Työmiehen vaimo | Page 7

t?ytyy panna ruokaan, sill? lapsi itkee kotona n?liss??n. RISTO. Joko sin? taas int?t vastaan, vaikka hyvin tied?t, ettei se mihink??n auta. Tuo nyt vain kauniisti raha t?nne, niin p??set v?hemm?ll? vaivalla. Saat sin? aina toista sen verran kuin lapsen ruokaan tarvitset.
JOHANNA. Kolme vuorokautta meni minulta ummelleen noita sukkia kutoessani. Ennenkuin toisen markan ansaitsen, on lapsi kuollut n?lk??n. Enk? min?k??n en?? kykene ty?h?n, ellen saa leip??. Moneen p?iv??n en ole sy?nyt muuta kuin suolavett? ja perunoita. Lapsi kun sitten viel? imee tyhj?? rintaa, niin onko ihme, ett? voimat menev?t. Tuskin en?? pysyn pystyss?.
RISTO. Kehtaat viel? valittaa. Eik? se ole oma syysi. Olisit mennyt sep?lt? lainaamaan, niinkuin tuhannen kertaa olen sanonut. H?n sinulta ei kumminkaan mit??n kielt?isi.
JOHANNA. Enh?n voi mill??n tavalla menn? velkaa tekem??n, kun tied?n, etten sit? koskaan saisi maksetuksi. Koetan sitten ennemmin hankkia jollakin muulla keinolla taikka tulla ilman toimeen.
RISTO. Tee kuin tahdot, mutta syyt? my?s itse?si, jos puutetta k?rsit. Ja ved? ja joutuin roposi esiin. Toppo tuolla nauraa, kun n?in kauan saan sinua rukoilla.
JOHANNA. En min? anna ainoata rahaani, en vaikka mik? olisi. Kuinka sin? julkeatkin sit? minulta tahtoa. Eik? siin? kyllin, ett? olet juonut ja tuhlannut kaikki entiset s??st?ni, viel?k? sinun lis?ksi pit?? penni pennilt? ry?st?? minulta pienet ansionikin. Sinulla ei ole omaatuntoa, ei hivent?k??n. Onko tuo en?? laitaa, ettei mies huoli k?yd? ty?ss? en?? ollenkaan, juo vaan ja hurraa p?iv?t p??t??n, siksi kun saa kaikki h?vitetyksi, mit? vaimo on koonnut. Ajattele sent??n v?h?n, mik? meille tulee eteen. Nyt olemme jo melkein maantiell?, eik? ole viel? kulunut kuin vuosi siit?, kun yhteen menimme. Keppi kerj?l?isi? meist? tulee tuossa paikassa, ei auta mik??n.
RISTO. Oletkos huutamatta siin?. Kaiken n?k?isi?. Kun rupeaa pauhaamaan keskell? toria aivan kuin hullu. Etk? sin? v?h?n h?pe?. Ihmisetkin sinuun katsovat kuin kummaan.
JOHANNA (_itkien_). Mink? sille taidan, kun olen n?in onnettomaan tilaan joutunut. En suinkaan min? itsest?ni v?litt?isi, mutta lapsi raukka kun saa k?rsi? ja ihan n?lk??n n??nty?. RISTO. Niin, itke siin? nyt viel? ja ruikuttele. Hyv?st?kin asiasta kuin yhdest? markasta. Luulisi jo olevan hengen h?d?ss?.
JOHANNA. Yhdest? markasta! Onko t?m? sitten ensikerran, kun minulta v?kisin otat hiell? ja vaivalla ansaitut pennini. Puhumattakaan niist?, mitk? olin ker?nnyt ennen naimisiin menoani.
RISTO. Vai my?t?j?isist?si sin? t?ss? viel? rupeat ylpeilem??n. Mokomastakin summasta, kuin kuusisataa markkaa. Moni vaimo on tuonut tuhansia ja kymmeni? tuhansia miehelleen eik? niist? sent??n pitki? puheita pid?. Olet sin? se kapine, totta tosiaan.
JOHANNA. Ensi kerran niist? mainitsin ja olkoon my?s viimeinen. En tied?, kuinka tuo p??si suustani. Kun mieli on katkera, tulee ihminen sanoneeksi paljon semmoista, jota ei tahtoisikaan.
RISTO. Niin, olkoon nyt; mutta tuo raha hyv?ll? jo t?nne, taikka min? k?sken poliisia tuolta avukseni. N?ytet??n, saadaanko eukkoa tottelemaan, vai ei. No, kuinka k?y? Joko min? huudan? Hei, po--
JOHANNA. Ei, ?l? k?ske, tuossa on. Ottaisit henkesi samalla, ett? p??sisin t?st? kurjuudesta.
RISTO. T?st? kurjuudesta? Mik?h?n sinulla on h?t?n? siin?. Mene edes kotia tillittelem??n, ettet joudu viel? koko kaupungin pilkaksi. (Menee Topon luokse.)
TOPPO. Noo, tuliko rahaa?
RISTO. Mik?s siin? oli. N?etk?s tuota?
TOPPO. Hei, pullon hinta. Nytp? meid?n kelpaa.
RISTO. Eukko minua vaan harmittaa. Kun pani vastaan, ett? pois tielt?.
TOPPO. Jo min? arvasin. Mutta ole mies, k?rsi kaikki. Onhan jo virsikirjassakin sanottu ett? miehen pit?? usein vaimonsa heikkoutta k?rsim?n. Ne, n?et, kun ovat noita maailman hentoja astioita.
RISTO. L?hdemmek? sitten anniskeluun, vai kuinka?
TOPPO. Tietysti. Sinne menemme ja el?mme taas niinkuin herrat vaan t?m?n p?iv??. (_Laskee k?tens? Riston kaulaan; laulaa_)--Ei saa moittia juomari-poikaa, juomari-poikaa, juomari-poikaa, mies sen on paikallansa. Ja mies se on paikallansa----(_Menev?t oikealle_.)
VAPPU. Mihink? sin? j?it, Johanna? Tule pois leip?-kauppaan tekem??n. JOHANNA. Toisen kerran, Vappu kulta. Nyt ei sovi.
VAPPU. Mink?t?hden ei? Hintaako moitit?
JOHANNA. Ei, en min? hintaa moiti, mutta t?ll? er?? t?ytyy j?tt?? ostokset sikseen.
VAPPU. Tulehen kumminkin l?hemm?ksi, minulla olisi v?h?n muutakin puhumista. Kuule, etk? sin? tahtoisi ruveta kutomaan kangasta? V?rskyn rouva pyysi minua t?ss? tuonoin tiedustelemaan joltakulta luotettavaa ihmist?, joka olisi taitava semmoiseen ty?h?n. Ajattelin kohta sinua, sill? muita en tunne, joiden rehellisyytt? voisin niin taata.
JOHANNA. Voi, kuinka mielell?ni otan kankaan kutomista, jos vaan saan. Seh?n olisi minulle oikein suureksi avuksi n?in tiukkana aikana, sill? aina kankaalla kumminkin enemm?n ansaitsee, kuin muulla k?sity?ll?. Joko h?n kuinka pian tahtoisi saada sen kuteille?
VAPPU. Mene kuulemaan. Sano, ett? min? sinut l?hetin. Mutta yksi asia viel?. Jos vain tahdot, niin saat minulta velaksi leip??. Tunnenhan sinut sen verran. Maksat sitten kun voit.
JOHANNA. Tuhannen kiitosta! Nyt kun minulle tulee ty?t?, voin sen ehk? piankin suorittaa.
VAPPU. Kas t?ss? on puoli leivisk??. Anna min? panen sen tuohon vaatteeseen.
JOHANNA. Jumala palkitkoon sinulle hyvyytesi minua kohtaan, Vappu. En taida sinua niin kiitt?? kaikesta kuin pit?isi. (_Sitoo nyyttins?, j?tt?? hyv?sti ja menee vasempaan_.)
HOMSANTUU (_tulee juosten oikealta ja lykk?? yksipy?r?isi? k?rryj?, joissa h?nell? on perunoita.--Katupoikia seuraa h?nt? kintereiss?_.)
POJAT. Homsantuu, mustalaistytt?! Homsantuu! Kenen perunamaassa olet k?ynyt varkaissa?
HOMSANTUU (_torjuu poikia luotaan_). Oletteko siivolla siin?. Menk?? tiehenne mokomat.
POLIISI. Miss? olet noita kasvattanut?
HOMSANTUU. En miss??n. Nostamapalkkaa olen saanut jok'ainoan. Mutta mit? se sinuun kuuluu?
ENSIMM?INEN POIKA. Sui muoria, onko muorilla vaaria? TOINEN POIKA. ?lk?? menk? liian l?helle. Sill? on