Työmiehen vaimo | Page 2

ylenannettu kuuluu viel? olleenkin. Ei h?n miehens?k??n luona asettunut olemaan, vaan karkasi pois, ja Homsantuun h?n olisi vienyt mukanaan, mutta V??n?sen sukulaiset ajoivat takaa ja ottivat lapsen pois. Sitten nuo mustalaiset, kelvottomat, olivat viel? tehneet taikoja ja panneet V??n?sen juomaan niin pahanp?iv?isesti, ett? muutamassa vuodessa h?vitti talonsa ja kaikki. Viinaan h?n viimein kuolikin.
JOHANNA. Ja j?tti lapsensa turvattomana maailmanrantaa polkemaan. Homsantuu parka! Ehk? h?nell? kumminkin olisi ollut ?idin luona parempi.
RISTO. ?l? laske liikoja, Toppo. Min? en kuuna p?iv?n? eukkoani pelk??, jos juoda tahdon. Ohoh, jopa jotakin.
TOPPO. No, no, saadaan n?hd?. Mink?h?n sille taidat, kun eukkosi sanoo: rahat ovat minun, niit? et tuhlaakaan niin kuten itse tahdot.
RISTO. Mink?k? taidan? Heh, sep? kysymys. Kumpi omaisuutta hallitsee, mies vai vaimo? Tunnetkos sen verran Suomen lakia, veli veikkoseni?
TOPPO. Kyll? min? tied?n, ett? laki antaa miehelle vallan, mutta n?kyyp? ne eukot osaavan pit?? puoliaan kuitenkin.
RISTO. Pahanilkisill? lienee jonkinlaisia konsteja ja koukkuja, mutta Johannapa ei ole semmoinen.
(_Toppo hyr?ilee pilkallisesti ja panee tupakkaa piippuun_.)
RISTO. Niin, niin, naura sin? vain. Ettenk? min? Johannaa tuntisi. Ja kohta saattekin n?hd?, olenko min? mies vai kannanko suotta t?mm?isi? jaloissani. (Johannan luokse.) Koskas niit? juomia tuodaan sis??n?
JOHANNA. Katri hyv?, mene kiirehtim??n.
RISTO. Ja pankoot joutuun nyt. Mit? ihmett? ne siell? viivyttelev?tkin n?in kauan. Aikoja sitten olisi miehille pit?nyt v?kevi? tarjota. (Katri menee oikeaan.)
JOHANNA. Mit? arvelet Risto? Eik? t?m? el?m?mme alku ole juuri kuin kev?isen p?iv?n nousu?
RISTO. Silt?k? se sinusta tuntuu? Herran poika, kuinka kaunis sin? oletkin t?n? iltana. Oikein sinua ilokseen katselee. Ja tuo pukukin on komea kuin rikkaan morsiamen ainakin. Kelpaa sinua n?ytt?? omanaan, sen sanon.
JOHANNA. Kunhan sin? vain olet tyytyv?inen, muusta en v?lit?. Ja olethan sin?, Risto?
RISTO. No, se on tietty. Viel? h?nt? kysyy. Niin min? olen kuin kolmen markan hevonen. Arvaas, kuinka moni t?n? iltana tahtoisi olla minun sijassani. Kyll? maar poikain syd?mi? kaivelee. Peijakas, kun sais noin rikkaan ja kauniin tyt?n, ajattelee jok'ainoa itsekseen.
JOHANNA. V?h?t heist?.
RISTO. Ent?s sepp? sitten! Usko pois, h?n on haljeta harmiinsa, vaikka koettaa sit? peitt??. No, tuollahan viimeinkin tuodaan juomat.
(_Katri asettaa tarjottimen p?yd?lle. Risto kaataa laseihin_.)
KATRI. Mit?s ne tytt?ret nyt noin toimessaan ovat? T?n? iltana t?ytyy kaikkien olla iloisia. Ei n?it? t?nlaisia pitoja vietet? joka p?iv?.
LIISA. Tuleehan t??ll? tied?mm? tanssiakin, vai kuinka, Johanna?
JOHANNA. Tanssia saatte niin paljon kuin haluttaa. Risto on k?skenyt Hakalan Jannen tuomaan viulun mukanaan.
LIISA. Sep? vasta hauskaa. Minun jo varpaitani kutiaa hyppimisen innosta. N?yt?nk? teille, kuinka vanhaa piikaa tanssitaan? Antakaahan v?h?n tilaa.
(_Laulaa puoli??neen ja tanssii_.)
Raatikkoon, raatikkoon, vanhat piiat pannaan; Tuon, tuon Ky?pelin vuoren taa, Ett'ei noita, ett'ei noita pojat naida saa.
LAURA. Oletkos siin? hurjastelematta. Kaikki katsovat t?nne p?in. LIISA (lopettaa tanssin.) Katsokoot. Min? siit? viis!
JOHANNA. Sano Liisa: koska sitten saa tanssia ellei h?iss?.
LIISA. N?ettek?, Janne ottaa jo viulunsa esiin. Kohta ilo alkaa. Ja morsianta vied??n ensimm?isen? lattialle. Mahdat sin? olla onnellinen t?n? iltana, Johanna?
JOHANNA. Onnelleni en t?ll? haavaa tied? mittaa enk? m??r??. T?nlaista p?iv?? en viel? ik?n?ni ole el?nyt.
LIISA. Miekkonen. Koskahan tulee minun vuoroni?
JOHANNA. Sitten, Liisa kulta, kun se oikea ilmestyy, se jolle Jumala on sinut m??r?nnyt.
LIISA. Niin, kuka sen tiet??. Ehk? minun osalleni ei ole luotukaan ket??n.
JOHANNA. On varmaan. Sinulle niinkuin mullekin.
RISTO. Terveydeksenne, hyv?t vieraat. Tulkaapas maistamaan. T?n? iltana, miehet, saatte juoda niin paljon kuin haluttaa. Min? takaan, ettei meilt? tavarat kesken lopu. Noin. Antakaa menn? pohjaan saakka vaan yksin tein. Kas, niin. Kaadetaanpas kohta toista. Minun h?iss?ni ei pid? kenenk??n moittiman ryyppyjen v?lej? liian pitkiksi.
KATRI. Kun eiv?t vain joisi itse??n pahasti humalaan t?n? iltana.
JOHANNA. Eih?n nyt toki. Kyll? Risto pit?? varalla.
KATRI. Jos h?n sen muistaa.
JOHANNA. Tietysti. Ei sit? tarvitse ep?ill?k??n.
LIISA. Ja mit? sitten, vaikka nyt hiukan joisivatkin. Silloinhan miehet aina ovat hauskimmillaan, kun ovat pikkuisen humalassa.
VAPPU. Ettet v?h?n ajattele, Liisa. Saisit vaan juopon miehen, niin etk?h?n tuohon hauskuuteen pian kyll?styisi.
LAURA. Mutta tosi se on, ettei nykyiset miehet oikein roveissaan ole muuta kuin pullon ??ress?.
JOHANNA. Ei sit? kumminkaan sovi kaikista sanoa. On niit? viel? siivojakin joukossa. Eik?s ole, Vappu?
RISTO. Nyt ne ovat t?ytetyt uudelleen. Ottakaa, miehet. Juokaa, ja juokaa vahvasti, juokaa siksi kuin maailma py?rii ymp?ri silmiss?nne, ja korvissanne humisee ja pauhaa pahemmin kuin Tampereen puuvillatehtaassa. Tied?tte silloin juoneenne Riston h?it?. TOPPO. Oikein puhuttu. Huonot pidot ne ovat, joista miehet selvin? kotia palaavat.
RISTO. Ja sitten aloitamme polskan. Eik? tuo viulusi ole jo viritetty, Janne? Annapas sielt? tulla oikeata tanssin s?velt?. Noin, noin, hei vaan! Kyll? se Janne osaa. Pankaapa joutuun miehet. Ottakoon omansa itsekukin ja min? otan kainaloisen kanani. (_Hyr?illen Johannan luokse_.) Kitkat, katkat, pitk?t matkat. Sin? ja min? ja Sirkan Liisa, Puntun Paavo ja Juortanen Jussi, Kapakka Lassi ja Myll?rin Matti--
JOHANNA. Kuulehan, Risto. Pari sanaa ensin.
RISTO. Vaikka kolme. Vai niin. Oikeinko sit? menn??n loitomma, ettei muut kuule. No, mit? maailman p?ivin? sinulla nyt onkaan?
JOHANNA. Eih?n t??ll? vain ruvettanekaan pit?m??n pahaa el?m?? t?n? iltana? Minua jo alkaa pelottaa.
RISTO. Pahaa el?m??. Kissa viek??n. Sit?k? varten sin? noin totiseksi k?vit. ?l? turhia. Mit? pahaa el?m?? t??ll? pidett?isiin.
JOHANNA. Jos miehet ryyppiv?t liiaksi ja humaltuvat.
RISTO. Ent? sitten. Kerrankos semmoista tapahtuu. Olletikin t?llaisissa pidoissa. Eih?n tuo niin