Työmiehen vaimo | Page 4

ett? kajahtaa korvissanne: Risto on sanansa sy?j?, valansa rikkoja, kunnottomin konna, pahin petturi auringon alla.
JOHANNA. Suuri Jumala, etk? sin? puolusta itse?si, Risto? Kiell? h?nt? jo viimeinkin; masenna tuo k??rme, joka sylkee maihin myrkky?ns?.
HOMSANTUU. Kiell?? Masenna? Minuako? Oho! Kiven alla on kielt?j?ni, maan alla masentajani.
RISTO. Mit? sin? nyt joutavia pauhaat, Kerttu. Sovitaan pois kaikki vanhat vihat, sy?d??n kissan kirppulihat. Ja sitten tanssimme polskaa, se on toista kuin tyhj?st? riiteleminen. Min? viel? kaadan sinulle viini?kin, Kerttu, tulepas juomaan.
HOMSANTUU. Kelvoton! Viinill?k? tahdot syntivelkaasi viruttaa?
RISTO. Olipa t?m? nyt sitten hyvinkin suuri synti. Kant?nka, sanoi ruotsalainen. Kerrankos nuori mies hiukan narrailee kaunista tytt??, ja etenkin tuonlaista halvempaa naista, kuin sin? olet, Kerttu parka, ilman ett? h?nell? on sen totisempia aikomuksia. Eik?s ryyp?t?, miehet?
HOMSANTUU (_melkein mielet?nn?_). Seis! (_Tukahdetulla ??nell?_.) Minulla on viel? sana sanottavaa, ryypp?? sitten vasta. Sin? teeskentelit rakkautta, kun petos asui mieless?si, sin? ehdollasi sy?ksit minut turmioon. Niinp? sinun pit?? my?s ansaittu palkkasi saaman. (_Ottaa povestaan sormuksen, jonka heitt?? Riston eteen_.) Tuon kihlasormuksesi kanssa viskaan viimeisenkin hellemm?n tunteen syd?mest?ni. T?st? hetkest? l?htien leimuaa siell? vain vihan ja kostonhimon liekit. Minun kiroukseni seuraa sinua aina kuolemaan saakka, viel? haudan tuolle puolenkin se ulottuu. Se painaa hartioitasi kuin vuori, se kalvaa rintaasi kuin mato, y?t? p?iv?? se sinulle muistuttaa kenen onnen ja el?m?n olet sortanut.
JOHANNA. Auttakaa--min? py?rryn.
YRJ?. (_vie h?nt? tuolille istumaan_). Vett?, tuokaa vett?.
VAPPU (_antaa Johannalle vett? ja hieroo h?nen ohimoitaan_).
HOMSANTUU. Joko nyt surkastuu tuo lemmen kukka? Joko lakastuu tuo kirkkokunnan kirkkain ja kansakunnan kaunein? Eih?n viel? ole aika tullut. Nauti ensin sit? onnea, jonka toisen kadotukselle olet perustanut, nauti iloa ja lemmen ihanuutta niin kauan kuin voit. Min? sill? v?lin kiertelen kuin huuhkain teid?n onnenne majaa ja huudan: kostoa, kostoa, kostoa! (_Sy?ksee ulos_.)
(_??nett?myytt? ja h?mm?styst?_.)
VAPPU. Kuinka on sinun laitasi, Johanna?
YRJ?. Varsin huonosti, pelk??n.
JOHANNA. Ehk? se menee ohitse.--Olkaa t?ss? luonani te molemmat.
TOPPO. Mutta kas, siin? tyt?ss? oli vasta pippuria. Oikein tulista turkin pippuria. Voi, sen pahanen p?iv?! Niin seisoi Ristokin h?nen edess??n kuin vaivainen syntinen, eik? saanut sanaakaan suustansa.
KUSTAA. Ent? me muut sitten. Lempo viek??n, en ole min?k??n usein niin nolostunut kuin ?sken.
LAURA. Siin? se n?htiin. Eik? k?ynyt aivan niinkuin min? jo sanoin.
KATRI. Tarvitsi Johannankin h?nt? t?nne tahtoa. Tiet??h?n sen hyvin entisest?kin, ettei Homsantuu osaa ihmisiksi olla.
RISTO. Uh, uh, totta toisen kerran. T?m? p?yristys ei l?hde ruumiista muulla kuin viinalla. (_T?ytt?? lasit_.) Mit? sin? sielt? haet, Toppo?
TOPPO. Katselen, mihin se sormus joutui, jonka tuo visap?? heitti maahan.
RISTO. Anna velikulta olla, ei se maksa vaivaa. Se oli vaan tuommoinen vaskinen sormus: joutava, pahanp?iv?inen, vaikka h?n, hupakko, sit? povellaan kantoi. Tule ennen ottamaan ryyppy. Maljanne, miehet!
(_Kolme kovaa ly?nti? kuuluu sein??n. Kaikki s?ps?ht?v?t, varsinkin naiset_.)
NAISET. Herra siunaa, mik? se oli?
LEENA-KAISA. Kalma l?i.
ANNA-MAIJA. Vai lienee maailman loppu k?siss?.
TOPPO (_katsoo ikkunasta_). Eik? lieto! Homsantuu se vain sein?? jym?ytti, koska h?n nyt tuolla nyrkki? pui ja hypp?? kuin villitty.
RISTO. Ulos miehet! Ottakaa kiinni se riivattu ja viek?? poliisikamariin.
JOHANNA. Ei, antakaa h?nen olla rauhassa.
RISTO. Mit? viel?. Putkaan tytt? vain ja pian.
TOPPO. My?h?ist?! H?n juoksee pois, ette h?nt? en?? kiinni saa. Tuolla h?n jo lent?? niin kaukana, ettei koko tyt?st? n?y muuta kuin hame, joka tuulessa liehuu.
RISTO. No, menk??n sitten. Mutta peijakas h?net perii, jos h?n viel? kerran mailleni tulee.
LIISA. Semmoinen heitti?. Kun t?rv?si koko ilomme. Saa n?hd?, tuleeko t?st? en?? t?m?n parempaa.
LAURA. Tuskin, koska morsiankin n?ytt?? noin surkealta.
LOTTA. N?m?p? vasta h??t. Totta tosiaankin. Kannatti n?it? t?mm?isi? varten ostaa kukka rintaansa.
KATRI. Ja minun kun piti viel? sijainen toimittaa, kun ei rouva muuten olisi laskenut.
VAPPU. Onko sinun jo helpompi olla, Johanna?
YRJ?. Ehk? tahdotte viel? v?h?n vett??
JOHANNA. En min? tarvitse en?? mit??n. Kun vain jaksaisin sen verran, ett? p??sisin t??lt? pois.
RISTO. Johanna taisi s?ik?hty? vallan hukkaan. ?l? huoli olla mill?sik??n koko asiasta. Ei siit? semmoisesta kannata pahaa mielt? pit??. Kuuletkos! Ei, mutta katsokaas, kuinka h?n on lapsellinen. Itkee nyt tuota.
VAPPU. Onko se ihme? Menk??n kukin itseens?. Ei mahtaisi olla niink??n hauskaa juuri h??iltana kuulla tuonlaisia sulhasestaan.
RISTO. Mink?laista? VAPPU. Petoksia.
RISTO. Petoksia! Kaikkea mun pit?? kuulla. Vai petoksia. Olette te oikein hassuja. Petostako sekin on, jos tytt?j? hiukan narraa. Semmoista aina tapahtuu.
TOPPO. Miesten narriksihan ne naiset on luotukin maailmaan. Eip? niill? mit? virkaa liene muuta.
RISTO. Niinp? kyll?. Ja mit? pahaa siin? on, jos nuori mies kauniita tytt?j? rakastelee. Ei h?n silti voi kaikkien kanssa naimisiin menn?, eip? vain.
VAPPU. Mutta olittehan kihlannut tuon tyt?n, sen kuin ymm?rsin. Mink?t?hden sitten j?titte h?nen noin vain?
RISTO. Mink?t?hden, mink?t?hden! Sep? kysymys. Tietysti sent?hden kun sain paremman. Tottahan Johanna toista on kuin Kerttu, jolla tytt?paralla ei ole kunnon hamettakaan, saatikka sitten rahoja pankissa niinkuin t?ll?. Ennemminh?n min? toki sinut otin, Johanna, etk? suinkaan sin? minulle siit? vihaa kanna, vai kuinka, he he, he.
JOHANNA (_nousee_). Pois minun t?ytyy p??st?,--pois vaikka mik? olisi. Auttakaa minua, tyt?t, irti n?ist? koristuksista.
RISTO. Mit? nyt? Mihin sin? aiot? Kesken kaikkea. Sano, hyv? ihminen.
JOHANNA. En tied?, kun vain p??sen pois. Tottapahan sitten selvi??. Sen kumminkin tunnen, ett? me kaksi emme sovi yhteen.
RISTO. Herra tule ja puserra, onko h?n menett?nyt j?rkens??
KATRI. Mit?