Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja | Page 4

opettanut minulle paljon viisautta.
Useina ?in??ilmoitti se minulle unessa itsens?.?Mutta sarastuksen ensimm?isen? hetken??se jo levitti siipens? ja pakeni,?ennenkuin enn?tin oppia sit? ymm?rt?m??n.
Ei ole kuitenkaan kauan kest?v?,?ennenkuin se ainiaaksi asettuu majaani?ja ilmoittaa minulle viimeisen ihmeens?.?H?mm?styk?? silloin, ihmiset,?sill? min? olen sanova teille salaisuuksia,?joita jumalatkin vapisevat!
P??SI?ISY?.
Tuhat y?t? jo n?yrin syd?min?Sinun merkki?s vuotimme, Ylh?isin.
Suur ollut on mielemme ahdistus.?Monet kerrat voitti jo uupumus,?kun n??nnytti helle ja rakeet l?i,?maanpiiri? pimeys ymp?r?i,?rikos siitteli sirkkalaumojaan,?viha ruttona saastutti kaiken maan.
Mut tuskan hetkin? kuitenkin?Sinun armoos luottaen, Ylh?isin,?Sua vartoen omme valvoneet,?Sinun t?hte?s taivaalta etsineet.
Me vy?timme uskolla kupehet,?syd?n-ovemme pihtipieliset?veren l?mpim?n kaipuulla pirskottain.?--Nyt antaos, Jahve, sun merkkis vain.
Viel' ei Sinun t?htesi y?ss?mme n?y.?Mut tied?mme: ihmeen? ilmi se k?y.?T?m? y? kova on Sinun kostosi y?,?vavistuksella Pharaon huoneen se ly?;?kenen n?hd??n nukkuvan vuoteessaan,?totisesti ei v?lt? se tuomiotaan;?ken soi vihan mielt?ns? saastuttaa,?h?net nielee liekkej? suitseva maa;?oman voimansa tunnosta korska ken on,?t?n? y?n? h?n tuiki on voimaton.
--Mut valvojat hartaat, hiljaiset?ja, joilla on n?yr?t syd?met,?t?n? y?n? ne matkaan kutsutaan?ja ihmisen kruunulla kruunataan.
TUULI JA T?HK?.
Imit mullasta voimaa,?vain pienin hiukoin.?Sait hellett? paljon?ja vett? niukoin.
Karu kasvupaikkas?kiven syrj?ss? m?t?s.?Koet sent??n t?ytt???sun teht?v?t?s.
Elojuhlaa varten,?pian l?hestyv??,?mehus tuhlaten kaiken?loit, kypsytit jyv??.

Kiviturpeen t?hk?,?min? vapisen vuokses,?kun koillistuuli?k?y korskana luokses.
Yli vainion kiit?in?se kiukusta puhkaa,?raekuurolla ruoskii?ja ulvoo ja uhkaa.
Sen tahto jo taittaa?ikimetsien hongat,?sen tahtoon taipuu?ukonpilvien longat.
Miten monta se mursi?sun yst?v??si!?Alas mahtajan eess??jo taivuta p??si.

Mut kulkijan korva?myk?n kuiskeen kuuli:?Ly?, sorra ja surmaa,?tee ty?t?si, tuuli!
Minut, heikon ja hauraan,?olet murtava kyll?.?Mut voittava tahto?on tahtosi yll?:
pyh? luomisen tahto,?iankaikkisin, ylv?in.?Minut l?it, min? kuolen?--elon siemenen kylv?in.
Suven suuremman tullen?sato kallis kerran?on karttuva laariin?elonkorjuun herran.
NIIN MONI HEIST?
Niin moni heist?, jotka milloinkaan?ei k?rsimyst? tulleet tuntemaan;?niin moni heist? vaikertaen kulki.
Mut moni heist?, joilla tuska vaan?ja orjantappurat on osanaan,?ei sit? muille kuuluttanut julki,
vaan moni heist? hymy huulillaan?on k?ynyt k?rsimyksenpolkuaan,?--he tuskan mykk??n syd?meens? sulki.
SYD?MET.
Vaikenevat syd?met?turhan melun t?hden.?Mies miest? vastaan?saaliin n?hden.
J??tyv?t syd?met?l?mp?? vailla.?Kuka voi hehkua?auringon lailla?
Kuka voi j??ss?kin?sytty? paloon??Sysimustat syd?met?vihki? valoon?
Etsi? taivaalta?eksyneen t?hden??Kuka voi ruokkia?n?lk?? n?hden?
Itkev?t syd?met?kuollutta lastaan.?Kuka veisi ihmisen?ihmist? vastaan?
MUISTIKIRJAAN.
Kuin lehti, jota tuuli lenn?tt??,?niin kalpeaks ja kuihtuvaksi j???jok'ainut sana, kirjoitettu t?h?n.?Ja sill' on sulle sanomista v?h?n.?On mykk?n? se unohtuva pois.?kuin sit' ei koskaan kirjoitettu ois.
Jos ehk? kirjoittikin rivin, kaks,?j?i vieras sulle sent??n vierahaks.?Ja sanoja et kaipaa yst?v?lt?.?Saat katseen kaikki ymm?rt?v?n h?lt?;?se katse sanaton j?? unelmiis?ja kieliin syd?men ja kyyneliin.
NUOREMMALLENI.
Niin tulvehtii veri suonissas?kuin mahla maan kev?taikaan puussa,?ja p?iv? p?iv?lt? sielustas?kuvat nousee kuin kukat toukokuussa.
Tarun haltijattaret kruunup??t?kuin auki l?is lumolinnan ukset?yh? uusia ihmeit? tiell?s n??t,?unes luo yh? uudet kangastukset.
Suven leikki? sun elos ollut on,?kev?ttaivaan kuultoa, kimmellyst?,?s?des?ihky? ?itimme auringon.?--Et tuntenut outoa v?ristyst?,
joka kunkin ihmisen yll?tt??,?syd?ny?n? varkahin hiipii rintaan,?kun ihminen etsii eik? n???tien varrelle j??nytt? kallehintaan.
K?yt hetkess? vieraaks itselles?v?l?hdyksen? sun oman sielus n?hden.?H?t?l?pp?n? ly? sinun syd?mes?y?n, tyhjyyden, elos turhan t?hden.
Ole mies, veli. Muista: ankkurin?kukin heitt?nyt on saman rannikon luona.?Moni hukkui, mut moni voittikin,?moni ihminen syntyi hetken? tuona.
PIENI SANA.
Ken mulle lausuikaan sanan pienen sen.?En muuta kuullut, muuta en muistaa voi.?Mut niinkuin vinha tuulenpy?rre?kauas se kiid?tti syd?meni.
Ken mulle lausuikaan sanan pienen sen.?En muuta kuullut, muuta en muistaa voi.?Mut niinkuin ylimm?isin t?hti?lent?nyt ois ohi syd?meni.
Vei laaksoon siniseen, yli vuorij??n,?vei halki merten kuohujen huimimpain,?vei suutelemaan otsaa taivaan?tuskassa polttavan kaipauksen.
ONNI.
Se tulee niinkuin kuiskaus,?joka s?hk?n? v?r?ht?? j?senest? j?seneen.?Se on kohta niinkuin huikaisevan kirkas s?vel,?joka polttavana riemuna imeytyy vereen.?Syd?men ovelle tullessaan?se kumahtaa kuin portinkolkutin.?Kynnyksen yli se astuu kaikuvin askelin.
Ja samassa joku,?joka siell? sis?ll? istui ja odotti,?vavahtaa niinkuin t?yttymyksen edess??ja sytytt?? kaikki kynttil?t palamaan?ja panee piikansa?vieraalle verhoksi kutomaan?sinisint? silkki??aavistusten arimmista rihmoista.?Toisen se l?hett???tuliaismaljaan tyhjent?m??n?kaiken kev?isen? mahlana kertyneen?ihmeellisen ik?v?n,?kolmannen k?skee?kaikkia ilon k?ki? kukuttamaan.
Mutta itse se on kynnysalla vastassa,?syleilyvalmiina k?sivarret.?Tulijan se taluttaa sisimp??n saliinsa?varta vasten varatulle istuimelle.
Ja jokainen askel?j?? vuosia kimmelt?m??n,?kultaisena t?pl?n?.
FINAALI
Lieneek? lauluni laatu?luontunut mielesi mukaan.?Joskus ei oikkuja polttavan p??ni?ymm?rr? kukaan.
El?m?n keskell? kerran?kaunista untani n?hden.?N??nt?vin riemu ja tuska on ollut?kauniin t?hden.
Ylv?s on laulajan latu:?siunaten laulua, lastaan?astua otsin korkein?unhoitustansa vastaan.
End of Project Gutenberg's Tuuli ja t?hk? ynn? muita runoja, by Uuno Kailas
? END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUULI JA T?HK? YNN? MUITA RUNOJA ***
? This file should be named 12178-8.txt or 12178-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in:
? http://www.gutenberg.net/1/2/1/7/12178/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial?redistribution.
? START: FULL LICENSE ***
THE