Tuomio | Page 6

Yh? telefooniin. Eik? ollut mit??n muuta? ?Kansliap??llikk? Fritsch.? Kiit?n, hyv?sti. Soittaa pois ?rtyisesti. Hilda!--Minne h?n meni? Istuu ja miettii, k?si telefoonin kammissa. Soittaa. Olkaa hyv? ja yhdist?k?? Suomalaisen lyseon rehtorinkansliaan.--Onko se Saarinen? Se on Lindh. Sopisiko sinun tulla luokseni ... hetkeksi vain. Tahtoisin neuvotella kanssasi er??st? hyvin arkaluontoisesta asiasta. Hyv? on.
Soittaa kiinni ja menee rouva Lindhin j?lkeen.

TOINEN N?YT?S.
Rehtori Mauri Lindhin entinen koti. H?nen ty?huoneensa. Aistikkaat vanhat huonekalut. Paljon kirjoja. Suuri mukava nahkasohva. Sein?ll? sohvan p??ll? muotokuva vanhanpuoleisesta miehest?, joka seisoo p?yd?n takana, samassa huoneessa kuin mit? n?ytt?m? esitt??, niinkuin puhuvana, rystyt p?yt?? vasten, kasvoilla innostunut ilme.
HANNA, AILI ja YRJ? istuvat eri tahoilla huoneessa niinkuin satunnaisiin asentoihin vaipuneina, alakuloisina. Aili ja Yrj? ovat molemmat nuoria ihmisi?. Aili v?h?n vanhempi; tumma, kalpea; ilme p??tt?v?inen ja innostuva. Yrj? on vaaleaverinen, hienopiirteinen, h?nell? on suurenlainen koukkunen?, silm?t syv?ll?, otsalla tukkaa, puku hiukan huoleton. Otsan yli musta nauha, osaksi tukan peitossa. Hanna istuu p??llysvaatteet yll?, k?det helmassa, kokoon vaipuneena, v?syneen?. Sohvalla on villapeite ja tyyny. Aili nousee ja ottaa ne pois.
Keskustelu k?y alussa katkonaisesti ja pid?tetysti.
AILI. Etk? nyt sent??n riisu p??lt?si, ?iti? Vastaushan voipi viipy? kauankin viel?, jos se ollenkaan tulee. Anna nyt ainakin hattusi ja puuhkasi.
HANNA. Antaa ne Ailille. Ne nyt ehk? voin.
AILI. ?iti, sin?h?n olet k?ynyt ihan harmaaksi! Ja kuinka olet kuihtunut! Mit? olet mahtanutkaan saada siell? k?rsi?! Et koskaan sin? kirjoittanut sanaakaan itsest?si, mutta nyt min? n?en. Istu t?h?n sohvaan, niin saat nojata. Asettaa tyynyn h?nen selk?ns? taa. K?tesih?n ovat aivan j??kylm?t. Sinun t?ytyy saada jotakin l?mmint?.
Menee peremm?lle, jossa ovensuussa pienell? p?yd?ll? on kahvitarjotin.
HANNA. El? nyt huoli laittaa mit??n. Minusta tuntuu, kuin en voisi sy?d? enk? juoda, ennenkuin olen saanut is?n maan poveen.
AILI. ?iti, sin? j??t t?nne, ja me matkustamme Yrj?n kanssa.
HANNA. Ei, ei, min? tahdon v?ltt?m?tt? itse. Huoaten v?syneesti. Mutta jos nyt en saa.--Ehkei minun ollenkaan olisi pit?nyt? Mutta enh?n voinut ... ei, ei, kyll?h?n minun piti.
YRJ?. Yht'?kki? nousten, painavasti. Ja h?n ei uskaltanut sallia edes sit?k??n kysym?tt? Bobrikoffilta?
HANNA. Ei.
YRJ?. Vaikka santarmit eiv?t vaatineet muuta kuin h?nen suostumuksensa?
HANNA. Eiv?t.
AILI. H?n olisi siis voinut tehd? sen ilman muuta?
HANNA. Itse h?n sanoi, ettei olisi.
AILI. On asettanut h?nen eteens? kahvitarjottimen. Ota nyt ?iti.
HANNA. Tulkaa l?hemm?, lapset. Yrj?, istu t?h?n.
YRJ? istuu sohvalle. Oletko loukannut otsasi?
YRJ?. Satutin v?h?n, ei se tee mit??n.
Muuttautuu takaisin tuolille.
HANNA. Katsellen ymp?rilleen. T??ll? on kaikki entisell??n, niinkuin silloin kun l?hdimme. Tuskin on tuolia muutettu. Siin? on is?n p?yt? entisess? kunnossaan, h?nen kyn?nvartensakin.
AILI. Olemme tahtoneet pit?? ainakin t?m?n huoneen itsell?mme, niinkuin se oli, siksi kunnes ehk? joskus palaisitte. Ja nyth?n olemme t??ll?-- kaikki--is?kin.
Osoittaa muotokuvaa sein?ll?.
HANNA. Kuinka se on joutunut t?nne?
AILI. Se tuotiin t?n??n lyseolta. Ne olivat is?n entiset oppilaat, jotka sen toivat. Rehtori oli k?skenyt ottamaan sen alas ja viem??n pois.
HANNA. Ja ne tottelivat?
AILI. Kuinkas eiv?t ne olisi totelleet, kun kaikki muutkin tottelevat.
YRJ?. Sen t?ytyi pois kutsuntain tielt?.
HANNA. V?h?n vilkastuen. Siell?k? kutsunnat pidet??n? Lyseon juhlasalissa?
YRJ?. Siell?, is?n oman perustaman koulun juhlasalissa.
HANNA. Siihenk? t??ll? on tultu?
AILI. Se on nyt vain v?h?inen osa.
YRJ?. Ailikin on menett?nyt tuntinsa tytt?koulussa.
HANNA. Vai niink? se p??ttyi. Olihan se arvattava. Se oli se ainekirjoitus?
AILI. ?Oikeus maan perii?. Mutta oikea syy oli tietysti se, ettei karkoitetun tyt?r voi olla opettajana koulussa, joka nauttii valtioapua ja on juuri pyyt?nyt lis??. Mutta sekin on pikkuasia.
HANNA. Se oli kuitenkin sinun ainoa tulol?hteesi.
AILI. Se suretti minua kyll? t?n? aamuna, kun sain siit? tiedon, mutta ainoastaan sen t?hden, etten en?? olisi voinut l?hett?? teille mit??n niinkuin ennen. Mutta nyth?n--
HANNA. Hilda Lindh sanoi, ett? kuvern??ri oli sinua puolustanut.
AILI. Ylenkatseellisesti. H?n minua puolustanut...?
HANNA. Kuulostaen kadulle. Eik? siell? joku pys?htynyt?
YRJ?. Se ajoi ohi.
HANNA. Hilda Lindh lupasi heti tuoda sanan, kun vastaus saapuu.
AILI. Hetken p??st?. Hell?sti. ?iti, sairastiko is? kauan?
HANNA. V?ltellen. Ei h?n kauan... Tai kyll?h?n h?n oikeastaan koko ajan oli sairas.
AILI. Se oli kai se h?nen vanha vaivansa? H?nen rintansa ei kest?nyt sit? ilmanalaa?
HANNA. Niin, kai se sekin vaikutti jotakin, ehk? paljonkin. Siell? oli kes?ll? kauhean kuuma, ja l?pi talven puhalsivat j??t?v?t viimat aavikkojen yli. Kai vaikutti siihen sekin. Ja my?skin h?nen ainainen p??ns?rkyns?. Mutta min? luulen, ett? se oli enemm?n sielullista kuin ruumiillista. Vaipuu taap?in ja sulkee silm?ns?.
AILI. H?n otti sinulta lupauksen, ett? toisit h?net t?nne?
HANNA. H?n puhui siit? joskus.
AILI. Kuolinvuoteellaanko?
HANNA.
Ei ... ei aivan silloin.
AILI. Se mahtoi olla sinulle kamalaa?
HANNA. En tied?. Ei minulla siit? ole juuri muuta muistoa kuin n?ky, joka koko ajan oli silmieni edess? ja jota kohti kuljin: kukitettu, vihre? hautakumpu huuruisten koivujen alla, harmaan kirkon sein?m?ll?, sen ymp?rill? valkolakkinen nuoriso laulamassa--is?vainajan oma ainainen unelma viime aikoina.
AILI. Eik? h?n sitten uskonut saavansa t?nne en?? el?v?n? palata?
HANNA. H?n oli menett?nyt siit? kaiken toivonsa.--Meid?n ei olisi sent??n pit?nyt p??st?? h?nt? sinne. Meid?n olisi ehk? sittenkin pit?nyt koettaa vaikuttaa siihen, ett? h?nkin olisi l?htenyt Ruotsiin niinkuin kaikki muut.
AILI. Luottavaisesti hym?ht?en. Ei is? siin? asiassa olisi antanut kenenk??n vaikuttaa itseens?. Jos olisimme koettaneetkin, ei h?n olisi meit? kuullut.
HANNA. Emmeh?n koettaneetkaan. Pikemmin p?invastoin. Lausuimmehan usein, ettei oikeastaan kenenk??n pit?nyt alistua edes senk??n vertaa, ett? k?ytti hyv?kseen heid?n my?nt?m??ns? oikeutta l?hte?