Työmiehen vaimo | Page 8

Noo, tuliko rahaa?
RISTO. Mikäs siinä oli. Näetkös tuota?
TOPPO. Hei, pullon hinta. Nytpä meidän kelpaa.
RISTO. Eukko minua vaan harmittaa. Kun pani vastaan, että pois tieltä.
TOPPO. Jo minä arvasin. Mutta ole mies, kärsi kaikki. Onhan jo
virsikirjassakin sanottu että miehen pitää usein vaimonsa heikkoutta
kärsimän. Ne, näet, kun ovat noita maailman hentoja astioita.

RISTO. Lähdemmekö sitten anniskeluun, vai kuinka?
TOPPO. Tietysti. Sinne menemme ja elämme taas niinkuin herrat vaan
tämän päivää. (_Laskee kätensä Riston kaulaan; laulaa_)--Ei saa
moittia juomari-poikaa, juomari-poikaa, juomari-poikaa, mies sen on
paikallansa. Ja mies se on paikallansa----(_Menevät oikealle_.)
VAPPU. Mihinkä sinä jäit, Johanna? Tule pois leipä-kauppaan
tekemään. JOHANNA. Toisen kerran, Vappu kulta. Nyt ei sovi.
VAPPU. Minkätähden ei? Hintaako moitit?
JOHANNA. Ei, en minä hintaa moiti, mutta tällä erää täytyy jättää
ostokset sikseen.
VAPPU. Tulehen kumminkin lähemmäksi, minulla olisi vähän
muutakin puhumista. Kuule, etkö sinä tahtoisi ruveta kutomaan
kangasta? Vörskyn rouva pyysi minua tässä tuonoin tiedustelemaan
joltakulta luotettavaa ihmistä, joka olisi taitava semmoiseen työhön.
Ajattelin kohta sinua, sillä muita en tunne, joiden rehellisyyttä voisin
niin taata.
JOHANNA. Voi, kuinka mielelläni otan kankaan kutomista, jos vaan
saan. Sehän olisi minulle oikein suureksi avuksi näin tiukkana aikana,
sillä aina kankaalla kumminkin enemmän ansaitsee, kuin muulla
käsityöllä. Joko hän kuinka pian tahtoisi saada sen kuteille?
VAPPU. Mene kuulemaan. Sano, että minä sinut lähetin. Mutta yksi
asia vielä. Jos vain tahdot, niin saat minulta velaksi leipää. Tunnenhan
sinut sen verran. Maksat sitten kun voit.
JOHANNA. Tuhannen kiitosta! Nyt kun minulle tulee työtä, voin sen
ehkä piankin suorittaa.
VAPPU. Kas tässä on puoli leiviskää. Anna minä panen sen tuohon
vaatteeseen.
JOHANNA. Jumala palkitkoon sinulle hyvyytesi minua kohtaan,
Vappu. En taida sinua niin kiittää kaikesta kuin pitäisi. (_Sitoo
nyyttinsä, jättää hyvästi ja menee vasempaan_.)
HOMSANTUU (_tulee juosten oikealta ja lykkää yksipyöräisiä kärryjä,
joissa hänellä on perunoita.--Katupoikia seuraa häntä kintereissä_.)
POJAT. Homsantuu, mustalaistyttö! Homsantuu! Kenen perunamaassa
olet käynyt varkaissa?
HOMSANTUU (_torjuu poikia luotaan_). Oletteko siivolla siinä.
Menkää tiehenne mokomat.
POLIISI. Missä olet noita kasvattanut?

HOMSANTUU. En missään. Nostamapalkkaa olen saanut jok'ainoan.
Mutta mitä se sinuun kuuluu?
ENSIMMÄINEN POIKA. Sui muoria, onko muorilla vaaria? TOINEN
POIKA. Älkää menkö liian lähelle. Sillä on suu kuin syövällä sudella.
KOLMAS POIKA. Varikseltako sinä, Homsantuu, olet varren saanut,
ja korpiltako olet tuon nenän kopannut?
ENSIMMÄINEN POIKA. Kuinka sinusta tuli noin mustaverinen sitten
vielä. Lieköhän emosi sinut kekäleistä keräillyt, sysilöistä synnytellyt?
(_Risto ja Toppo tulevat perälle. Toppo estelee Ristoa menemästä
Homsantuun luokse_.)
TOINEN POIKA. Ettemmekö sinun sukuperääsi tuntisi, Homsantuu?
Mustalainen äitisi oli.
KOLMAS POIKA. Ruumenpurnu, tervatynnyri, sylttysammio--
RISTO (_repäisee itsensä irti Toposta ja ajaa pojat pois_). Kyllä minä
niille opetan. Pakenetteko siitä, vai? Semmoisia nulikoita.
Koettakaapas vielä tulla tänne. (Takaisin Homsantuun luokse.) Hyvää
päivää, Kerttu, taas pitkästä aikaa. Mitä sinulle kuuluu?
HOMSANTUU (_istuu kärryilleen ja viskelee perunoita palloina ylös
ilmaan. Ei ole Ristoa näkevinään_).
RISTO. Minä sinut pelastin noilta pojan pahuksilta.
HOMSANTUU. Turha vaiva. Niistä olisin kyllä itsekin selvinnyt.
TOPPO. Näet nyt, mitä sinä hänestä kostut. Kun viitsitkin tuon
turjakkeen jäljessä juosta. Tule pois anniskeluun takaisin. Panemme
pari peliä kontraa ja juomme pullon loppuun.
RISTO. Mene edellä, minä tulen jahka kerkiän. Täytyyhän miehen toki
entistä morsiantaan tervehtiä, vaikka ihme olisi, eikös niin, Kerttu?
HOMSANTUU. Pysy vaan erilläsi. Minulla ei ole sinun kanssasi
mitään tekemistä.
TOPPO. Siinä sen kuulit.
RISTO. Yhäkö sinä olet minulle äkeissäsi? Ja minussa, tiedätkös, tuo
vanha rakkaus syttyi uuteen tuleen heti kun anniskelun ikkunasta näin
sinun juoksevan ohitse.
HOMSANTUU (_hyppää ylös_). Pois luotani.
RISTO. No, no, hiljaa, hiljaa. Enhän minä sinulle pahaa tee.
TOPPO. Perhana, kuinka uljas. Sinuun täytyy väkisenkin mieltyä,
Homsaliisa, vai mikä sinä olet. HOMSANTUU (_kääntyy
väkijoukkoon_). Eikö kukaan tahdo ostaa perunoita?

Kaksikymmentäviisi penniä kappa.
TOPPO. Päästäpä, Risto, minua likemmäksi. Paremmin minä
kumminkin osaan tyttöjen kanssa leikkiä laskea kuin sinä.
HOMSANTUU. Perunat ovat hyviä. Tulkaa katsomaan.
TOPPO (_puoleksi laulaen_). Ofilia mansulalii, Ofilia
mansulalii.--Muistatko vielä sukusi kieltä, sinä mustasilmä
murheenlapsi? Ala bingelibii, ala dackeli dii, Saridoo! Ala hingeli bii,
ala danckeli dii, Saridoo! Ala baskusi, nellusi, vatsusi, Sulamala,
sulamala sumperin sutsatsii. Ofilia mansulalii, Simsilä, kimsilä,
rattentaal.
HOMSANTUU. Mitä siinä suotta leukojasi levittelet ja hampaitasi
harjoittelet.
TOPPO. Mustalaista se on, heimosi kieltä, etkö sitä tunne?--Ala bingeli
bii, ala danckeli dii vaktartaa. Konsunellos vad, ala vengos vad, ala
miira, miira Surted sudsura vaktartaa.
HOMSANTUU. Noin kiehunee kielesi vielä kerran pirun pihtienkin
välissä.
TOPPO. Ei, Risto, lähdetään pois. Tuolle myrkkyhampaalle ei kannata
suutansa pieksää.
RISTO. Jahka minä koetan.--Kerttu kultani, kanamarjani, punakukkani,
sokeritokkani, tule paiskaamaan kättä ja sano: pois vihojen vimmaukset,
puhas siunaus sijahan!
HOMSANTUU. Herjetkää minua kiusaamasta, te kyykäärmeet;
muutoin ei kunnian kukko laula.
RISTO (_laulaa_). Heija, veija, voikkoset ja heija veija vennen; Missä
on se rakkaus, jok' oli meissä ennen--
HOMSANTUU. Olisi minulla vain ase, niin kuoliaaksi sinut löisin
tuohon paikkaan.
TOPPO. Siinä vasta on kiukkupussi.
RISTO. Karhun sappi sillä tytöllä on.
HOMSANTUU. Karhun sappi ja kynsissä kymmenen viikatetta. Tule
vaan lähelle, niin--
RISTO. Ettäkö sinua pelkäisin, sitten? Johan nyt. Syliini sinut sieppaan,
ennenkuin tiedät asiastakaan.
HOMSANTUU. Anna minun