Työmiehen vaimo | Page 3

kumma olisi.
JOHANNA. Se turmelisi meilt? koko h??ilon. Risto kulta, olethan sin? ainakin varuillasi.
RISTO. Niin min?k?? (_Hyr?ilee_.). Enk?s min? h?iss?ni sais' olla v?h?n p?iss?ni?--Ei se ole mies, eik? mik??n, tied?tk?s, joka ei koskaan uskalla edes v?kevi? nauttia.
JOHANNA. Hiljaa, hiljaa, ?l? puhu niin kovasti. Sin? lasket leikki?, Risto, et sin? tarkoita sit?, mit? sanot. Min? h?pe?isin silm?ni maalle, jos sin? joisit itsesi humalaan.
RISTO. Kas vain! N?ytt?? silt?, kuin--Kuules, Johanna, ?l? sin? unohda, mit? pappi meille ?sken lausui.
JOHANNA. Mit? niin?
RISTO. Ett? mies on vaimon p??.
TOPPO. Mies on vaimon p??, niinkuin kissa on hiiren p??.
KUSTAA. Ja my?h? on hiiren haukotella, kun on puoliksi kissan suussa.
RISTO. Oikein, Kustaa, oikein, ha, ha, ha. My?h? on hiiren haukotella, kun on puoliksi kissan suussa. No, Johanna, jokos aloitamme?
JOHANNA (_laskee molemmat k?tens? Riston k?siin_) Aloittakaamme!
(_Kaikki astuvat paikoilleen ja tanssivat polskaa. Tanssi k?y yh? vilkkaammaksi, ilo nousee korkeimmilleen. Silloin aukeaa ovi ja Heikki raastaa sis??n Homsantuuta, joka kaikin voimin panee vastaan. Tanssi taukoaa; itsekukin j?? paikoilleen_.)
HOMSANTUU. Min? en tahdo tulla, kuuletkos, min? en tahdo! Laske minut irti! sin? pakanan pallinaama, taikka min? puren sormesi poikki.
RISTO. Kerttu! (_Vet?ytyy syrj??n_.) Mit? ihmett? t?st? nyt tuleekaan.
HEIKKI. Siivolla, siivolla! Herran poika, niin h?n riehuu kuin Penttinen pappilan kaivossa. Kas, kas, kuinka ter?v?t kynnet sill? on. Kiusan kappale!
HOMSANTUU. Annatko mun olla.
HEIKKI. ?l? siin? suotta hihise, tulla sinun kumminkin pit??. Ei auta t?ss? velikullatkaan. Kustaa, ota sin? toisesta k?dest?.
JOHANNA. Ei, ei, ?lk?? h?nt? v?kisin tuoko.
KUSTAA. Sittenp?h?n kumma lienee, ellei kaksi miest? tuommoista tyt?ntypykk?? voittaisi. (_Viskaavat h?net yhdess? tempauksessa keskelle lattiaa_.) Kas noin! Semmoisia puhvia min? annan, sanoi Vallas, kun p??ns? lankkuun puski.
TOPPO. Mik? hiiden poropirkko tuo on?
(_Kaikki nauravat ja suhisevat; tyt?t vet?ytyv?t kuiskutellen vasempaan. Homsantuu seisoo j?ykk?n?, k?det nyrkiss? kupeilla, katsellen tuimasti ymp?rilleen_.)
JOHANNA. Tervetuloa, Kerttu!
HOMSANTUU. Tuli nyt nurkkihin nuhina, sek? soppihin sohina.
KUSTAA. Etk? kuule, Homsantuu, morsian puhuttelee sinua.
HOMSANTUU. Nimeni on Kerttu.
JOHANNA. Tervetuloa h?ihimme, Kerttu!
HOMSANTUU. Pilkkapuikoksenneko minut t?nne haetitte? (_K?det lanteilla_.) Hyv?! T?ss? olen nyt. Tehk?? parastanne. Koettakaa saatteko minusta enemm?n kuin mink? kirves kivest? saa. TOPPO. Ken on tuo satapaikkainen tyt?nhuitukka, jonka ikenet on irvallaan ja silm?t kiljan kaljallaan.
KUSTAA. Etk? sin? Homsantuuta ole ennen n?hnyt? H?net tuntee muuten koko maailma.
HOMSANTUU. Sama juuri, jota kilvan olette kiehuttaneet kielikattilassanne ja hautoneet hammastenne v?liss?. Paljonko siit? ty?st?nne lienette hy?tyneet. Sanokaapa pilanp?iten. Synti? saitte syd?men t?yden, mutta sit?h?n teill? oli yllin kyllin jo entuudeltakin.
TOPPO. Voi, saksan pukki, sit? sappea. Tohtiiko tuota ollenkaan l?helle menn?, vai suihkuaako sen suusta tuli, lenteleek? kipin?it? kielen alta.
JOHANNA. Pois, Toppo! Kerttua ei saa kukaan pilkkanaan pit??, h?n on kutsuttu vieras, niinkuin kaikki muutkin. Ehk? tahtoisit tulla tuonne toisten tytt?jen luokse, Kerttu?
HOMSANTUU. En.
JOHANNA. Min? takaan, ett? he kohtelevat sinua hyvin, jos vain sin? puolestasi olet heille yst?v?llinen.
HOMSANTUU. Ennen min? kuusia kumarran, kuin kumarran kunnottomia; ennen leppi? lepyt?n, kuin lepyt?n lempoloita.
LAURA. Tuo h?vyt?n!
KATRI. Kuinka h?n uskaltaakin!
KUSTAA. Emmek?h?n sieppaa tytt?? uudelleen k?sikynk?st? ja vie h?nt? samaa tiet? j?lleen pois.
HEIKKI. Ja samaa hamppua, jolla h?net toimmekin.
JOHANNA. Hiljaa! Ei saa noin katkeroittaa h?nen mielt??n. Kuulettehan, se on kyll?kin katkera jo ennest??nkin. Kerttu, lasi viini?, jos saan tarjota.
HOMSANTUU. En huoli.
TOPPO. Verkkasen tuli! Ei h?n olekaan ruma, kun tarkemmin katson. Kaula on kuin kanervan varsi, huulet kuin hunajamets? ja poskip??t kuin kaksi puolikyps?? puolukkaa. V?h?ll? pit?? etten jo rupea h?nt? rakastamaan.
HOMSANTUU. Tule vain l?helle, niin revin sinulta silm?t p??st?.
TOPPO. No, no, eth?n nyt kumminkaan. Saapa kattikin kuningasta katsoa, ellei muualta, niin uunin p??lt?. HOMSANTUU. Pakenetko, koira!
TOPPO (_kavahtaa takaisin_). ?l?, luojan luoma.
HOMSANTUU (_j?lleen kylm?n? ja tyynen?_). Liek? minut luoja luonut, vaiko synti synnytt?nyt.
JOHANNA. ?l? v?lit? heist?, Kerttu. He eiv?t saa sinulle tehd? mit??n pahaa, niin kauan kuin olet minun turvissani.
HOMSANTUU. Sinun turvissasi? Olenko min? mik??n vaivainen, ett? min? turvaa tarvitsen? Mene loitommalle minusta. Sinua vihaan viel? enemm?n kuin noita toisia.
JOHANNA. Tytt? parka! Mik? sinun nuoren syd?mesi on noin koventanut?
HOMSANTUU. Kysy sit? noilta kyl?n herjoilta. Ja kysy sit? ennen kaikkea omalta kurjalta sulhaseltasi, joka piilee tuolla toisten takana, eik? uskalla tulla n?kyviini.
JOHANNA. Ristoa et saa soimata. H?n ei ole sinulle tehnyt mit??n pahaa.
HOMSANTUU. Mahdan sen tiet??.
JOHANNA. Astu esiin, Risto. ?l? anna h?nen loukata kunniaasi ilkeill? syyt?ksill??n.
(_Risto tulee verkalleen esiin._)
JOHANNA. N?et, Homsantuu, eik? h?n uskalla.
HOMSANTUU (_katselee hetken ??net?nn? Ristoa, puhkeaa sitten raivosta tukahdetulla ??nell? puhumaan_). Petit vaivainen valasi, s?it kuin koira kunniasi.
RISTO. Valehtelee, hi, hi, hi. Voi, peijakas, kuinka h?n osaakin omiansa panna.
JOHANNA. Ja sit? sin? vain naurat, Risto.
HOMSANTUU (_menee l?hemm?ksi Ristoa, k?si ojennettuna_). Valehtelenko min?? Katso minua suoraan silmiin ja sano viel? kerran se sana, jos voit.
JOHANNA. Voithan sin?, Risto!
RISTO (_naurahtelee hiukan h?mill??n, k??ntyy pois ja lausuu puoli??neen miehille_). Joutuu sit? johonkin t?ss? maailmassa, mink? sittap?rr? seip??seen.
JOHANNA (_tukahduttaen her??v?? tuskaa_). Tee, niinkuin h?n k?skee, Risto. Min? tied?n, ett? sin? voit. (_Hetken ??nett?myys._)
JOHANNA. Katso h?nt? silmiin, Risto. Syyt?n sin? kumminkin olet.
HOMSANTUU. K??nny p?in, jos uskallat, sin? kurja.
JOHANNA. Tuolla tavalla annat itse?si herjata kaikkien kuullen. Olisinko mies, kyll? h?nelt? suun tukkisin. En s??lisi mokomaa ollenkaan.
HOMSANTUU. Joko paljastat kyntesi sin?kin, laupias samarialainen? Mainiota! Tuota juuri halusinkin. Tulkaa nyt kimppuuni jok'ainoa, min? en teit? pelk??. Min? huudan sittenkin,