Tuomio | Page 4

Tee se, tee se heti!
LINDH. On kävellyt levottomasti. Tietysti... en voi kuitenkaan tehdä
sitä telefoonitse.
ROUVA LINDH. Mutta soitathan sinä muutenkin usein sinne
sähkösanomasi?
LINDH. On tehnyt kieltävän kasvojen liikkeen rouvalleen Hannan
selän takana. On siis aikomus, että hautaaminen tapahtuu täällä?
HANNA. Hänen toivonsa oli, että hänet haudattaisiin perhehautaamme
lasten viereen.
LINDH. Milloin se on ajateltu tapahtuvaksi?
HANNA. Niin pian kuin saan siihen luvan. Aikomukseni oli matkustaa
heti takaisin, jos mahdollista jo ensi junalla.
ROUVA LINDH. Katsoo kelloaan. Sinä ehdit vielä, kello 10 ja 45.
HANNA. Siinä tapauksessa voisimme olla täällä jo huomenaamuna, jos
ruumisvaunu voidaan liittää postijunaan. Asemapäällikkö arveli, että se
voisi käydä päinsä, varsinkin jos hän saa siitä hiukan edeltä tiedon.
LINDH. Huomenaamuna...?
ROUVA LINDH. Mutta mikset riennä jo sähköttämään. Edvard?
LINDH. Valitettavasti en voi tehdä sitä ilman muuta.
ROUVA LINDH. Kuinka et voi?
LINDH. Semmoinen luvananto ei ole minun vallassani.
ROUVA LINDH. Mutta santarmithan eivät vaatineet muuta kuin sinun
suostumuksesi?
LINDH. Santarmit eivät nähtävästi tienneet, tai eivät olleet tietävinään,
että tällaisia tapauksia varten on olemassa salainen kiertokirje maan
kuvernööreille.
HANNA. Hymähtäen hiukan. Onko tällaisiakin tapauksia varten
olemassa kiertokirjeitä?
LINDH. Sen jälkeen kun oli toimeenpantu mielenosoituksia tohtori
Lylyn haudalla, on olemassa meille annettu määräys, että vastedes
sellaisissa tapauksissa on ilmoitettava kenraalikuvernöörille.
HANNA. Valmistautuu lähtemään. Kuvernööri ei siis voi tehdä asiassa
mitään kysymättä kenraalikuvernööriltä?
LINDH. On taas kävellyt edestakaisin, aikonut tarttua telefooniin,
mutta peräytynyt taas, pysähtyy. Valitettavasti en voi.
ROUVA LINDH. Mutta jos hän kieltää, Edvard?
LINDH. Levittää käsiään. Ehkä ... ehkä ei ... tuskin sentään...

ROUVA LINDH. Sinä voit olla tuosta kiertokirjeestä välittämättä.
Voithan puolustaa itseäsi sillä, että kun santarmit vaativat ainoastaan
_sinun _suostumustasi--sinä voit selittää--aivan hyvin voit sen
tehdä--että sinä luulit, että he jo olivat ilmoittaneet asiasta
kenraalikuvernöörillekin.
LINDH. Pidättäen kärsimättömyyttään. Mutta jos kerran on niin, niin
eihän ole pelkoa, että kenraalikuvernööri tulee tekemään vaikeuksia.
Tämähän on vain muodollisuus, jota minä kuitenkaan en voi olla
täyttämättä.
ROUVA LINDH. Sinun ei tarvitse siitä välittää. Käsittäväthän ne, että
asia oli kiireellinen--ja onhan kysymys omasta veljestäsi.
LINDH. Juuri sen vuoksi.
HANNA. En suinkaan tahdo millään muotoa saattaa herra kuvernööriä
välikäteen. Pyytäisin vain saada tietää, kuinka kauan luulette
vastauksen tulevan viipymään?
LINDH. Kiireellisiin virkakyselyihin on vastaus joskus saapunut
puolenkin tunnin kuluttua, riippuen tässä tapauksessa tietysti kuitenkin
kaikki siitä, onko hänen ylh ... onko kenraalikuvernööri tilaisuudessa
heti vastaamaan.
HANNA. Saisinko pyytää, että minulle ilmoitettaisiin vastauksen
sisältö heti kohta, kun se saapuu.
LINDH. Tietysti. Minne saan lähettää sanan?
HANNA. En tiedä, asunevatko lapsemme vielä vanhassa kodissamme.
ROUVA LINDH. He asuvat vielä siellä.
HANNA. Rouva Lindille. Siinä tapauksessa olisin kiitollinen, jos saisin
tiedon vastauksesta sinne.
LINDH. Sen saatte heti, kun se saapuu.
Menee.
ROUVA LINDH. Enkö saa tarjota sinulle teetä?
HANNA. Kiitos, mutta minun täytynee mennä.
ROUVA LINDH. Etkö voisi odottaa täällä?
HANNA. Kummastuen. Täälläkö...?
ROUVA LINDH. Vastaus ehkä saapuu piankin. Tule minun
puolelleni ... näytät niin väsyneeltä.
HANNA. Kiitos, mutta... Minun täytyy tavata lapset ... ja sitä paitsi
ajatella, mitä minun on tekeminen siinä tapauksessa, että tulee kieltävä
vastaus.

ROUVA LINDH. Mutta eihän nyt semmoista toki voine odottaa edes
Bobrikoffilta.
HANNA. Miksei sitäkin?
ROUVA LINDH. Ei, se ei ole mahdollista. Sinä voit olla huoleton. Ei
hän voi sitä tehdä Edvardinkaan vuoksi.
HANNA. Minä nyt kuitenkin menen.
ROUVA LINDH. Pahastuen. Suo anteeksi, että pyysinkään ... mutta
minä unohdin ... sinä tietysti halveksit minua niinkuin kaikki muutkin.
HANNA. Entä sinä itse?--En ymmärrä, en suorastaan ymmärrä, kuinka
sinä voit olla täällä?
ROUVA LINDH. Enhän ole voinut häntä jättää ... mutta ... minä olisin
ollut tuhat kertaa ennemmin Vjatkassa kuin täällä...
On vähällä puhjeta itkuun.
HANNA. Ystävällisemmin, ikäänkuin hiukan heltyen. Elä nyt, rakas...
Mutta sano minulle, koska nyt kerran itse otit sen puheeksi ... kuinka on
sittenkin mahdollista, että te tulitte tähän taloon ... kaiken sen jälkeen,
mitä oli tapahtunut ... etkö olisi saanut sitä estetyksi?
ROUVA LINDH. Raukeasti. Minäkö? En ole mitään voinut ... en
ymmärrä häntä, en tunne häntä enää. Hän sanoo, että oli hänen
velvollisuutensa, hänen isänmaallinen velvollisuutensa ottaa virka
vastaan ... olisi muuten tullut venäläinen mies. Täytyi »pelastaa, mitä
pelastettavissa on» ... se on nyt sitä, sinä tiedät.
HANNA. Ja mitä hän on pelastanut?
ROUVA LINDH. Niin, mitä?... Ei meiltä muuten liioin mitään kysytty.
Vaadittiin, puristettiin joka taholta, se oli puolueen tahto, johtajain
tahto. Sitä vaatii läänin paras, isänmaan onni, suomalaisuuden asia.
HANNA. Kiinteästi. Suomalaisuudenkin?
ROUVA LINDH. Jotakin semmoista... Lienee peloitettu silläkin, että
hän voisi menettää entisen virkansa, ellei ottaisi vastaan uutta. Mitä
minä tiedän, en tiedä mitään muuta, kuin että sen jälkeen, kun tulimme
tähän taloon--ovat omat lapsemmekin meidät jättäneet.
HANNA. Hetken päästä. Sano minulle, onko Aili vielä koulussaan?
Hän kirjoitti, että hänen asemansa oli uhattu.
ROUVA LINDH. En ole kuullut, että hän olisi saanut eroansa, mutta
eihän tätä nykyä tiedä mitään. Kouluneuvostossa on Edvard kuitenkin
esiintynyt hänen hyväkseen ... mutta eihän todellakaan enää tänään
tiedä, mitä huomenna tapahtuu.

HANNA. Entä Yrjö?--Onko hän vielä vapaudessaan?
ROUVA LINDH. En ole kuullut, että hänet olisi vangittu,