Troilus ja Cressida | Page 2

siksi h?n ei ole yht? kaunis kuin Helena; jos h?n ei olisi sukua minulle, olisi h?n yht? kaunis perjantaisin, kuin Helena on sunnuntaisin. Mutta mit? min? siit? v?lit?n? En, en v?lit?, vaikka h?n olisi musta kuin murjaani; se on minusta yht? kaikki.
TROILUS. Min?k? sanon, ett? h?n ei ole kaunis?
PANDARUS. Min? siit? viisi, sanotko vai etk? sano. H?n on h?lm?, kun j?i t?nne is?st??n.[2] Menk??n kreikkalaisten tyk?; sen min? h?nelle sanon, kun ensi kerran h?net n?en. Mit? minuun tulee, niin min? en en?? piittaa enk? v?lit? asiasta niin mit??n.
TROILUS. Pandarus, --
PANDARUS. En, totta viek??n!
TROILUS. Rakas Pandarus, --
PANDARUS. ?l?, ?l? puhu minulle mit??n! Minun puolestani kaikki saa olla niinkuin on, ja sill? hyv?.
(Pandarus menee. H?t?torvea soitetaan.)
TROILUS. Vait, julma h?lytys! Vait, jylh? ??ni! Molemmin puolin ovat narreja. Helena liekin kaunis, noin kun h?nt? Punaavat joka p?iv? verill??n. Mua moinen seikka taisteluun ei kutsu, Se liian halpa mun on miekalleni. Mut Pandarus -- oi, taivaat, t?t? tuskaa! -- Luo Cressidan h?n yksin voi mua auttaa; Vaan h?n on kosjomieheks yht? jyrkk? Kuin tytt? tylyn-kaino kosinnalle. Apollo, sano, rakkaan Daphnes kautta, Mit? Cressida on -- Pandarus -- ja min?. Oi, vuode Cressidan on Intia, Miss' uinuu h?n kuin helmi; Ilionin[3] Ja h?nen linnansa on v?lill' ?rjy, Levoton meri; min? kauppias; Ja Pandarus, tuo purjemies, mun heikko On toivoni ja luotsini ja laivani.
(Sotamelskett?. Aeneas tulee.)
AENEAS. No, Troilus, miks' et ole taistelussa?
TROILUS. Siks etten ole; siin? naisen vastaus, Kun naisekast' on olla sielt? poissa. Mit' uutta t?n??n taistotantereelta?
AENEAS. On Paris mennyt kotiin; haavan sai.
TROILUS. Sen kuka h?lle antoi?
AENEAS. Menelaus.
TROILUS. Siis verta vuotakoon! Ei haittaa kai, Jos Menelauksen sarvest' iskun sai.
(Sotahuutoja.)
AENEAS. Haa, kuules! Tuoll' on leikki verratoin.
TROILUS. Kotona paras, "voisin" jos ois "voin". Mut leikkiin tuonne! Menetk? sa mukaan?
AENEAS. Juur' kiireesti.
TROILUS. Siis menn??n yht? sukaan.
(Menev?t.)

Toinen kohtaus.
Sama paikka. Katu. (Cressida ja Aleksander tulevat.)
CRESSIDA. Ken tuosta kulki?
ALEKSANDER. Kuningatar Hecuba Ja Helena.
CRESSIDA. Ja minne?
ALEKSANDER. It?torniin, Jok' yli laakson kohoo, taistelua N?kem??n. Hector, jonka mielenmaltti On vankka niinkuin hyve, suuttui t?n??n, Andromachea torui, miest??n l?i, Ja, niinkuin sodass' oisi kotit?iss??n, Ol' aseiss' ennen p?iv?n nousua Ja l?ksi kent?lle, miss' itki kukat, Jo ennustellen urhon raivot?it?.
CRESSIDA. Ja mik? raivon syyn??
ALEKSANDER. Huhutaan, Ett' ylh? mies on Kreikan armeijassa, Sukuja Hectorille, Troian verta, Nimelt? Ajax.
CRESSIDA. Hyv?; ent? sitten?
ALEKSANDER. Sanotaan, ett' on miesten mies per se, Ja seisoo omin jaloin.
CRESSIDA. Niinh?n joka mies tekee, jos ei ole p?iss??n, tai sairas, tai jalkoja vailla.
ALEKSANDER. T?m? mies, n?hk??s, neiti, on omakseen riist?nyt kaikenlaisten el?imien luonteen-ominaisuudet: h?n on uljas kuin jalopeura, k?mpel? kuin karhu, hidas kuin elefantti; mies, johon luonto on niin kasannut mielett?myyksi?, ett? h?ness? uljuus on narrimaisuudeksi rutistunut ja narrimaisuuden h?ysteeksi pantu v?h?n ?lyn s?rvint?. Ei ole toisella ihmisell? sit? hyvett?, josta ei h?ness? olisi haametta, eik? sit? pahetta, josta ei h?ness? olisi pilkkua. H?n on synkk?mielinen ilman syyt? ja iloinen ilman aikojaan; h?nell? on kaikki puolet, mutta kaikki niin nurinpuoliset, ett? h?n on niinkuin luuvaloinen Briareus, jolla on monta k?tt?, eik? yht?k??n k?ytett?v??, tai umpisokea Argus, joka on pelkk?? silm??, mutta n?k?? vailla.
CRESSIDA. Mutta kuinka sellainen mies, joka minua naurattaa, saattaa Hectoria suututtaa?
ALEKSANDER. Sanotaan, ett? h?n eilen tappelussa k?vi Hectorin kimppuun ja paiskasi t?m?n maahan; suutuksissaan ja h?peiss??n siit? ei Hector ole sen per?st? sy?nyt eik? nukkunut.
(Pandarus tulee.)
CRESSIDA. Kuka tuossa tulee?
ALEKSANDER. Set?nne Pandarus, neiti hyv?.
CRESSIDA. Hector on urhea mies.
ALEKSANDER. Jommoista ei ole toista, neiti.
PANDARUS. Mit?? Mit??
CRESSIDA. Hyv?? huomenta, set? Pandarus.
PANDARUS. Hyv?? huomenta, orpana Cressida. Mist? te puhutte? -- Huomenta, Aleksander. -- Kuinka voit, orpanaiseni? Milloin olit Ilionissa?
CRESSIDA. T?n? aamuna, set?.
PANDARUS. Mist? te puhuitte minun tullessani? Oliko Hector jo aseissa ja l?htenyt, kun tulit Ilioniin? Helena oli kai viel? makuulla, niink??
CRESSIDA. Hector oli l?htenyt, mutta Helena oli makuulla.
PANDARUS. Niin oikein; Hector oli aikaisin jalkeilla.
CRESSIDA. Siit? me juuri puhelimme, ja h?nen vihastaan.
PANDARUS. Oliko h?n vihoissaan?
CRESSIDA. Niin t?m? t?ss? sanoo.
PANDARUS. Oli oikein, oli; tied?np? viel? syynkin siihen; kyll? h?n t?n??n hutkii ja huitoo, sen voin heille sanoa; eik? Troiluskaan anna h?nelle paljoa per??n; varokoot Troilusta, voin heille sanoa senkin.
CRESSIDA. Mit?? Onko h?nkin vihoissaan?
PANDARUS. Kuka? Troilusko? Troilus on paras mies n?ist? kahdesta.
CRESSIDA. Oi. Jupiter! Seh?n ei ole mit??n vertaamista.
PANDARUS. Mit?? Eik? Troiluksen ja Hectorin v?lill? mit??n vertaamista? Tunnetko miest?, jos h?net n?et?
CRESSIDA. Tunnen, jos olen ennen h?net n?hnyt ja tunnen h?net.
PANDARUS. Hyv?; Troilus on Troilus, sen sanon.
CRESSIDA. Siis sanotte samaa mit? min?kin; sill? varmaan h?n ei ole Hector.
PANDARUS. Ei, eik? Hectorkaan ole Troilus er??ss? suhteessa.
CRESSIDA. Oikein, kumpaankin n?hden; h?n on oma itsens?.
PANDARUS. Oma itsens?k?? Ah, Troilus-parka! Jospa olisi!
CRESSIDA. Se h?n on.
PANDARUS. Silloin menen vaikka avojaloin Intiaan.
CRESSIDA. H?n ei ole Hector.
PANDARUS. Omako itsens?? Ei, h?n ei ole oma itsens?. -- Jospa olisikin oma itsens?! No niin, tuolla ylh??ll? on jumalat; aika auttaa tai kaataa. -- Ah, Troilus, ah, jos minun syd?mmeni olisi tuon tyt?n ruumiissa! -- Ei, Hector ei ole parempi mies kuin Troilus.
CRESSIDA. Pyyd?n anteeksi.
PANDARUS. H?n on vanhempi.
CRESSIDA. Anteeksi, anteeksi!
PANDARUS. Toinen ei ole viel? siihen mittaan p??ssyt; toista sanot, kun se toinen p??see siihen mittaan. Hector ei saa h?nen ?ly??n