Työmiehen vaimo | Page 5

sin? ajattelet, Johanna. Vallanhan sin? laitat itsesi ihmisten naurettavaksi.
LAURA. Vastik??n vihilt? p??ssyt ja nyt jo tahtoisi erota miehest??n. Ei semmoista ole ikip?ivin? kuultu.
LOTTA. Ja mokomastakin syyst? sitten. Hullun naikkosen t?hden. Niin juuri; eih?n Homsantuuta kukaan ihminen pid? viisaana.
JOHANNA. Kuinka kovaan nuo neulat panittekaan. En saa niit? mill??n l?htem??n.
(_Repii kruunut ja harsot p??st??n.--Leena-Kaisa ja Anna-Maija tulevat esiin ja asettuvat molemmin puolin Johannaa_.)
LEENA-KAISA. Katsokaa kuinka paha henki ihmist? riivaa, kun h?net vain kerran saa pauloihinsa.
JOHANNA. Paha henki? Minua? RISTO. Niin kyll?. Pahan hengen yllytyksi? tuo on, ei muuta. Ei totisesti olekaan.
VAPPU. Lieneeh?n, mit? lieneekin, mutta Johannan sijassa tekisin juuri samoin.
LAURA. Toinen hyv?. Yllytt?? viel? tuota hassua.
KATRI. Mit?s Vapusta. Ei h?n olekaan niinkuin muut. Ajattelee aina toisin kaikissa asioissa.
LEENA-KAISA. Vappu on maailman lapsi. ?l? kuuntele h?nt?.
VAPPU. Mutta ajatelkaa, hyv?t ihmiset, pikkuisen. Kuinka saattaisi el?? yhdess? semmoisen miehen kanssa, johon ei voi luottaa. Mahdotonta suorastaan. Ennemmin toden totta menisin kaivoon.
JOHANNA. Niin se on. Ennemmin kaivoon taikka sikoja paimentamaan. ?lk?? minua estelk?, vaan antakaa minun menn?.
ANNA-MAIJA. Onneton, n?ink? pian sin? pyh?n vihkivalasi unohdat?
JOHANNA. Vihkivalani? (_Painaa p??ns? alas_.)
LEENA-KAISA. N?ink? sin? miehesi tahdolle olet alamainen? N?ink? h?nt? miehen?si ja herranasi kunnioitat?
ANNA-MAIJA. Emmek? kaikki olleet t?ss? todistajina ?sken, kun sinut Riston haltuun annettiin, ollaksesi h?neen elinkautesi sidottuna?
LEENA-KAISA. Ja k?ytt?yty?ksesi kaikessa niin, ett? miehellesi kelpaisit.
RISTO. Ett? miehellesi kelpaisit.--Niin papin sanat kuuluivat.
ANNA-MAIJA. Kohta ensimm?isess? vastoink?ymisess? olet nyt kuitenkin valmis luopumaan h?nest?, jonka t?hden luotu olet.--
RISTO.--sill? vaimo on luotu miehen t?hden eik? mies vaimon t?hden.--Senkin pappi luki virsikirjasta.
ANNA-MAIJA.--olet valmis luopumaan h?nest?, jonka t?hden luotu olet, seurataksesi pahan hengen houkutuksia ja omaa lihallista mielt?si. Voi, sit? kadotuksen syvyytt?, jonka partaalla sin? ihmisparka, seisot.
JOHANNA. Taidatte olla oikeassa. En tullut tuota ajatelleeksi. Hyv? Jumala, mit? nyt teen?
LEENA-KAISA. Rukoile anteeksi miehelt?si ja pyyd? h?nt? k?rsim??n heikkouttasi, muistaen, ett? h?net on varustettu vahvemmalla luonnolla ja suuremmalla viisaudella. RISTO. Kyll?,--kyll? min? sen muistan. Ja ett? minun tulee vaimoa parhaakseni hallita. Kaikki se vihkim?luvussa sanotaan. Enk? min? turhista vihaa pid?, vaan olen my?s valmis antamaan Johannalle anteeksi.
LAURA. Kuuletteko, kuinka hyv?luontoinen h?n on. Ei pahaa sanaa kaikesta t?st?.
KATRI. Noin ei olisi moni mies Riston sijassa tehnyt. Johanna saa kiitt?? onneaan.
VAPPU. L?hde jo pois, Johanna. Minun luonani saat asua ensi aluksi.
JOHANNA. En min? voi erota miehest?ni. Olisihan se suuri synti.
VAPPU. Ja mit? se olisi. Synti? Korjata erehdyst?, jonka huomaa tehneens?. En jaksa kuunnella.
JOHANNA. Sin? et muista, ett? pappi on meid?t yhteen vihkinyt.
VAPPU. Vaikka kohta, mit? se t?h?n kuuluu.
LAURA. Siunaa ja varjele, mink?lainen pakana h?n on. (_Ulkona huudetaan: Morsian ulos_!)
KATRI. Kas niin! Nyt tahdotaan taas morsianta ulos ja h?nen pukunsa on tuommoisessa ep?j?rjestyksess?.
LOTTA. Istu t?h?n tuolille, Johanna, niin laitamme kaikki kuntoon j?lleen tuota pikaa.
KATRI. Kuinka ne pauhaavat. Odottakaahan siell? nyt siunaama hetki ja olkaa hiljempaa. Kyll? meit? v?hemm?ll?kin saatte n?hd?. No,--ehk? se jo kelpaa. Kunhan on v?h?n sinnep?inkin. L?hdet??n jo.
(_Menev?t ikkunan eteen. El?k??n-huutoja kaikuu. Risto ryypp?? ja tarjoaa miehille_.)
VAPPU. Noinkohan sit? ennen Vanhan testamentin aikaan uhrilampaillekin huudettiin, kun niit? teurastettaviksi vietiin. Mit? luulette, Leena-Kaisa?
LEENA-KAISA. Sit? min? en tied?. Mutta kuinka niin?
VAPPU. Muuten vain kysyn.
LEENA-KAISA. Taidat viisastella. Tuommoinen puhe on muuten hyvin sopimatonta h??vieraalle.
VAPPU. Poispa min? t??lt? l?hdenkin.--J?? hyv?sti, Johanna!
JOHANNA. Nytk? jo? Viivy viel? hetkinen, Vappu! VAPPU. Ei, kiitos paljon. H??ilosta olen t?ll? kertaa saanut tarpeekseni. Hyv?sti vain kaikki. (Menee.)
RISTO. Olipa sill? helkkarin kiire. H??ilosta saanut tarpeekseen! Vastahan se, tied?mm?, oikein alkaakin. Panepas polskaa, Janne taas, niin p??semme tanssimaan.
KATRI. Se oli hyv? sana. Tanssia meid?n t?ytyy, ett? morsiamenkin poskille tulee puna. N?ettek?, kuinka kalpea h?n on?
JOHANNA. J?tt?k?? tanssi t?n? iltana, ei se en?? k?y.
RISTO. Mik?s sit? est??? Nyt se vasta k?ykin, kun on v?h?n lasia kallisteltu. Ota sin?, Toppo, Johanna pariksesi, min? tanssin tuon iloisen Liisan kanssa. (_Hyr?ilee_.) Likka n?tti ja sorea, poika potra ja korea, Likka tanssivi somasti, poika polkevi kovasti.--Eik?s niin Liisa?
TOPPO (_kumartaa Johannalle_). Saanko luvan.
JOHANNA. Min? istun ennemmin t?ss? ja katselen.
RISTO. Mit? nyt taas?
JOHANNA. En min? jaksa, Risto. Olen niin v?synyt, ja aivan kuin kuumeessa. Varmaan kaadun, jos menen lattialle.
RISTO. Viel?k?s vain. Tule pois joukkoon. Tietysti sinun t?ytyy tanssia, kuinkas muuten.
TOPPO. No, Johanna! Anna huolia honkasien, surra suuren suopet?j?n ja tule sin? meid?n kanssamme jalkoja heittelem??n.
RISTO. Joutuun, joutuun, Johanna. Kas niin. Ja te muut my?skin. ?lk?? viivytelk? noin, eih?n t?ll? lailla ikin? p??se alkuun.
(_Janne soittaa; kaikki asettuvat paikoilleen_).
ANNA-MAIJA. Onneksi saimme Johannan j?rkiins? sent??n.
LEENA-KAISA. Jumalan kiitos, ett? kaikki p??ttyi n?in hyvin. Min? jo pelk?sin, mit? t?st? piti tulemankaan.
(Polska alkaa.)
Esirippu.

TOINEN N?YT?S
_Kauppatori. Taempana vasemmalla muutamia kojuja ja p?yti?, t?ynn? kaikenlaista tavaraa. Myyji? ja ostajia. Oikealla poikia, reput kainalossa, heitt?v?t palloa. Per?ll? viisukauppias laulelee ja myy sen ohessa arkkiviisuja ymp?rill? seisoville, joiden joukossa n?hd??n Liisakin. Katri ja Laura ostavat vasemmalla kaaliksia. Etumaisena er??ss? kojussa vasemmalla on Vappu myym?ss?._
VIISUKAUPPIAS.
Istuen ihanassa, raikkaassa lehdossa nyt Akseli ja Hilda, h?nen morsiamensa, kauniina kes?y?n? he rakkaudestaan puhuivat muistellen muinaista onneaan.
Ja ik?v? ja hauska se y? oli Hildalle, h?n armastansa lempi ja nojas rinnalle, h?n suruissansa lauloi ja huolin huokaili: hyv?sti, kauniit lehdot, hyv?sti, armaani!
JOHANNA (_tulee oikealta, pys?htyy ep?vakaisena; katselee vuoron rahaa k?dess??n, vuoron myyji?; itsekseen_). Yksi ainoa markka!