Työmiehen vaimo | Page 6

Ei penni?k??n enemp??. Eik? tietoa, mist? toista tulee. (_Katselee hetken ??net?nn? rahaansa_.) Mit? t?ll? nyt teen? Ostanko maitoa lapselle, vaiko leip?? meille kaikille?
(_Katri ja Laura tulevat h?nt? vastaan. Liisa huomaa heid?t ja rient?? arkkiveisu k?dess? ja koppa k?sivarrella heid?n luokseen_.)
KATRI. No, viel?h?n se Johannakin el??. Terve, terve! On siit? aikoja kulunut, kun sinut viimeksi n?in.
LAURA. Kuinka sin? olet hirmuisesti muuttunut. Ja vuosi on vasta kulunut, kun h?it?si vietimme. Ei sinua tuntisi en?? samaksi ihmiseksik??n.
JOHANNA. Makasin ensin kauan aikaa sairaana ja sitten on taas pieni poikani ollut kipe?n?. Kun kaiket y?t saa valvoa k?tkyen ??ress?, niin kyll? kasvot kalpenevat.
LIISA. Vai niin, vai on sinulla jo poika. En min? ole tiennytk??n. No, ei t?ss? maailmassa. Joko h?n on vanhakin? Kolmen kuukauden, sanot? Ja kenenk? n?k?inen? Onko h?n ?itiins? vai is??ns?? Min?p?s tulen h?nt? katsomaan jonakin p?iv?n?. Vai on sinulla poika!
JOHANNA. H?n on niin hento ja kivulias, lapsi raukka. Ehk? Herra h?net piankin korjaa.
KATRI. Ei siihen ole taikaa. Kivuliaista lapsista usein tulee ihan terveit?, kun niit? vain hoidetaan. Kyll? oli meid?nkin Iigori pienen? niin laiha ja huono, ettei suinkaan olisi luullut h?nest? kalua saatavan. Mutta annas, kun rouva rupesi sy?tt?m??n pojalle munia ja hakattua tuoretta raavaan lihaa, niin heti se alkoi kasvaa ja lihoa oikein silmiss?. N?kisitte vain kuinka riski ja terve h?n nyt on. Posketkin niin punaiset ja paksut, ett? niit? ilokseen katselee.
LAURA. Meid?n Eveliinaa taas pidettiin mallashauteissa. Pantiin koko kappa maltaita aina kerrallaan korvoon. Koetapas sin?kin, Johanna, sit? keinoa.
JOHANNA (_hymyillen_). Munia, lihaa, maltaita! Kyll? kuulee, ett? te palvelette herrasv?ess?. Ei noita kaikkia meik?l?isten varoilla osteta.
LAURA. No, hyv?nen aika! Kaksi nuorta tervett? ihmist? ja yksi ainoa lapsi. Totta nyt tuolle jaksaisi hankkia vaikka mit?. Eik? ne semmoiset mallashauteet sit? paitsi koko maailmaa maksa. Mutta sin? olet vain niin tarkka, Johanna, siin? koko asia.
LIISA. Olihan sinulla omia rahoja pankissa, osta niill?.
KATRI. Niin, tosiaankin. Omia rahoja on ihmisell?, ettei tarvitse miehelt??nk??n joka ropoa rukoilla, ja yht?kaikki kehtaa varojen v?hyytt? syytt??. Kuka olisi ennen aikaan uskonut sinusta noin ahnasta tulevan.
LIISA. Mik? sinun on, Johanna? Oletko sairas?
JOHANNA. Ei--en min? sairas ole. V?list? vaan ottaa niin pahasti syd?mest?.
KATRI. Ai, ai. Sin? n?yt?t kovin huonolta. Jaksatko k?vell?, vai tulenko taluttamaan sinua? Eth?n vain kaadu?
JOHANNA. Ei, anna minun olla. Kyll? se menee ohitse. Hyv?sti nyt t?ll? kertaa, tyt?t. Hyv?sti, Liisa! Tule sitten joskus katsomaan poikaani, koska mielesi tekee.
LIISA. Hyv?sti, hyv?sti. Kyll? min? tulen. Kuule, Johanna, viel? kun kysyn. Milt? sinusta nyt tuntuu miehel?ss? olo? Eik? se ole v?h?n hauskaa sent??n?
JOHANNA. ?l? kaikkea kysele. Saat kai sen itsekin aikanaan kokea, lapsi parka. (_Menee jonkun verran vasempaan, pys?htyy ja puhuu itsekseen_.) Omia rahoja pankissa! Omia rahoja? Niin, olinhan ne rehellisesti saanut kokoon kymmenvuotisessa palveluksessani. Mutta, hyv? Jumala, olivatko ne sittenk??n omiani? (Menee Vapun luokse.)
KATRI (_katselee Johannan j?lkeen_). Mik? tuota vaimoa vaivaa? Ei h?n ole oikealla j?ljell?, muistakaa minun sanoneeni.
LAURA. Kuka h?net tiet??. Min? en ole voinut k?rsi? koko ihmist? en?? sen j?lkeen, kun h?n niin tyhm?sti k?ytt?ytyi h?iss?ns?. Viel?k? aiotte viipy? t??ll?? Minun ainakin t?ytyy l?hte?.
KATRI. Minun my?s. Ei ole hyv? vitkastella, kun on toisen leiv?ss?.
LIISA (_katsoo koppaansa_). Voi Taavetti! Enh?n min? viel? ole saanutkaan tarpeitani. Mahtaa rouvalla taas olla tortut l?mpimin?, kun kotia p??sen.
(_Liisa menee per?lle tekem??n ostoksia, Laura ja Katri menev?t oikealle_.)
VAPPU. Niinkuin sanoin, Johanna hyv?, nauloittain ei kannata myyd? leip?? nyt alle kahdentoista pennin, kun jauhot ovat niin kalliita. Mutta jos koko leivisk?n ostat, saat v?h?n huokeammalla.
(_Risto ja Toppi ilmestyv?t per?lle_.) JOHANNA. En voi. Minulla ei t?ll? kertaa ole rahaa kuin yksi markka ja t?ytyy ostaa v?h?n maitoakin lapselle.
VAPPU. Tuolla tulee miehesi; ehk? saat h?nelt? lis??.
JOHANNA (_s?ps?ht??, k?tkee k?tens? esiliinan alle ja v?istyy jonkun verran syrj??n_).
RISTO. Niin, mit?s nyt teemme, Toppo? Ryyppy pit?isi saada n?in aamutuimaan, eik? ole rahaa. (_Vet?? taskunsa nurin_.) Ei niin penni?. Toinen tasku tyhj?, toisessa ei mit??n. Sano, velikulta, mik? tulee meille neuvoksi.
TOPPO. N?etk? vaimoasi?
RISTO. Johannaa? Onko h?n t??ll?? No hitto, eukko ei ole tyhjin k?sin torille tullut.
TOPPO (_hyr?ilee_). Heijuu, ajunttanpoo, nostakaa yl?s, laskekaa jo.--Vaimolla rahaa, miehell? ei. Muistatkos viel?, mit? sinulle h?iss?si sanoin? Rahat ovat minun, niit? et tuhlaakaan niin juuri kuin itse tahdot. K?vik? toteen?
RISTO. No, ei k?ynyt, ole siit? varma. Vai rahat ovat minun. Oho toki! ?l? usko, rakas sielu, ett? kissa lent??. Johanna aina pit?? neuvonsa ja hankkii itselleen jonkun pennin, mutta sekin kuuluu minulle, niin sanoo laki ja asetus.
TOPPO. Mutta eukkosi, eik? h?n ole toista mielt??
RISTO. Vastoin lakia ja oikeutta maassa? Ehei! Ei sit? niin sent??n.--El? maassa maan tavalla, taikka maasta pois.--N?etk?s, kuinka h?n minua pelk??. Piiloittelee ja hiipii pakoon kuin varas juuri. Todistus siit?, ett? h?nell? on rahaa. Malta v?h?isen, Toppo, kohta saamme ryypyt. (_Rient?? Johannan luokse_.)
TOPPO. Jokohan tuo tottakin onnistuu. En min? vain vaimon sijassa--
RISTO. Johanna, odota, ?l? mene. Kuule onko sinulla yht??n rahaa?
JOHANNA. Kuinka niin?
RISTO. Min? olisin tarvinnut. Anna t?nne, ?l?k? tee verukkeita, n?enh?n sen silmist?sikin, ett? sinulla on.
JOHANNA. On yksi ainoa markka, jonka sain kutomapalkkaa kahdesta sukkaparista. En min? voi antaa sit? sinulle, Risto. Se