Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja | Page 3

rihmalle??Ja miksi se sit? valaisee?
T?t? kaikkea on kysytty.?T?t? kaikkea kysyt??n.?Mutta hapuileva ajatus?tapaa vain tyhjyyden,?jonka edess? kaikki syd?met v?risev?t.
--Eik? kukaan?miss??n, milloinkaan;?ratkaise ongelmaa,?jonka jokin tuntematon oikku?asetti ihmisen arvattavaksi?piloillaan ehk?--?
RIKAS LATSAREUS.
Pois heit? kerj?l?isen ryysyt ylt?s?ja vartes verhoo kultaan, purppuraan.?Ei koiran pariss' oven ulkopuolla?nyt en?? paikkas sinun--kuninkaan.
K?y saleihis ja anna viinis vuotaa,?jaa vihdoin oikeutta itselles.?Juo maljas pohjaan, p?yt?s herkut nauti,?niin lienn? jano huultes, syd?mes.
H??y?t?s hurman sulhasena viet?.?Ah, p??t? paastos pitk? ikuisuus.?Kuin k?yhyytes, niin olkoon n??nnytt?v??nyt rikkautes ylenpalttisuus.
NELJ?S ULOTTUVUUS.
Ken kaipauksen syd?meens? joi,?h?n tekem?tt?m?tkin tehd? voi.
Niin et??ll? ei voisi milloinkaan?kaks ikuisuutta olla toisistaan,?ma linnunrataa etten rakentais,?mi yhdist?is ne,--etten n?hd? sais,?niill' otsillaan on kirjoitettu mit?.
Ei mulle l?nnest et??ll' ole it?.?Ei vahvin muuri edess?ni kest?,?ei syvin kuilu askeltani est?.?Ei salatuinkaan salaiseksi j??.?Voin n?hd? kuolemassa el?m??.
Voin hiljaisuuden kuulla myrskyn aikaan.?Ja kuinka paljon yst?ville saikaan?mun suuni puhutuksi puhumatta.?ja hengen kahleetta ja sitojatta?ma syksyt, kev??t, kes?t itse luon.?Jos tahdon, taivaan kaikki t?hdet tuon?ja auringotkin lahjaks syd?melle.
T?? oikeus on suotu ihmiselle,?t?? avain salattujen ihmeiden.?Mut ani harvat tallettivat sen.
KELLO.
Ihmiset el?v?t?tiukasti tuntien rajoissa.?Sy?v?t ja nukkuvat?kellonsa komennon mukaan.?Tekev?t ty?t? m??r?tunnit.?Tuntien tahtiin ilonsa el?v?t.
Minullakin kello on sein?ll?ni,?mutta se riippuu mykistyneen?.
Vuosia sitten tahallani?j?tin sen vet?m?tt?.?Sen tapoihin n?et?tuiki tuskastuin.
Se valehteli:?ajan tunnein se jakoi?tasamittaisin aivan?--kuin muka olisi?aika aamusta uuteen aamuun?joka kerralla yht? pitk?,?kuin ei muka oiskaan?t?m? tunti tuhannen kertaa?tuota ikuisempi.
Niin valehteli kelloni mun.?Ei valehtele en??.?Saa riippua sein?ll? joutilaana.?Saavat ruostua rattaat.?Mit? tunneista min?!--
Kai jossakin ... jollakin?lienee tarkempi kello,?jonka mukaan minulle?el?m?ntunteja jaetaan.
NARRI.
T?n maisen matkani p??ss??min? naamarin riisun n?in.?Sen sinkoan matkani p??ss??nyt lauman naamoja p?in.
Nyt tullut on naurun loppu?ja narrinilveitten.?Kun tullut on naurun loppu,?ois, tuokio syyt?ksen.
Mut moista en lammaslaumaa?edes ryhdy ruoskimaan.?On ruoskana lammaslauman?vain s??li paikallaan.
--Te kuljette sokkosilla?kanss' outojen ihmisten.?My?s ootte te sokkosilla?kanss' oman syd?men.
Te n?yt?tte kirkkaan kilven?ja kuljette p?yhkeillen.?Jok' ainoan kirkkaan kilven?takapuoli on tahrainen.
Te k?yt?tte v??r?? vaakaa,?my?s punnukset v??r?t on.?Niin k?ytt?en v??r?? vaakaa?on arvokas arvoton.
Kell' aina on t?yten? vatsa,?h?n viisaaks kiitet??n.?Jos vain oli t?yten? vatsa,?sopi tyhj?n? olla p??n.
My?s jokaisella ma teist??omat narrintiukuset n?in.?ja my?s jok' ainoa teist??k?vi niit? helist?in...
MIK? MILLOINKIN.
Simasuu, hymyhuuli--?miten milloinkin.?Mut huulilla vilppi.?yh? silloinkin,?meilt' ihminen toinen?kun tuomion kuuli.
Hyve, kunnia my?tiin--?mik? milloinkin.?Pelitemppuja tehden?yh? silloinkin,?elon, kuoleman arpa?kun p?yt??n ly?tiin.
ER?S ANALYYSI.
(Entinen kemisti pit?? hourujenhuoneella tavanomaista luentoaan.)
Hyv?t kuulijat, n?hk??s, pullo t??...?--sen viet?v?t, kielt?nne hillitk??!--?niin, kemistikuningas Salomon?t?? kristallipullo t?ytt?m? on.
Hyv?t, rakkaat kuulijat, katsokaa?t?t? nestett?, pullossa kimaltavaa.?--Joka hetki se vaihtaa v?ri??n.--?T?m? neste on el?m? nimelt??n.
On ollut se tieteelle arvoitus,?on tuntematon sen kokoomus.?Min? my?s t?t? nestett? tutkia koin,?sadat y?t sit? turhaan analysoin.
Sill? n?hk??s: niinkuin v?rilt??n?se vaihdella mustaan synkimp??n?voi valkoisesta, sen kokoomus?my?s muuntuu. Turha sen tutkimus.
Runoniekkojen kielell? haastellen?se on synteesi vihan ja rakkauden,?se on itku ja nauru ja lepo ja ty?,?ja taivaan manna ja hornan y?.
Teen kokeen.--Tummempi pullo t??,?hyv?t kuulijat, kuoleman sis?lt??.--?Sen toiseen pulloon tyhjensin:?upo-uuden tein siten synteesin.
Haa, n??tteh?n: neste katoaa!?--Hyv?t, rakkaat kuulijat, rauhoittukaa:?ei pulloissa nestett? ollutkaan,?n?k?harhaa, houretta, tyhjyytt? vaan.
IHMISAIVOITUKSEN TIET.
(Er??lle haihattelijalle.)
Salamyhk?iset,?syv?sti ihmeelliset?ovat ihmisaivoituksen tiet.
Katsokaas, miten uljaana?se sy?ksyi tyhjimp??n tyhjyyteen?pyydyst?m??n hyttysi??kunnianhimo-mammuttinsa ruuaksi.?Mit?, varastiko se pyrst?n riikinkukolta?ja l?ksi kosimaan laakeri-neitt??syd?n povitaskussa!?Oh, syd?n!?--Seh?n unohtui aikoja sitten?(kumarrusmatkalla)?muutamaan avaimenreik??n.
Salamyhk?iset,?syv?sti ihmeelliset?ovat ihmisaivoituksen tiet.
Se on kylpevin??n Hippokrene-l?hteess??ja sukeltaakin--viilivatiin.?Suloista on sent??n sukeltaa viiliin?ja unohtaa hometahrat turkissaan.?Ihanaa, kolminkertaisesti ihanaa?on nousta kylvyst??uutena ja sile?karvaisena?niinkuin vastanuoltu vasikka.?Mutta viel?, viel? ihanampaa?on keinua, keinua,?heilahdella edestakaisin?kaukana ja korkealla?sinisess? ??rett?myydess??niinkuin lehm?n h?nt??n juuttunut takiainen.
FUTURISTINEN ILTA-AARIA.
Kuulitko, veliseni,?kuinka kukko kiekui?kolmannen ehtoorukouksensa??Etk? huomannut,?kuinka ensimm?inen y?llinen unelma?vast'ik??n istahti tuuliviirin harjalle?tekem??n kymmeni? kuperkeikkojaan?niinkuin viiniss? uitettu ajatus.
T?ll? v?risev?ll? hetkell??purjehtii huokaus minun huulillani?valmiina ylenantamaan aurinkoja?ja rakentamaan tomusta pyramiideja pilviin.
Nyt kuiskasi joku minulle?yhdeks?n valtameren takaa?viimeisen salaisuutensa.?Se on vilpillinen ja ihana?niinkuin pieni alastomuus?naisvartalon viivoissa.?Sieluni,?virittik? kaipaus sinulle ansan,?--sinulle,?joka voit onkia t?hti? l?t?k?ist??ja ripustaa ne narrien napinl?peen.
Ole valmis, veliseni;?kukonlaulun nuottiin yhtyen?veisaamaan ilta-aariasi,?jota t?ll? hetkell??joku rasvainen kokki keitt???nauravia kyyneleit? h?mmennellen?hapantuneen tunteen liemeen.
Tied?tk?, veliseni,?mit? teki mies,?joka pantiin maailmaa rakentamaan??H?n veisasi aariaa kukonlaulun noottiin,?istui pankolla?ja antoi is?nt?ns? yksin??n?kylv?? kalliot kohdalleen?ja puhallella pilvi? taivaalle.
K?SI.
Miten pelk??n tuota k?tt?!?On se tehnyt ty?t? monta?kunnotonta, tunnotonta.?Hyv?t j?tti tekem?tt?.
Sorti, kun sen auttaa piti.?Mit' ei my?d? saisi, m?i se.?Ilman ly?nnin syyt? l?i se.?Kylv?st?ns? kyit? iti.
Pelk??n k?tt? p?yd?ll?ni.?Kunpa kuivettuis se heti!?Ah, se mustan ristin veti?yli oman el?m?ni.
IV.
LAULU KES?ILLASSA.
Maa viileydell? ja tuoksulla siunataan.?Ahoaukeilla suolahein?st? punervilla?on vaientunut siritys hein?sirkkain.?Joku paimen jossakin kutsuu karjojaan?ja kaiku vastaa vuorilla kaukaisilla.
Viel' aurinko, l?nnen ruhtinas, s?tein kirkkain?punas akkunat ?sken ja puut sek? portinpatsaat.?--On tuokion p??st? jo sammunut silm? sen,?joka hetki se veristyy yh? himmeten.?Avaruudessa kuin surusaattona pilviratsaat?k?y tummina, verkalleen, tulenliekki-harjoin.
Veet tyyntyen odattaa syvin, selvin varjoin.?K?y tuuli viel? leyhkin? lyhk?isin?,?pian rinnemetsiin uupuen lennostaan.?Pajut rannalla muistelevat salamyhk?isin?,?mit? laine kertoa ties kotarantaa kaartain?meren kaukaisimmilta ??rilt? tullessaan.
Syv? rauha ja hartaus k?y joka kukkulan saartain,?meren yllekin laskeutuin sek? laaksoihin.?Hedelm?itt?v? on jo sen siunaus hiljaisin.?T?t? onnea kaipasi helteen hetkin? maa,?joka taivasta p?in ilouhrina suitsuttaa?nyt kaste-rukouksia parahiltaan.
N?in tuntenut et sin? ennen milloinkaan,?miten rauha ja hartaus k?y yli kaiken maan.?Pois huulilta kuolee nyt joka kysymys,?syvin kieles on pyh? ??netipysymys:?mit? ennen ei, nyt silm?si n?kev?t.
Kuin ois ajan, luonnon keskipiste t?ss?.?Kuin ois mua liki, kuin syd?nt? kiert?m?ss??suvet menneet kaikki, my?s menem?tt?m?t.
VUOREN VANHUS.
Sammalvuoteelle majani nurkkaan,?aamun rient?ess? rinnett? alas,?min? j??n kuuntelemaan pakenevaa hiljaisuutta,?jolla on k?tk?iss??n?kaikkien salaisuuksien avain.
Ei ole olemassa muuta kuin hiljaisuus.?Kaikella muulla on rajansa.?Kaikella muulla on alkunsa ja loppunsa.?Kaiken muun voi ymm?rt??.
Min? olen rakentanut majan vuorelle?ollakseni turvassa ihmisilt?,?jotka alinomaa rikkovat hiljaisuutta vastaan.
Auringottomina hetkin??min? tapaan istua oveni edess??hiljaisuutta ihmettelem?ss?.?Joinakin iltoina?on se huhuillut huipulta huipulle?ja