Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja | Page 2

?L?hden uimaan.?Se miest? virkist?? n?in aamutuimaan.?
Jo ?llistyimme moista k?yt?st??mies suunnittelee uiman?yt?st??t?ss' ihan vihollisen nen?n alla.?--N?et tuolla vastarannan kukkulalla?sen kentt?vahti kytt??, lymy??.
H?n takin, saappaat riisuu, hymy??.??Se yritys on arveluttava,?voit pian olla Ahdin tuttava,?tai ainakin saa ty?t? l??k?ri?,?niin varoitamme. Noituu j??k?ri.?Mut Kalle lyhyesti kiellot kuittaa:??Kai sent??n passais v?h?n t?it? uittaa.?
--?No, ehk? siit? sisu tasaantuu,?kun lyijy? sun p?ksyys kasaantuu.?
Kuin aatoksissaan, muuna miesn? Kalle?k?y sauhutellen rantat?yryn alle?ja piipun kopistelee huolella,?sen panee kivelle ja kahlaa jokeen.?T?? mit? tiet??: ryss?n puolella?viel' ??net?nt? on...
T??n uintikokeen?kuin tekis itsekunkin oma veli?mielt' ahdisti--suu pilaa yritteli:??Jo pit?? olla kelpo kihin?...?
Nyt!--Laukaus ja luotisihin?.?Mut veitikka vain k?tt? huiskutti.?Taas uusi ry?ppy tulla tuiskutti.?H?n sukelsi jo sill? hetkell?.?--?Se mies on viimeisell? retkell?,?kas, vesi kiehuu niinkuin rokkapata!?Hei tulta! tulta!--ryssi? on sata!?
Mut j??k?rimme hoitaa kiikaria?ja sill? tarkastelee viikaria.?Ja ihmeellist?: t?ll? Kallella?on viel? vanha kurssi tallella.?H?n s??rin vimmatusti: polskutti,?kuin kana kaukalossa, molskutti,?my?s muisti tehd? kuperkeikkoja.?--Se pyrki naurattamaan veikkoja.--?Voi, varmaankin nyt luoti hipaisi:?h?n k?dell?ns? p??t? sipaisi.?Ja nyt h?n uppoaa ... j?? veden alle...
Ei! j?lleen sukeltanut oli Kalle.
Jo alkaa ryss?n pauke loppua.?Ei nytk??n pid? Kalle hoppua,?ei lymyile, ei askeltakaan juokse.?Kas, piippu unohtui,--taas rannan luokse.
Ja niinp? n?hd??n, kun jo p??ttyy paluu:?ei, poskillansa punan puutosta,?ei miehess' ole muuta muutosta,?vain niskaan. ohut verijuova valuu.
Ja ensi sana h?ll' on--tupakka.
?T?st' uhkas tulla paha jupakka.?P??s, ihme kyll?, viel' on tallella.?Mut taisi sent??n hiukaa sattua?,?niin myh?ellen toruu j??k?ri.
Mut vanha nuotti viel' on Kallella:??Tais luoti tutkistella hattua?ja sille passais olla l??k?ri.?
2.
TUOKIOKUVA.
(Ruokailu kentt?vahdissa)
?Piru otti jo nyt! Koko moskahan saavista?on heinille valunut kuin vesi haavista!?Sy? soppasi, kuski!?--
?Meill' ehj?? ja tivist??ei saavia ollut ja tiekin on kivist?.?
?Kupit t?nne ja ala Antti kauhalla ropsia.?Sotamies voi hein?tkin puurona popsia.?
?Mit? sorttia siell? on??--?Vanhaa tuttua.???Voi pannut ja kattilat! Taas sit? huttua??Ei s?rvint? muuta. Ei leiv?st? tietoa.?T?m? muona on vatsalle helkkarin mietoa.?
?Pojat, kokkimme on ihan ilmi? alallaan.??--?Totisesti. Sen vannoisi vaikkapa valallaan.?Syv? taiteensa tuntija, laiska ja lihava.??--?Mut huttunsa on v?h?n muikea, vihava.???... kuin parhainta, makeinta marmelaatia.???Kupin sy?ty?s huoli et toista vaatia,--?mahan t?ydelt? ei n?et ahmita herkkua.?
?Mut katsohan juutasta, Iivari-serkkua,?mies pullosta pulittaa puuroonsa maitoa.?ihan Mansikin aamuista antia aitoa.??--?Oveluutta sen hankinta vaatii ja taitoa,?se todistaa melkoista liikeneroa,?n?et mutsjoilta maito ei helposti eroa.?
?Sata sen ja sen sarvea! Ruisku papattaa!?Taas ryss?ll? halu on itsens? tapattaa.??--?Yl?s! Ketjuun!--ei en?? nyt huttua maistella,???... vaan j?lkiruuaksi saamme nyt taistella.?
PUISTOSTA.
Vanha, pikkuruinen mummo k?velyll??suuren, mustan rotukoiran my?t?.
Varmaan vanhan vaivalloinen kulku?tuntui nuoremmasta liian verkkaiselta,?tai lie mik? mielen puuska ollut,--?p??t? k??nsi se ja ilmaa nuuski, haukkui,?sitten l?hti h?lkk?juoksuun tiet? pitkin.?Mummorukka voimattomin k?sin?ketjun kiristyv?n p??ss? teki ten??,?mutta vastustuksen turhaks n?hden?pian my?ten antoi vanhemmalleen.
Puistotiet? siin? menn? vilistiv?t?uljas rotukoira kiiltokarva,?sek? vanha, pikkuruinen mummo,?--j?lkimm?inen tosin, kuten n?ytti,?onnettomana ja vastahakoisena.
Anteeks suotaneen, jos hymyilimme.?Meist? muista moinen promenaadi?oli kieltt?m?tt? hiukan hupainen.
Tulin my?skin arvailleeksi syyt??rotukoiran ep?hienoon k?yt?kseen,?--ilman syyt? eih?n unohtaisi?jalosukuinen ja hyvin kasvatettu koira?sopivan ja s??dytt?m?n rajaa.?Ehk?p? se tahtoi rient?? tapaamaan?jotain vanhaa, hyv?? tuttavaansa.?Mut en n?hnyt muuta kunnon koiraa.?Tosin joku ruippa, v??r?s??ri,?pienen pieni piski tallusteli?jonkun ik?neidon hameen kuuluvilla.?Otus sellainen nyt oli sent??n?ylimyksen yst?v?ksi liian kehno.
Silloin huomasin: nyt kev?t oli.?--Miksei kev?t olis koirillakin...
KEHTOLAULU.
Tuuti, tuuti pulmustain,?tuuti h?kkilintustain...?--Maailma on h?kki,?Ettet syntynyt s? vaan?siihen siipes taittamaan,?maammon v?st?r?kki.
Tuuti, tuuti nukkumaan.?Etten tuutis hukkumaan...?--Satumaailmastas?ettet arkeen havahtais?ettet tuskaa vavahtais,?maammon laulurastas.
SYYSHUOKAUS.
Jo aikoja l?hteneet ovat kurkien aurat.?Maan pohjoisen j?tti jo suvi kuin kurkien aurat.
Ah! lyijynharmaina taivasta pilvet peitt??.?Maan martahan tuulet lehtien keltaan peitt??.
Verentummana hehkuu puistossa pihlajan puna.?Ja akkunanruuduilla palaa ruskon puna.
?in maata valtioi suvensurma, halla.?Sy? ihmisen rintaa my?s ilonsurma, halla.
Veri verkkaan pulputen kiert?? valtimoissa,?kuin j??tyv? ois veri ihmisen valtimoissa.
MIDAS-SYD?N.
Oon n?l?nkuoloon vihkinyt?sun monin kyynelein.?Sait, pyysit liioin. Siksi nyt?oot k?yh?, syd?mein.
Jo ajast' aikaan toivoton?on Midas-kohtalos?sun suurin onnes ollut on?sun suurin turmios.
Mit' auttaa, vaikka kyyneleen?voit kullaks kirkastaa.?Sun kaipaukses poltteeseen?et lievityst? saa!
PEIKON LAHJA.
Sun leikkej?si katselen--?ja nielen kyyneleni.?Oi tiet?isitp?, lapsonen,?mun suuren k?yhyyteni.
N?in lasna laumat peikkojen?mun hiipi kehdolleni.?Niin kaipuun, tuskan, kyynelen?sain kumminlahjakseni.
Ma tuijotin ja tutkailin,?ja auringolta viel?kin?n?? silm?t kyynel kaihtaa.?Laps kaiken antaisin ma pois,?sun kanssas sallimus jos sois?mun elon arpaa vaihtaa.
TUSKAN Y?.
Min? valvon illasta aamuun.?Hetket kulkivat verkkaan ohitseni?niinkuin mustakauhtanaiset kulkueet.?Saattoivatko ne hautaan jotakuta?--
Pimeys oli ??net?n ja peloittava.?Nyyhkik? joku orpo jossakin??Eik? kumahtanut arkun kansi kolmasti?--
Min? valvoin vavisten illasta aamuun.?Enk? saanut tuskaltani itketyksi yht??n kyynelt?.
YKSIN.
K?yn yksin. Eell?k? muista??Vai j?lemm?ksik? j?in??En tied?. On kauan siit?,?kun ihmisen toisen n?in.
Ehk'en min? koskaan n?hnyt.?Se on h?ipynyt muistostain.?Kenties se on syntym?ss??oma ?itini ollut vain.
Vai lienenk? unessa n?hnyt,?sun, toisen ihmisen.?Kenties sinut kerran l?yd?n,?kenties sua l?yd? en.
Mik? viestisi lie: ilo? tuska??Sit? en min? tied? lain.?Mut, varma on: itseni l?yt???mina voin sinun kauttas vain.
RESIGNAATIO.
Y?, p?iv?, illan ruskotus, aamun koitto,?hymy aavain tyynten ja korska myrskys??--?se kaikki on yht? sulle. Ei m??r? loitto?nyt en?? mielt?s houkuta vilhtyv??.
My?s yht? kallis sulle on tappio, voitto.?Mut kallein kaikesta on syv? rauha t??,?joka raskain lainein kuin meren iltasoitto?verenk?yntiis yhtyen nyt sinun sieluus j??.
Kuin vanha aallonkynt?j? kariin juuttuin?joka tuulelta y?ksi jo suljet purjeitas.?Muun kaiken kalliin pett?en, kaiken puuttuin?jo tyytymys vartioi sinun porttias.?Muun kaiken murentain sek? itse muuttuin;?niin, aika n?yrtyv? on sinun kohdallas.
III.
AIKA.
Aika on aluton ja loputon.?Se yhdist?? kaksi ajattomuutta.?Se on portti kahden pimeyden v?lill?.?Se on p??t?n rihma,?jota tuntematon k?si kerii?olemattomasta olleeseen?maailmain vavistessa.
Me n?emme siit? kulloinkin pisteen,?yhden ainoan?ikuisesti etenev?n pisteen,?jonka ohi me kuljemme?matkallamme tuntemattomuuteen.?Siihen lankeaa valo,?jota me nimit?mme el?m?ksi.
--Kenen on se k?si, joka kerii??Miksi se kerii??Mist?, mist? l?htee valo,?joka lankeaa ajan