Vähemmät eepilliset runoelmat | Page 4

niskan v?liin?Puukolla mua pisti rosvon vaimo.?Sitte t?ytyi henkikullan vuoksi?Seurata heit' er?maiden helmaan;?Metsiss' oltuan' n?in kolme p?iv???Nelj?nten' oon vihdoin t?nne p??ssyt.?Kuu kun y?ll? laskee, menk?? tuonne,?Miss? M?tt?koski lampeen laskee,?Pienen ladon luokse vuorten v?liin;?Siell' on paikka, sielt? rosvo l?ytyy?Vaimoineen t?n' y?n? lep??m?st?;?Sielt? l?ydyn miekin, apuun uljas."
Tuohon vastas is?nt?: "Et suinkaan,?Vanha naapur', takaisin saa menn?;?Kyll? terveet toimii, j?? s? kotiin!"
H?lle Antto vanginviej? vastas:?"Jollen tuo ma heille ruokaa, viinaa,?Jollen palaa, niinkuin lupasinkin,?Turhaan ladost' etsit??n heit' en??.?Suo mun menn?, pid? muusta tointa!"?Lausui n?in ja sulloi pussiin ruokaa?Ja, ehk' uupuin, l?ksi paluutielle.
Samaan aikaan istui Aatu rosvo?Harvan ladon heiniss' eukkoinensa.?Levottomin silmin vaimo aina?Katsoi pikkulasta povellansa;?Mies se t?ht?s aina polun p??h?n.?Ik?v?iden veikkoansa sielt?.?Virkattu ei sanaa; sirkka yksin?Kirkui heiniss', sorsa lammikossa?Ynn? joskus ?idin rinnall' lapsi.
N?inp? p?iv? hiljaksensa p??ttyi.?Vaan kun aurink' uupui vuorten taakse,?Paikallaan viel' istui Aatu, sent??n?Viilall' en?? vihlomatta rautaa,?Urkkien vaan yh? polkutiet?.?Vihdoin viej?n saapuvan h?n keksi.
Yl?s hypp?s h?n, ja kyynelvirta?Vierren kasti posket ahvettuneet;?Mutta riemuun ratketen h?n virkkoi:?"Eip? h?t??, armas laps' ja vaimo,?Eip? h?t??, vilpit?n on veikko!"?Kohta kohden tulijaa h?n astui,?Hartioilleen vankoillen sen nosti?Sek? uupuneen taas latoon kantoi.
Vaan kun viej? ruoat esiin otti,?Pyrsk?ht' itkuun mustalaisen vaimo,?Mustalainen itse istui lausuin:?"Sy?k?? nyt, m? kahlettani viilaan;?Mit? t?hteeks' j??, sen sy?n m? sitten."?Vaan kun kaikkein poistunut ol' n?lk?,?Riemull' levollen ne laski heiniin.
Varjoillansa y? jo seudut peitti,?Vitkaan k?yden rataa rauhallista.?Viel? valvoi sent??n mustalainen,?Valvoi my?skin oiva puolisonsa;?Kumpikin ol' vaiti, kunnes vaimo?Virkkoi: "Mit? kummia nyt tullee,?Koska sirkka laulelee niin taajaan?"
H?lle vastas mustalainen j?lleen:?"Sirkkaa ilahuttaa hein?in tuoksu,?Ilahuttaa t?yden ladon l?mp??Ynn? ihmistenkin hyv? seura;?Minua t?hti pilven ylt? n?hty,?Mua vapaus j?lleen saavutettu,?Ynn? uskollisen veikon saanti."
J?lleen virkkoi mustalaisen vaimo:?"Rukoile, ettei k?y t?hti pilveen,?Ettei vapaus kahlehisin sorru,?Ettei veljen uskollisuus pet?!"
Tuskin lausuttu ol' viime sana,?H?lin??n kun harva lato saartui,?Sek? pimeest' ovest' ??ni huusi:?"Onko t??ll? ihmisi? ja keit???Vastatkaa!" -- Ei ??nt? -- j?lleen huus' se:?"Miehet, pankaa tulta ladon alle,?Mustalaiskuninkaan t??ll' on hovi!"
Ovellen nyt sy?ksi Aatu rosvo,?Veist? k?iss??n v?lkytellen huusi:?"T?ss' on mies; ei kukaan vaimon saama?Rankaisutta hoviin p??se ennen,?Kuin h?n suostuu ehtoon: vannokaatte,?Ett? Antto viej? saapi turvan!?Sitten perheenein oon teid?n vanki."
Mutta menty??n jo ovest' ulos?Haastoi Antto viej? miesten kesken:?"Hoida itses, mustalainen! Antto?Viej? ei sun suojaas en?? kaipaa."
Vihdoin Aatu kavaluuden keksi;?Silmin s?ken?ivin pime?ss?,?Vaahto suussa, huus' h?n: "Jumal' auta!?Roistoja jos joitakin oon n?hnyt,?Rosvoin velji?ns? ry?st?v?n ja?Petoin lapsensyd?mmi? sy?v?n;?Mutta Anton ty?t' ei kukaan tehnyt."?Lausui n?in, ja viej?n syd?mmehen?Sinkoi surman veitsi lausujalta.
Joulu-ilta.
Saloille loisti kalvas kuu,?Siell' ulvoi ilves n?lk?suu,?Kyl?st? kuului haukuntaa;?Mies astui mets?n reunamaa,?H?ll' er?maass' ol' m?kkinen.?Ol' kolkko joulu-iltanen.
Kodissa lapset odottaa --?Nyt tiet? tuiskun tukkimaa?Mies alkoi rient?? mink? voi;?H?n kartanosta leip?? toi,?Jot' armaat s?isi joulunaan,?Pet?ist? syksyn purtuaan.
Kun p?iv? joutui ehtoolleen,?H?n keksi poian yksikseen?Lumella vaiti v?rjyv?n,?K?teens? kylm??n henki h?n;?Melkeinp? himmee kuutamo?J?hmettyneeks' sen n?ytti jo.
"Mihink?, lapsi parka, ties??K?y meille, siell' on l?mmin lies!"?Mies virkkoi, otti viluisen?Ja p??si t?llin ovellen,?Toi leiv?n t?llin juhlahan?Ja pikku vieraan mukanaan.
Takall' on vaimo armahin,?Povellaan lapsi piskuisin:?"Kah, kauan viivyit retkell?s,?K?y t?nne, istu liedemm?s,?Ja siekin!" -- Poian hell?sti?N?in lieden luo h?n talutti.
Kun ?iti toimi, valkeekin?Pian alkoi loistaa kirkkaammin.?Ei nurkunut h?n puutettaan,?Vaan leiv?n otti iloissaan,?Asetti iltaiseksi sen?Ja kehloss' maitotilkkasen.
Ohuilta siltaoljilta?Jo lapsiparvi riemuisa?K?v' atrialle niukallen; --?J?ip' yksin vieras takallen,?Niin ?iti otti h?nenkin,?Ja saattoi raukan esihin.
Ja hartaasti rukoiltuaan?Nyt k?ytiin leip?? osimaan.?"Siunattu hyv?n lahja on",?Niin lausui lapsi turvaton,?Ja kyynelsilmin hymyillen?H?n tarjotun s?i viipaleen.
?it' aikoi jatkaa jakoaan --?Ol' ehj? leip? pivossaan.?Silm?ns? ihmeiss??n h?n loi?Pienoiseen, jonka is? toi;?H?n katselee ja kummaksuu,?Kun ihmeesti tuo muuttauu.
Sen silm? loisti t?hten?,?Ol' otsa ihmeen v?lkkyv?,?Olalta vaate liehahtaa,?Kuin valkopilvi puodalla.??kisti enkel' n?htihin,?Kuin Luojan taivas, suloisin.
Syd?mmiin autuus valkenee?Niiss' ilo, toivo sykk?ilee?Tuo ilta unhottumaton?Ihmisten hyv?in t?lliss' on.?Ja juhlaa kauniimpaa ei n?e,?Sill' enkel' heille vieraaks' j?i.

Mon' talvi meni menojaan,?Ma joulu-iltaa katsomaan?Sain hyv?in m?kkiin, se ol' viel',?Ja poianpoika asui siell';?H?n alkanut jo harmeta,?Ja ruoki takkavalkeella.
Niin hilpe?sti loisti lies',?Vaimonsa vieress' istui mies,?Ja lapsijoukko suloinen?Se n?ytti vasta rukoilleen,?Se n?ytti miltei uskovan?Ett' templi heill' ol' majanaan.
Loi p?yd?n p??ss? kynttil??Valonsa, ainut t?lliss?;?Sinnekkin ruokaa laaditaan,?Vaikk' ei k?y kukaan maistamaan.?"Kenenk? paikka?" kys?isin:?Sanottiin: "hyv?n enkelin."
Jenny.
N?inp? ?iti kerran kertoi mulle:?Lasna ollessas t??ll' asui tytt?,?Kuudentoista vuoden vanha Jenny.?Ommellen h?n istui kammiossaan,?Ompel' uutteraan y?t p?iv?t usein,?Omaks' ynn? ?itins' el?tteeksi.?Ol'pa sent??n ihme ettei t?st??Nuoren neidon terveys ja iho?Haittaa k?rsinyt. H?n oli sorja,?Kaunis monen mielest', uhkee, hieno;?Posken hohde ei se ruusun ollut,?Eik? liljankaan, vaan kumpaisenkin?Sekoitusta, liljan, jos se saisi?Veripiskon lainaks' ruususelta.?Semmoinen se, vaiti ommellessaan.?Vaan kun yl?s katsahtain h?n puhui,?Erityinen l?mmin riemun s?vy?Lensi kasvoilleen, kuin konsa kukan.?P?iv?n pilke kalvehesta keksii,?Ja sen ter? kastein pirskoteltu?Kiilt?? helmin tuhansin ja hymyy.?Eip? n?in? hetkin muistettukaan?Katsella, kuink' impi oli kaunis,?N?htiin enkelin vaan hymyhuulin?V?lkkyv?n, miss' ?sken kasvot kukki.
Kaupungissa k?ym?st? tul' ?iti?Kerran kotiin. "Lapseni", h?n lausui,?"Valmistaudu kohtaamaan nyt luonas?Ylh?isi?. Eilen nuori kreivi,?Uljaan paroonittaremme heimo,?Saapui. Vartovanpa rouvan luullaan,?Ett? vanhint' tyt?rt??n h?n kosii.?Huomennapa kaupunkimme kaikki?Nuoret herrat laittaa tanssikemut,?Kiitollisna kunnioittaaksensa?Paronessaa perheineen ja kreivii. --?Tytt? kultain, muiden iloitessa?Saat t??ll' yksin istuin reutoella,?S??nt?? muiden puvut, j?tt?? omas.?Jos meill' olot ois kuin muinen, saisit?Siekin, tytt? parka, kutsukortin,?Tanssiss' saisit loistella kuin muutkin;?Poiss' se aik' on."
Muut' ei ehtinyt h?n --?Ovi aukes, tamineissaan airut?Astui sis??n, kauniin immen k?teen?Kortin oiens' h?n ja l?hti. Hohde?Ilon luoma lensi otsan yli,?Nimens? kun kortissa h?n huomas.?Mutta hohde vaan, mi kohta haihtui?Ensi tuokiossa. "?iti kulta",?Tyynen totisna h?n lausui, "aika?Sent??n siks' on kallis mulle, j??k??t?Tanssit sikseen. Muille neulominen?N?? kaks' p?iv?? helpottaa