Vähemmät eepilliset runoelmat | Page 6

jo.?Niemet per?tysten usvast' uivat,?Luoto luotoon liittyi; sorja mailma?Hiljaa varttui varjoin tyhjyydest?,?Rajat sai ja v?rit, loiston.
Mennyt?Aikaa sitten aamu ol', kun vanhus,?Otsa sekeen? ja kirkkain silmin,?Heltyneen?, kiitollisna nousi?Paikaltaan ja palas venehelle.?Mutta hyv?stellen viel? vilkais?Rantaan h?n. "Nyt Herran haltuun j??k??t,?Linnut kaikki, nuoret veljet, siskot",?Niin h?n lausui, "Herran seurakunta,?Kun mun kanssain t?n??n temppeliss??H?nt? virsin ootte ylistelleet.?Kiitos sulle, taivaan opin tulkki,?Aurinko, kun saarnannut oot meille,?Sy?mmellemme h?nen hyvyytt?ns??Silmillemme t?it??n selvitellyt!"
Kaste.
Arabian hietakorven luolass'?Asui er?kk??n? Eukharistos,?Ihmislempee, kokenut ja viisas.?Usein h?neen turvas seudun kansa,?Konsa jonkun mielt? huoli painoi.?Saapui kerran h?nen luokseen vaimo,??sken syntynytt? lasta kantain;?Kalpee h?n ol', lapsi kalpeampi.?"Is?, mist? lohdutusta l?yd?n?" --?Lausui h?n -- "t?? laps' on kuollut, kasteen?Pyh?n veden koskematta p??t??n.?Hukass' on se, ah! ei koskaan saane?Kristuksen se valtakunnast' osaa."
Er?k?sp? nuhtel': "Miksi, vaimo,?lapsen annoit kuolla kastehetta,?Jospa vaikka h?t?kastehetta?"??iti parka alkoi vaikeroida:?"Is?, er?maassa synnytin m??Lapsosen, ei siell? ollut vett?,?P?iv? poltti p??lt?, santa alta;?Huokuut, kyynelet vain siell' ol' mulla."
Silloin ukko heltyi, tuumiin vaipui,?Mietti hetkuisen ja harmahitten?Kulmakarvain p??lle k?den nosti.?Vihdoin vankka aatos h?lle kypsyi,?Ja h?n lausui lemmen-rauhallisna:?"Vesi kyll' ei tee sit' itsest?ns?,?Mutta henki, jok' on veden kanssa.?Rauhoitu, on lapses pelastettu!?Herran henki er?maassa kastoi?Sen sun huokuillas ja kyynelill?s."
Rukous.
Hurskaiss', iloisissa jutteluissa?Atrialla istui vanha Luther?Tavan mukaan yst?vineen kerran,?Kun yks' heist? alkoi p?ivitell?:?"Paha mailm' on, kurja elett?v?,?T?ynn? tyhj?? puuhaa, turhaa hommaa;?Eip? kumma, ett? moni etsii?Luostarista ik?v?im?? rauhaa.?Minuakin tuo mailman taukoomaton?Touhu kiusaa ilki-??nill?ns?.?Vieress?ni pitkin p?iv?? aina?Kolkutellaan, ly?d??n, vasaroidaan;?Vaikka kuinka varhain her??n, h??t???Pajankalke aamuhartauttain.
Luther lausui: "Miksi h?iriinnytk??n??Mieti ennen: Nukuin liian kauan.?Kuules, ehtinyt on hurskas naapur?Nousta jo ja alkaa rukoustaan;?Ty? ja ahkeruus on rukousta.?Tosiaan kun musta sepp? her???Aatellen: "On Herra mulle suonut?P?iv?n taas ja voimat tehd? ty?t?",?Sek? takomaan k?y reippahasti,?Senp? huohotus on Jumalalle?Yht? rakas kuin sun huokaukses,?Taivaan usta kolkuttaa sen moukar'?Ehk? lujemmin kuin rukoukses."
Khrysanthos.
Alkupuolla kristikirkon aikaa,?Uuden maailman kun loistaessa?Vaalen' maa ja usea uskovainen?Silm?ns' siit? kauhumielin k??nsi.?Asui Atheenassa mies Khrysanthos.?Varhain, ennenkuin viel' la'en p??lt??Ruskee tukka kuihtui, kev??n ruusut?Posken j?tti, korkee otsa uurtui,?Ol' sen korviin sana soinut, rinta?Riemull' auennunna Kristukselle.?Mutta h?nt' ei uusi syntym?ns??Saanut kammomaan, mit' el?m?ss??Pyh?ks', armahaks' h?n arvas ennen.?Vihaamaanpa h?nt' ei koskaan saatu?Maata, jossa h?ll' ol' is?nmaansa,?Kaunis Hellas; ihanteensa aina?Ol' Atheena, kirkas templikyl?;?Hekkumaanpa viel? sielu suli??idinkielen joka ??ntehest?.?Hellaan kielen kannels?velist?.?Uskolaisens' umpimielet, synk?t?Pyrki metsiin hiljaisiin, ja jylh?in?Kolkkoin vuoriluolain pimennoissa?Mailman viettelyilt? k?tkeytyiv?t;?H?n vaan kirkkaana kuin ensi aamuns',?Suoran' astui, tyynn?, maltillisna,?Hopeehapsin elon hy?rin?ss?.?Lasten tarut, miesten sanat tarkkas,?Kuulemass' ol' torilla, kun kansaan?Puhuja iski ??nens' ukkosella,?Osaa otti p??t?ksiin ja laski???nt?liuskans' uurnahan, kuin muutkin.?V?liin taas, kun v?syneen? p?iv?n?Huolista ja t?ist?, etsi rauhaa?Ja rukouksen aaltoon henki tahtoi?Pest? p?lyt siivelt??n kuin joutsen,?Ei h?n mennyt korven kolkon luoliin,?Vaan miss' Salamin salmi kuullakkainna?Hymyy rannan vehmastoille, siell??Piiniain ja laaker'puiden alla?K?vellen h?n nautti viileytt?,?Lemuja henki, silm?s ulapalle,?Laskiessa auringon ja altoin?Kuvastaissa iltataivaan ruskoo.
Elellen n?in, nyt kuin ennen, vanhus?S?nion huipull' illall' istui kerran.?Povellaan ol' kokoon-pantu k??ry,?Suuren pakanan Sofokleen teelm?,?Jalon laulajan, ja k??ryn reunaan?Piirrettyn?: "Oidip?s Kol?neus."
Lukenut h?n ?sken oli draaman,?Muistissaan sen ilmeet viel? viipyi,?Lauletulla seudull' liiti silm?.
"Oi Kol?nos", runoojaa h?n s?isti,?"Seutu kaikkein kauniin ilman alla,?Lempee, kirkas, kuulakka Kol?nos,?Miss? mets?n vehmastossa viihtyin?Satakieli helein virsin kiitt???Tummaa muurikietolasta, pyh???Bakkhon marjapuuta varjokasta,?Myrskyt?nt?; -- miss? Dionysos?Kirmaa kuuluin kasvattajain kanssa;?Naisjumalten kutrissa narsissi?Loistaa, taivaan-kaste lehdill?ns?:?Krookos[1] kellert??, ja vilkkaat l?hteet?Juottaa virtoj', Afrodite ajaa?Kultasuitsin runotarten kanssa!"
[1] = Sahrami.
Pakananpa laulust' innoissansa?N?in Atheenalainen kotiseudun?Ihanuutta maalas -- v?rit kyll' ol'?Pakanan, vaan l?mp? kristillinen --?Niinp? nuorukainen, pyh??n oppiin?Varhain vieh?tetty kuin Khrysanthos,?Vitkaan k?yden luontelihe, kunnes?Seisahtui h?n ukon jalkain juureen,?Vaiti, k?det ristiss' yli rinnan.?Kasvoiltaanpa vivahteli varjot?Surun, suuttumuksen, inhon, s??lin,?Silm?ns' oli luotu pergamenttiin.
Kauan mietteiss??n h?n seisoi, vihdoin?Vaiti-olon katkais, lausuin: "Ukko,?Kutsuttiinhan suakin kerran valon?Pyh??n valtakuntaan, valuivathan?Sunkin rintaas armon l?mp?s?teet --?Niin m? kuulin; -- mutta kuinkas el?t??Tuolla miss? mailman lapset turhaan?Teuhaa, k?rkkii, riehuu, rehkii, hukkuu,?Miss? milloin posken purppuralla,?Milloin hyllyhuulten myh?ilyll?,?Milloin muilla symboleilla horna?Merkinnyt on omans', siell?, vanhus,?H??rit, riehut, riemujas sa nautit.?Harvoin yksin n?hd??n sua, ja jos se?Joskus sattuukin, et Vapahtajaa,?Maan ja taivaan herraa, avuks' huuda;?Vaan, ihastuneena myrkylliseen?Tenholauluun, kuiskaat huulin, joita?Valkaisee jo tuonen tulomuisku,?Afroditeen nimee ja Dionyson.?Mik? loppu tullee? kauheasti?Kostetaan viel' uskorikkos sulle;?Sin? kerran armoliittoon p??ssyt,?Hirmu-osan liekkij?rvess' saatkin,?Toivoton kun kadotus sun nielee;?Itkein et saa kyynelt' itketyksi?Janohos, ja kieles kuiva raukee,?Avukses kun ikiturhaan anot?Olottomia satujumaloitas."
N?in h?n lausui. Tyyni, niinkuin illan,?Vanhuksen ol' muoto. Katseen loi h?n?Nuhtelijaan: "Nuorukainen tuima,?Rauha! Uskos vankka on, mun mieleen'?On ken uskoo. Vastaa sent??n, voiko?Nuori ruskee silm?s, tuomitessais,?N?hd? l?pi sy'?nten, munaskuiden???l? tuomitse, niin tuomion v?lt?t,?Sanoo Herra. Hurskas, uskollinen,?Lempee, iloinen ja siet?v?inen?Kristitty k?y mestarinsa j?ljiss!?Rakkautt' uhkuu uskonsa, ja, poikan',?Rakkaus on laupias, se siet??,?Ei se paisu, riehu, eik? pahaa?Aattele, ei vihan vimmaan ylly.?Rakkaus uskoo kaikki, toivoo kaikki,?K?rsii kaikki eik? koskaan uuvu.?Nuorukainen, jos sull' oisi usko?Siirt?? vuoretkin ja nostaa laaksot,?Rakkaudetta oisit tyhj? varjo."
Lausui n?in, ja lempe?sti nuorta?K?tellen sen veti vierellens?;?Samall' louhell' istuivat nyt kahden.
P?iv? vieri, himme?mmin hehkui?L?nness' aurink', unta tuuli etsi,?Hellaan taivaalt' illan rauha laski.?Ei nyt t?h?n tauluun ukon silm??Viehtynyt, vaan nuorukaiseen yksin?Silm? ynn? aatos kiintyi. Kauan???neti h?n istui, vihdoin virkki:?"Sorja sulho, ellei vanhan neuvo?Mielt?s pahoittanut, suo mun viel??Seikkaa kysell? sult', ehk? kahta.?Kun sun kasvos soikeat ma n?en,?Otsan, nen?n uljaat oikoviivat,?Kun sun sorjaa kielt?s kuulen, jossa?Ionian ja Atthiin[1] murteet yhtyy?Sointuun suloiseen, kun tuomitsetkin,?Tied?n Helleeniks' sun. Mutta lausu,?Mill? paikkaa kasvanut oot? Ehk??Joku Arkhipelagin armas saari?N?ki syntys, Samos, Naksos, Paros,?Mitylene? Ehk? p?iv??n p??sit?Rikkaan Aasian rannall'? Iloissaanpa?Is?s sun, jos miss? synnyit, nosti?Sylihins?, onnen unta n?hden."
[1] =