Vähemmät eepilliset runoelmat | Page 3

vimmoissaan h?n, huolimatta?Asehista, riehui niinkuin kotka?Paljain kourin surmaa, turmaa tuoden,?Tuntematta tuimimpaakaan ly?m??.?Milloin yksi, milloin toinen kohtas,?Kurkuin raadelluin ne maahan mursi.
Vihdoin j?ljell' ol' vain joukon p??mies.?Tuonpa vy?t?isiin nyt Tuomas tarttui,?Mursi rikki rinnan, s?rki selj?n,?Jotta kahda taittuen h?n kaatui;?Sitte kaatuneelta p??n h?n katkas,?Surren veljen p??n my?s ovelt' otti,?Vihdoin haavoist' uuvuksissa, ehk??Keveemm?ll? mielin kotiin k??ntyi.
Puoliy? jo peitti maan, kun Tuomas,?Kuivin suonin, p??si is?n majaan.?Sauhu, tuhka tuiski sielt? silmiin;?Pihass' ol' vaan lato palamatta,?Sinne l?ks' h?n leposijaa saamaan.?Oven suulle tultuaan h?n seisoi,?Kuullen is?ns' ??ntelev?n siell?:?"Kelt? kuullen, tokko Tuomas petti??Josko, josko ei lie pett?nytk??n!?Anna, Herra, h?nen syyt?in olla!?Laita h?net tuomaan pedon p??t?,?Joka peitsess' Aatun p??t? kantoi,?Jott' ois vilpit?n h?n silmiss?ni;?Ja sun kostos, jonka h?lle huusin,?Vierik??n mun harmaan p??ni p??lle?Sitte kartanoni tuhkiltakin,?Kaatuneiden poikain' ruumiiltakin?Ylist?n sua, ett? viel? el?n!"
T?m?n kuullen Tuomas astui sis??n:?"Rauha harmajalle p??lles, is?!?T?ss? minun seisoissan' ei en???Hengit? sun poikais murhamiehet."?Lausui n?in ja is?n jalkain ??reen?Vihamiehen tuiman p??n h?n paiskas.
Lattialta vanhus kavahti ja?Syliins' sulki poikansa, -- vaan t?m??Vaipui kohta kuolijaana maahan;?Vaipuvanpa my?t? is? vaipui. --?Haavoistansa kuoli Tuomas Haane,?Ja sen vanha is? iloon kuoli.
Mustalainen.
(Kansantarinan mukaan).
Suomess' ei lie n?hty mustalaista?Vahvempaa ja uljaampaa kuin *Aatu*.?H?meen kankahilt' ei l?ytty p?nkk??,?Kyllin lujaa h?nt? salpaamahan;?Tyrm?n halki tunki h?n kuin viidan,?Miehet alleen l?i kuin ?'es paakut.?Vaan h?n olostel' kuin mets?n karhu;?Mit? urho kaipas, sen h?n otti,?Mit' ei tarvinnut, sen antoi olla.
Osans' saatuaan nyt k?r?jist?,?Raudoissa ja potein haavojansa,?Kangasalan harjua h?n tuotiin.?Keski-taipaleella, miss? harju?Soukimallaan halkoo selj?t kahda,?Katseen loi h?n kauas ymp?rilleen,?Katseli ja vartialle virkkoi:?"Totta maarin! Suomen salot saaret,?J?rvet, rannat, niityt, vuoret kyll??Tenhoo t?nne mustalaista j??m??n.?Jos t??n pitk?n harjusillan p??ss?,?Miss? rannan keltakoivut harvat?Tuolla tummain kuusten kesken heiluu,?Jos siell' armas vaimoni mun kohtais,?Sanoisinpa h?lle: 'Vaimo viivy,?T??ll? lapses synnyt? s? maalle,?Jotta lapsi syntyiss??n sais n?hd?,?Kuink' on kaunis Herran mailma, vaikka?Viipy meille raskas on kuin kuolo.'"?Lausui n?in. Puhetta tarkkaamatta,?Tyynn? viej? ajoi rattaitansa.?Hiljaa vierren ehti rattaat rantaan;?V?h?n matkaa niiden eell? tiell??Kulki vitkaan yksin?inen vaimo.?Raitaiselle hamehelle valui?Vaaleenharmaa huivi hartioilta,?Kiemuroiss' sen p??lle musta tukka.?Viej? ajain saavutti jo naisen.
Toisellapa k?dell' liekutellen?Rintalasta povellaan, se toisell'?Lasta n?ytti, viej?lle n?in virkkoi:?"Laske kuormalles mua hetkeks' aikaa;?Kainaloinen kantamus mua painaa".?Pyyt?j?np? kuormalleen mies p??sti,?Vangin viereen per?llen se istui
Eip? pyy, jolt' oksatoverinsa?Luoti surmas, lenn? s?ikkyin eemm?s,?Kuin tuo viej? huoletonna ajoi,?Koska liinan piilopoimuist' otti?Musta nainen naurusuisna puukon;?Mieheen kallistui ja hiljaa haasti:?"Ole valmis, kultain, kun ma isken,?Ty?nn? viej? kohta k?rryilt' alas!"?Lausui n?in ja kaiken voiman takaa?Vihamiehen olkaan veitsen iski.
Sarkaisenpa takin l?pi tunki?Pisto olkaluun ja niskan v?liin,?Viej?n k?sist' ohjat, ruoska heltis.?Aatu sys?s olallaan, ja oitis?Tainnuksiin h?n putos py?r?in alle.
Iloitenpa vaimo maahan astui,?Kaatuneelta otti avaimet ja?P??sti herransa ja miehens' irti.?Vy?- ja k?siraudat kyll? kirpoi;?Yksin jalat eiv?t irti p??sseet.?Viiden-leivisk?iset lukottomat?Pultit, pajass' umpeen vasaroidut,?Painoi niit', ei avaimille aukee.
Iloissaanpa seisoi sent??n Aatu?Mustalainen maassa mietiskellen,?Minne tiens? suuntaisi h?n sielt?;?Kun jo viej? virkos horroksestaan,?Silm?ns' aukais, rosvon silm?n kohtas.?Kohta karkas vihollista vastaan?T?? ja, nostain veist? ilmaan, virkkoi:?"Etp?s t??lt? koskaan k??nny kotiin?Kertomaan sa, minne musta Aatu,?Minne mustalaisen vaimo l?hti!"
Lausui; kaatunutpa pyyt?in virkkoi:?"Ollos ly?m?tt? ja henken' s??st?;?Enh?n kuitenkaan ma koskaan palaa?Tuonne, tyhmyydest?in piest?v?ksi,?Pilkattavaks', tyrm??n pantavaksi.?Ennen j?t?n vankan talonikin,?Teid?n kanssann' er?maita kuljen,?Jos suo Herra siihen mulle voimaa."
N?in h?n pyys', -- ja mustalainen suostuin?H?nt' ei tappanut, vaan hengen s??sti.?"Jos sa kautta Luojan vannot ollas,?Niinkuin veli, uskollinen aina,?Hiustakaan ei katkota sun p??st?s,?Konsa Aatu rosvo vainen el???Ja sun n?ill? silmill?ns? n?kee."
N?in h?n virkkoi; vitsan ly?m?st' orhi?L?hti kohta karkuun taipaleelle.?Aatu itse poikkes tielt? mets??n,?Sairas kantain sairast' yst?v??ns?,?Puolisonsa kulki kolmantena.
Kahdest' aurink' oli mailleen mennyt,?Kahdest' y?st? valjennut ol' aamu;?Vaan kun kolmas p?iv? iltaan p??ttyi,?Lepopaikan l?ysiv?t he, ladon?Et?h?ll? ihmis-asunnoista.?Tuonne heinillen kun istuutuivat,?Alkoi Aatu mustalainen haastaa:?"Totta toisenkin ma kovan p?iv?n?Oon jo n?hnyt, armaat yst?v?iset,?En tok' oo n?in kauan n?lk?? n?hnyt.?Jospa jalkan' oisi valloillansa,?Aikaa sitten sy?t?is ruokaa t??ll?;?Er?maita kiert?neet nyt oomme?Iloiten jos marja, veden tippa?L?yttiin n?lk??n pahimpaan ja janoon.?Mutt' en, jumaliste, kallis eukkoin,?Sure sun ja itsen' t?hden niin kuin?Sairaan kelpo veikkosemme t?hden!"
N?in h?n lausui, mutta vaimo vastas:?"?lk??n surko suuri sy?mmes tuota;?Herra, jos t??n y?n t??ll' aiot olla,?Sairas veljemme mun rintaan' sy?k??n."?Lausui n?in, ja siihen suostuneelle,?N?lk??n-n??ntyv?lle sairahalle??idin tavoin tarjos tummaa rintaa.
Ja kun t??kin y? ol' loppuun mennyt?Sek? harjuin huipuillen ja mets?n?Loi syys-aamu ensi-ruskoloitaan,?Viej? ruoast', unest' elpyneen??Her?s hein?vuoteeltaan ja lausui:?"Nytp?, kelpo yst?v?ni Aatu,?Tahdon k?yd? ihmis-asunnoilla?Ruokaa meille noutamaan, jos jaksan.?Jos k?yn polkutiet? halki mets?n,?Keskip?iviks' ehtinen kai taloon;?Ehtooll' olen ruokinein taas t??ll?.?Eip? kukaan, ken mun t??ll? n?kee,?Antto viej?lt' apuansa kiell?."
Anton tuumaa kiitt?in Aatu vastas:?"Mielell?in niin pitk?llen sua kannan?Polulla, kuin voimat suinkin sallii;?Siit? k?y, ja Luoja taas sun tuokoon!"
Molemmin nyt matkailen ne l?hti,?Toinen k?yden, toinen kannettuna,?Kunnes mets?polku vahvemp' alkoi;?Veljessovuss' erjettiin nyt siin?.?Aatu l?hti ladollensa j?lleen,?Viej?, ehk? heikko, ruokaa tuomaan.?Mutta vuoroin lev?ten ja k?yden?P??s' h?n ennen p?iv?llist? taloon,?Astui sis??n, istui penkin p??h?n.?Is?nt' oitis miehen tuns' ja lausui:?"Mit?s kummaa kuuluu, vanha naapur??Jalan tulet ja on kasvos kalpeet!"?Syv??n huokas viej? v?syksiss??n,?Selk? sein?n nojassa, n?in lausui:?"Onhan, naapur', outo matka ollut,?Oudostippa talohos oon tullut?Yksin, jalkasin ja kalvenneena,?Suo tok' ensin n?lk??n, janoon hoivaa,?Sitte kuule teht?v?t ja tehdyt."?Virkki n?in ja mieless??n jo mietti?V?ijyksill? mustalaisen kiert??,?Aatu mustalaisen vaimoinensa.
Heti tuotiin p?yt??n ruoat, juomat,?Kalaa, lihaa, leip??, voita, viinaa;?Honkahaarikossa kalja kuohui.?Mieliss?ns? miesi ruokiin ryhtyi.?Kyllin sy?ty??n ja juotuansa,?Penkillen h?n oikoi lep??m??n ja?Is?nn?lle viitaten n?in alkoi:?"Laita sana voudillen t?st' oitis,?Aseitten ja miesten kanss' se tulkoon?Aatu mustalaista kiinni saamaan.?Katsos, olkaluun ja