.
H?n vaikeni tuokion, ennenkuin h?n taasen jatkoi samaan tapaan:
-- *Minun* kuoleva ?itini valtasi muut ajatuksellaan -- voitti v?limatkan -- kolme peninkulmaa, kolmen peninkulman p??st? ilmaisi h?n ajatuksensa yst?villeen...
-- N?kiv?tk? he h?net? sanoi Carville ja h?nen ??nens? kuului silt? kuin olisi valoisassa ravintolassa ollut aivan pime? y?.
-- Eiv?t, vastasi Ewelyn. Se onkin ihmeellist?... Mutta ajattelen usein, ett? ajatusten n?kym?tt?m?t aallot -- ajatustemme salatut langat, vieriv?t matkallaan toisiin aaltoihin ja lankoihin ja niin saapuvat ne v??ristynein? m??r??ns?, sen luo, jota ajatellaan -- mutta perille ne saapuvat...
-- Mutta oikeastaan, sanoi Ewelyn (ja h?nen silm?ns? tuijottivat h?ipyvin? salin s?hk?ruunuun) ei t?m? kuulu asiaan, olen vain sit? ajatellut...
-- Sill? ?itini ajatus ilmeni aivan selv??n s?velm?ss?.
-- Mutta kerro siis, sanoi Raolo ja sys?si lasiaan p?yt?? vasten.
Ewelyn sanoi:
-- Siin? on vain v?h?n kertomista. On vain se: kun ?itini kuoli -- h?nen vuoteensa vieress? oli urkuharmonio, pieni urkuharmonio aivan vuoteen vieress?, ja v?h?? ennen kuolemaansa, vain muutamia minuutteja ennen, pyysi h?n siskoaan soittamaan er??n virren er??n virren, jota h?n aina oli rakastanut... Min? istuin vuoteen vieress? h?nen k?tens? k?dess?ni. Oli kuin kylmyys olisi valunut h?nen k?sivarrestaan h?nen j?ykistyv??n k?teens?. Silloin liikutti h?n sormiaan aivan hiljaa ja h?n tahtoi avata silm?ns? -- mutta ne olivat niin raukeat...
-- Mit? tahdot?
-- Mit? tahdot? kuiskasin aivan h?nen korvaansa.
-- Sano terveisi? my?s Rock Hillille, kuiskasi h?n ja tahtoi kohottaa k?sivartensa eik? voinut sit? en??.
-- Roch Hiilill? asuivat parhaat yst?v?mme. Sinne oli kolme peninkulmaa... He istuivat *kaikki* aamiaisella. He olivat jutelleet joutavista asioista -- tuulista ja ilmoista. Silloin he yhdell? kertaa ja kaikki kuulivat kolme, nelj? s?velt?, ??nek?st?, t?ytel?st? s?velt?, urkujen s?velt?, soivan, humajavan huoneen l?vitse -- virren s?veli? ... ja sammuvan pois...
... Silloin sanoi em?nt?:
-- "Nyt kuoli Mrs. Ewelyn..."
-- Ja he tiesiv?t, ett? h?n oli kuollut.
Ewelyn vaikeni j?lleen eik? kukaan meist? puhunut ennenkuin h?n taasen sanoi:
-- H?n oli saanut heille l?hetetyksi viimeisen ajatuksensa, h?n oli pakottanut heid?t sen tuntemaan -- mutta s?velten avulla.
Fran?ois Carville ny?kk?si, mutta Ewelyn oli tuokioksi sulkenut silm?ns?:
-- Kuinka paljo on sellaista, mit? emme tied?, sanoi h?n.
Pohjoismaalainen herra katsoi eteens? samalla tuijottavalla katseella:
-- Niin, ihmisen tahto on v?kev?, sanoi h?n.
Mutta Raolo Bratianu sanoi:
-- Ei tarvitse olla kuolemaisillaan voidakseen n?hd? "enteit?"...
-- Mit? tarkotatte? kysyi Fran?ois Carville omituisen aralla liikkeell?, ik??nkuin olisi pel?nnyt uusia salatietoja.
Raolo Bratianu vastasi:
-- Tarkotan, ett? minulla oli yst?v? -- nyt on h?n kuollut, kaksi vuotta sitte, h?n eli vain seitsem?nkolmatta vuotiaaksi -- h?n voi, milloin tahtoi, n?ytt?yty? yst?villeen...
Min? hym?hdin:
-- No, Raolo, romanialaisilla on nyt vilkas mielikuvitus...
-- H?n voi n?ytt?yty?, toisti Raolo ja k??ntyi minuun. Kun h?n ponnisti kaikki voimansa ja istui kokoonkyyristyneen?, eteenp?in kumartuneena -- sill? niin h?nen t?ytyi istua -- ja tuijotti ter?v?sti ilmaan, aivan kuin sen kasvoihin, jota h?n ajatteli -- -- kun h?n istui siten -- voi h?n n?ytt?yty? sille, jota ajatteli. Olen itse valvonut, valvonut keskell? y?t?, ja kun avasin silm?ni, seisoi h?n vuoteeni vieress?, jalkap??ss? -- ilmiel?v?n?, niin el?v?n? kuin h?n itse eli ja liikkui...
-- Ja seuraavana p?iv?n?, kun kohtasimme toisemme kahvilassa, sanoi h?n minulle nauraen t?ytt? kurkkua:
-- No, n?ith?n minut eilen illalla? Ajattelin sinua.
Raolo Bratianu vaikeni tuokion ja sanoi sitte hieman muuttuneella ??nell?:
-- Mutta ainoastaan omille yst?villeen, ainoastaan niille h?n voi pinnist?? kuvansa esiintym??n. Vieraita ei h?n voinut saavuttaa.
Vaikenimme kaikki, kunnes Fran?ois Carville sanoi aivan yht?kki? vaalealla ??nell??n (mutta taivas tiesi, mit? teit? h?nen ajatuksensa olivat tulleet t?h?n):
-- Kuinka h?n kuoli?
-- Kuoliko? kysyi Raolo h?mill??n. H?n ampui itsens?.
-- Kas, sanoi Carville ja nousi puoleksi; salamoi j?lleen.
-- Niin.
Katsoimme kaikki ulos ikkunoista, kuinka parisen salamaa ja taasen muuan v?l?hti koivujen v?liss?, ja flamingot lepattelevin siivin ajelehtivat ymp?ri lammikkoa -- h??m?tt?vin?, kaulat ojolla, kuin lintujen kalpeat haamut...
-- Kuulkaas, kuinka p?ll?t laulavat, sanoi Bratianu ja hymyili j?lleen.
Korppikotkat kirkuivat, koikkuen kauloineen ja avoimine kitoineen aivan salamoita vasten, mutta p?ll?t, liikkumattomina ja keltaiset silm?t muljollaan, piipittiv?t hiljaa.
-- Tulkaa, menk??mme kotiin, sanoi Carville. Miksi tulimmekaan t?nne?
Raolo Bratianu nauroi:
-- Katselemaan, sanoi h?n.
Mutta pohjoismaalainen herra ei varmaankaan ollut mit??n kuullut, oli vain istunut omiin ajatuksiinsa hautautuneena.
H?n sanoi yh? tuijottaen eteens?:
-- Niin, tahto on v?kev?. Se voi tappaakin.
Raolo Bratianu vastasi:
-- Sanotte sen jo toisen kerran.
H?n nauroi:
-- Sanotte sen kuin kertos?keen -- kertos?keen ballaadissa.
Pohjolaisen silm?t kiiluivat:
-- Kentiesi, sanoi h?n, sill? minun tahtoni joutui murhaajaksi.
Olimme kaikki k??ntyneet pohjolan mieheen.
-- Mit? te sanoitte? kysyi Carville.
Pohjolainen vastasi liikahtamatta lainkaan:
-- Ett? tahtoni kerran voitti ja tappoi. Ja muisto siit? on siet?m?tt?min muisto el?m?ss?ni.
-- Sill? murha oli tahallinen.
-- Kuules nyt, sanoi Ewelyn ja teki liikkeen ik??nkuin tarttuakseen pohjolaisen k?sivarteen; Carville puolestaan, kokonaan painautuneena nurkkaansa, tuijotti pohjolaisen kasvoihin, ja Raolo, kirist?en hieman silmi??n, hymyili eteens? paperossinsa savukiemuroihin.
Pohjolainen sanoi:
-- Niin, tiesin ett? tulisin tappamaan ja tapoin.
Raolo Bratianu hymyili yh? sinisiin savukiemuroihinsa:
-- No, paras yst?v?, sellaiset nyt ovat asioita, joita kuvittelee j?lkeenp?in ja sommittelee kokoon yksikseen ?in?, jolloin ei voi nukkua.
Pohjolainen oli noussut nurkastaan. Ojentautuen p?yd?n ylitse, nojasi