Tuomio | Page 5

ainakaan
vielä.
HANNA. Vielä? Siitä on siis ollut kysymys?
POLIISIMESTARI tulee. Hän on nousukastyyppi, esiintyy
teeskennellyn upseerimaisesti.
POLIISIMESTARI. Oo, todellakin! Mikä sattuma! Te täällä, arvoisa
rouva? Minua ilahuttaa suuresti nähdä teitä.
HANNA. Katsahtaa olkansa yli. Kääntyy lähteäkseen.
POLIISIMESTARI. Toivon, että herra rehtori Lindh voi asianhaarain
mukaan hyvin.
ROUVA LINDH. Hän on kuollut.
POLIISIMESTARI. Oo!--Valitan suruanne. Entisen opettajani kohtalo
on minua aina liikuttanut.
HANNA. Todellakin?
POLIISIMESTARI. Pyydän anteeksi, mutta kun viimeksi tapasimme
toisemme, täytin minä ainoastaan minulle annettua virkatehtävää, sitä
ikävämpää, kun sen täytyi kohdistua entiseen arvossa pidettyyn ja
rakastettuun opettajaani. Mutta en voinut menetellä toisin, vaikka olisin
tahtonutkin.
ROUVA LINDH. Olisitteko tahtonutkaan?
POLIISIMESTARI. Kaikki tapahtui laillisessa järjestyksessä, mitä
minuun tulee. Minun suhteeni asiaan oli selvä. Tein ainoastaan
velvollisuuteni.
ROUVA LINDH. Ei teidän velvollisuutenne kuitenkaan vaatinut teitä
viemään pois rouvan yksityistä kirjeenvaihtoa.
POLIISIMESTARI. Rouva kuvernöörska, kaikki ovat jätetyt takaisin
herra Yrjö Lindhille, siitä huolimatta, että hän solvasi allekirjoittanutta
hänen virkatoimessaan tavalla, joka, jos se olisi kohdistunut
johonkuhun muuhun, olisi aiheuttanut ehdottoman vangitsemisen.
ROUVA LINDH. Kuvernööri on toisessa huoneessa, jos häntä etsitte.
POLIISIMESTARI. Aivan oikein, häntä juuri etsin, pyydän saada
huomauttaa--hänen nimenomaisesta kutsumuksestaan.
Tekee kumarruksen ja menee.
ROUVA LINDH. Noita kauheita ihmisiä täytyy minun tavata joka
päivä.
HANNA. Et todellakaan ole kadehdittava, Hilda parka.--Sinä ehkä itse

tuot minulle tiedon ... olisin niin kiitollinen, jos sen tekisit.
ROUVA LINDH. Sen minä tuon, minä teen sen heti, kun se saapuu.
Saattaa Hannan ja palaa sitten takaisin ja järjestää hetken aikaa
huoneessa, korjaten pois teekuppeja. Kun näkee LINDHIN ja
POLIISIMESTARIN tulevan, menee.
POLIISIMESTARI. Niinkuin minulla oli kunnia huomauttaa, ei ole
mitään erityistä syytä pelkoon, etteivät kutsunnat onnistuisi. Poikia on
saapunut lukuisasti kaikista kunnista. Niitä on anniskelut täynnä.
Heidän kesken tuntuu olevan yleisesti vallalla se mielipide, ettei tällä
kertaa ruvetakaan Helsingin ruotsikkoherrain narreiksi, vaan mennään
miehissä syyniin, koska omat suomalaiset herrat siihen kehoittavat.
LINDH. Oletteko levittänyt tuota kymmenen ylioppilaan kehoitusta?
POLIISIMESTARI. Olen, ja se on nähtävästi tehnyt erittäin hyvän
vaikutuksen. Mutta eihän poikia kuitenkaan voi täysin taata. Mielet
voidaan vielä viime hetkellä saada heilahtamaan toisapäin. Yrjö
herralla on epäilemättä vielä koko paljon vaikutusta isänsä vanhan
auktoriteetin nojalla.
LINDH. Onko hän täällä?
POLIISIMESTARI. Hän saapui tänne viime yönä maalta, jossa on
kierrellyt kuvernöörin jälkiä, mutta minä luulen sangen huonolla
menestyksellä.
LINDH. Niin. Minä tiedän.
POLIISIMESTARI. Hänelle ei kuulemma kaikin paikoin enää ole
annettu yösijaakaan...
LINDH. Minä tiedän.
POLIISIMESTARI. Sanon kuitenkin suoraan, jos herra kuvernööri
sallii minun antaa neuvon: mielet voivat vielä viime hetkellä muuttua,
jos hänen sallitaan yhä edelleen vapaasti liikkua ja saapua itse
kutsuntatilaisuuteenkin. Sanon suoraan: hänet olisi vangittava, ainakin
kutsuntapäiviksi.
LINDH. Ei, ei, se ei voi mitenkään käydä päinsä. Jos tulee tiedoksi, että
hänet on vangittu ja että minä olen antanut sen tehdä ja hänet estetään
olemasta isänsä hautajaisissa, voipi kiihoitus saada aivan liiaksi ilmaa
siipiinsä... Ei, ei, kaikki on saatava menemään niin rauhallisesti ja niin
huomiota herättämättä kuin suinkin.
POLIISIMESTARI. Mutta jos emme me vangitse häntä, on pelättävää,
että santarmit sen tekevät. Ne ovat pitäneet häntä erityisesti silmällä

hänen osanottonsa jälkeen Helsingin mellakoihin.
LINDH. Onko teillä todella syytä olettaa, että heillä on aikomus
vangita hänet?
POLIISIMESTARI. Kapteeni Popoffin viittauksista luulen
ymmärtäneeni, että semmoinen aie todella on olemassa.
LINDH. Teidän on välttämättä koetettava saada hänet siitä luopumaan
tai ainakin odottamaan. Antakaa santarmikapteenin ymmärtää, että me
itse panemme toimeen vangitsemisen, jos se on välttämätöntä ... että
olemme aikoneet sen tehdäkin, mutta ei tänään eikä vielä
huomennakaan; selittäkää, että pyydämme sitä levottomuuksien
välttämiseksi.
POLIISIMESTARI. Mutta jos heidän aikeihinsa ei kuulukaan
levottomuuksien välttäminen tässä läänissä, missä suomalaisten
viranomaisten on onnistunut pysyttää heitä syrjemmässä kuin muualla?
LINDH. Se ei ole ollenkaan mahdotonta. Siltä taholta voimme tietysti
odottaa mitä vehkeitä tahansa.
POLIISIMESTARI. Siinä tapauksessa, että rehtori vainajan hautajaisia
ei olisi pantu toimeen täällä, juuri nyt, ei ehkä olisi ollut syytä pelkoon,
että yleinen mielipide olisi joutunut niin erittäin kuohuksiin, jos herra
Yrjön talteen ottaminen kutsuntapäiviksi olisi tapahtunut meidänkin
aloitteestamme. Riittävää muodollista aihetta siihen hän kyllä tulee
antamaan jo tänä päivänä.
LINDH. Minun täytyy vielä miettiä tätä asiaa. Soitan teille hetken
kuluttua uusien määräyksien antamista varten.
POLIISIMESTARI. Olen käskettävänänne, herra kuvernööri.
Menee.
LINDH. Selailee papereitaan, nousee ja kävelee, istuu taas.
ROUVA LINDH tulee.
ROUVA LINDH. Mitä luulet? Pelkäätkö, että vastaus ehkä voi olla
kieltävä?
LINDH. Kuinkas minä voisin sen tietää?
ROUVA LINDH. Näytä, kuinka sinä sepitit sähkösanoman?
LINDH. Ilmoitin, mistä on kysymys, ja pyysin, että hänen
ylhäisyytensä poistaisi esteet, jotka ovat kohdanneet ... ja niin edespäin.
ROUVA LINDH Miksi niin virallisesti ja kuivasti? Etkö olisi voinut
lisätä jotakin omasta puolestasikin?
LINDH. Ja mitä olisi minun pitänyt lisätä?

ROUVA LINDH. Jotakin, josta olisi käynyt ilmi, että asia on sinulle
persoonallisesti tärkeä.
LINDH. En voi pyytää itselleni mitään armonosoitusta siltä taholta.
ROUVA LINDH. Mutta eihän nyt ole kyse mistään armonosoituksesta,
vaan ihmisen kalleimmasta, pyhimmästä oikeudesta saada levätä oman
maansa povessa. Etkö olisi voinut ainakin siihen vedota?
LINDH. Minun olisi ehkä pitänyt sepittää sähkösanoma näin: »Teidän
ylhäisyytenne venäläiset santarmit ovat perustuslain vastaisesti
loukanneet ihmisen pyhintä oikeutta pidättämällä»