Väinölä | Page 3

unia,
Maan unia,
puun unia,
Maarian makeeta unta,
Pyhän pohratsan[9] lepoa.
Kant. II. 175.
ILO ILMAHAN KATOSI.
Lauloin ennen lapsempana,
Muistin muita pienempänä;
Laulelin
jokaisen laakson,
Joka kummun kukkuelin,
Joka rannan rallattelin,

Lehot leikkiä pitelin,
Ilman lintujen iloksi,
Rastahaisien ratoksi,

Suosioksi sorsasien,
Allien aian kuluksi.
Sillä voitin viisi vuotta,

Vuotta kuutosen kulutin,
Armahan isoni luona,
Emon kaunon
kartanoilla,
Veikkoni venon kokassa,
Siskon marjapoimennilla.

Allit mulle palkan maksoi,
Sorsat soittoni sovitti;

Antoi allit
armautta,
Suloutta sorsat antoi,
Rastahaiset rattoutta,
Ilman
lintuset iloa.
Tuli sitte aika toinen,
Aika entinen aleni,
Vei sorsa
suloutensa,
Alli armahan elonsa,
Rastahaiset rattouuen,
Ilman
lintuset ilonsa,
Jäivät leikkini leholle,
Aiat armahat aholle,
Ilot
kaikki kankahalle,
Laulut laaksoihin katosi.
Niin en nyt enempää
laula,
Enkä oike'in osaja,
Hopeatt' en ensinkänä,
Vaskett' en
vähäistäkänä;
Laulajan laki[10] palavi,
Runon kulkku kuivettuvi,

Vaan ei korvat kuulioitten,
Naurut ilman istujitten.
Kant. II. 211.
SOITAPAS SOREA NEITO.

Soitappas sorea neito,
Rannin neito rallattele,
Sorealla soitollasi,

Kumealla kulkullasi,
Heleällä hengelläsi,
Kaunihilla kaulallasi!

Anna suuta, Suomen neito,
Tälle Suomen sulhoselle;
Suu ei kulu
suuellessa,
Käsi kättä antaessa.
Kant. II. 238
MONIMORSIAMELLINEN.
Mont' on mulla morsianta,
Neljä neittä tieossani,
Vielä viieski
varalla,
Kanssa kuues kuuluvissa.
Yks' on tuolla Toivolassa,

Niemelässä neiti toinen,
Kolmansi Kotalahella,
Neljäs Neitolan
kylällä.
En taia sitä epäillä,
En pelänne ensinkänä,
Ett'ei ota
onkeheni
Kala viiestä ve'estä,
Osaavasti onkiessa,
Koukun
konstin laskiessa;
Vaan sitä epäelenki,
Sitä pelkeän pahasti,
Ett'
en saa ma ensimäistä,
Tuolta Toivolan kylästä.
Kant. II. 243.
SOREA SOTAINEN TAUTI.
Suku suuresti surevi,
Laji kaikki kaihoavi,
Heimokunta hellehtivi

Saavani minun sotahan,
Tykin suuren suun etehen,
Rautakirnujen
kitahan;
Sortuvan sotatiloilla,
Vainoteillä vaipuvani.
Vaan älä sure sukuni,
Kaihoa lajini kaunis;
En mä silloin suohon
sorru,
Enkä kaau kankahalle,
Kun minä sotahan kuolen,
Kaaun
miekan kalskehesen.
Sorea on sotainen tauti,
Sorea sotahan kuolta,

Hemme miekan helskehesen:

Äkin poika pois tulevi,
Potematta
pois menevi,
Laihtumatta lankeavi.
Kant. II. 266.
VELISURMAAJA.
»Mistäs tulet, kustas tulet,

Poikani iloinen?» --
»Meren rannalta, meren rannalta,
Äitini kultainen».
»Mitä sieltä tekemästä,
Poikani iloinen?» --
»Hevostani juottamasta,
Äitini kultainen».
»Mist' on selkäsi saveen tullut,
Poikani iloinen?» --
»Hevonen huiskasi hännällänsä,
Äitini kultainen».
»Mist' on jalkasi vereen tullut,
Poikani iloinen?» --
»Hevonen poikasi rauallansa,
Äitini kultainen».
»Mist' on miekkasi vereen tullut,
Poikani iloinen?» --
»Pistin veljeni kuoliaksi,
Äitini kultainen.»
»Mintähen sinä veljesi pistit,
Poikani poloinen?» --
»Mintähen naistani nauratteli,
Emoni kultainen.»
»Minne nyt sinä itse jou'ut,
Poikani poloinen?» --
»Muille maille vierahille,
Emoni kultainen.»

»Minne heität taattosi vanhan,
Poikani poloinen?» --
»Mieron verkkoja paikatkohon,
Emoni kultainen».
»Minne heität maammosi vanhan,
Poikani poloinen?» --
»Mieron rihmoja kehrätköhön,
Emoni kultainen».
»Minne heität naisesi nuoren,
Poikani poloinen?» --
»Mieron miehiä katselkohon,
Emoni kultainen».
»Minne heität poikasi nuoren,
Poikani poloinen?» --
»Mieron koulua kärsiköhön,
Emoni kultainen».
»Minne heität tyttösi nuoren,
Poikani poloinen?» --
»Mieron karjoja kaitsekohon,
Emoni kultainen».
»Koskas taasen kotihin käännyt,
Poikani poloinen?» --
»Konsa korppi valkenevi,
Emoni kultainen».
»Koskas korppi valkenevi,
Poikani poloinen?» --
»Konsa hanhi mustenevi,

Emoni kultainen».
»Koskas hanhi mustenevi,
Poikani poloinen?» --
»Konsa kivi veen päällä pyörii,
Emoni kultainen».
»Koskas kivi veen päällä pyörii,
Poikani poloinen?» --
»Konsa höyhen pohjaan painuu,
Emoni kultainen».
»Koskas höyhen pohjaan painuu,
Poikani poloinen?» --
»Konsa päivä syön-yöllä paistaa,
Emoni kultainen».
»Koskas päivä syön-yöllä paistaa,
Poikani poloinen?» --
»Konsa kuuhut kuumasti polttaa,
Emoni kultainen».
»Koskas kuuhut kuumasti polttaa,
Poikani poloinen?» --
»Konsa tähet taivaalla tanssii,
Emoni kultainen».
»Koskas tähet taivaalla tanssii,
Poikani poloinen?» --
»Konsa kaikki tuomiolle tullaan,
Emoni kultainen».
Kant. Esip. 4.

KULTANI KUKKUU, KAUKANA KUKKUU.
Kultani kukkuu, kaukana kukkuu,
Saimaan rannalla ruikuttaa;
Ei ole ruuhta rannalla,
Joka minun
kultani kannattaa.
Ikävä on aika, päivät on pitkät,
Surutont' en hetkeä muistakkaan;
Voi mikä lienee tullutkaan,
Kun
jo ei kultani kuulukkaan!
Toivon riemu ja autuuen aika
Suruani harvoin lievittää;
Rintani on kuin järven jää --
Kukapa sen
viimeinki lämmittää?
Kotka se lenteli taivahan alla,
Sorsa se souteli aalloilla;
Kulta on Saimaan rannalla,
Lähteä ei tohi
tuulelta.
Tuuli on tuima ja ankarat aallot,
Ruuhet on rannalla pienoiset;
Ruuhet on aivan pienoiset,
Kultani
sormet on hienoiset.
Elä lähe kultani aaltojen valtaan! --
Aallot ne pian sinun pettäisi;
Sitte ei suru mua heittäisi,
Ennenkuin
multaki peittäisi.
Kant. Es. 7.
KULTAANSA IKÄVÖIVÄ.
Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla,

Kuninkaan kultaisen kartanon puolla;
Voi minun lintuni, voi minun
kultani,
Kun et tule jo!
On siellä tyttöjä, on soreoita,
Kultani silmät ei katsele noita;
Voi minun lintuni, voi minun kultani,

Kun et tule jo!
Kauniit on kukkaset, on kevät-aamu,
Kauniimmat kultani silmät ja haamu;
Voi minun lintuni, voi minun
kultani,
Kun et tule jo!
Voi koska nään minä senki ilopäivän,
Kultani rinnalla kulkevan ja käyvän!
Voi minun lintuni, voi minun
kultani,
Kun et tule jo!
Syys jopa joutuu ja pois kesä lentää,
Vaan minun kultani ei tule sentään;
Voi minun lintuni, voi minun
kultani,
Kun et tule jo!
Tule, tule kultani, tule kotipuoleen,
Taikka jo menehynki ikävään ja huoleen;
Voi minun lintuni, voi
minun kultani,
Kun et tule jo!
Kant. Es. 8.
KOLM' ON MIEHELLÄ PAHOA.
Kolm' on miehellä pahoa,
Kolme miehen kuolemata:
Yks on
vuotava venonen,
Toinen heittiö heponen,
Kolmansi äkäinen akka.

Kyllä mies pahasta pääsi
Venehestä vuotavasta,
Ilman armotta
Jumalan,
Turvatta totisen Luojan:
Venehen tulessa poltti.
Vielä
mies pahasta pääsi
Heposesta heittiöstä,
Ilman armotta Jumalan,


Turvatta totisen Luojan:
Hevosen susille syötti.
Mutta kaitse kaunis
Herra,
Varjele vakainen Luoja,
Akasta äkisevästä,
Vaimosta
pahatavasta!
Ei pääse pahasta siitä
Ilman armotta Jumalan,

Turvatta totisen Luojan:
Ei taia tulehen luoa,
Saata ei syötteä susille,

Kun ei surma suorin tehne,
Tappane Jumalan tauti.
Kant. II. 308.
KUMMAISTAKO KUULEMINEN.
Kukkuipa käkeä kaksi
Kahen puolen korpinotkon;
Satuin noita
kuulemahan --
Hyv' oli kuulla kummaistaki.
Lauloi kaksi laulajata
Kahen puolen pöytälaian;
Satuin noita
kuulemahan --
Hyv' oli kuulla kummaistaki.
Riiteli kälystä kaksi
Kahen puolen kaalimaljan;
Kummaistako
kuuleminen? --
Lemmon kuultavat molemmat.
Kant. I. 82.
KYLL' ON KYSTÄ AITASSAMME.
Tule meille Tuomas kulta!
Tuopa joulu tullessasi!
Tule kekri, jou'u
joulu,
Sekä pääse pääsiäinen;
Kyll' on kystä aitassamme,
Paljon
pantua eloa,
Sirkan reisi, paarman jalka,
Peiposen perä-pakara,

Sammakon sakari-varvas,
Sisiliskon silmä-puoli.
Kant. I. 23.
PISPA HENRIKIN SURMA.
Kasvoi