Troilus ja Cressida | Page 5

uljas, raivon kiiht?m?n?, Saa raivomielen, soittaa myrskyn virtt? Ja onnen toraan ?rjyy.
ULYSSES. Agamemnon, Suur' valtias, sa, Hellaan ponsi, tarmo, V?kemme syd?n, sielu, ainut voima, Joss' yhdisty? tulis kaikkein mieli Ja kaikkein tahto, -- Ulyssesta kuule. Vaikk' aivan hyv?ksynkin puheenne -- (Agamemnonille.) Sun, jonka arvon, mahdin eess? n?yrryn, (Nestorille.) Ja sun, jonk' i?kkyytt? kumarran -- Puheenne nuo, joist' on niin ylv?s toinen, Ett' Agamemnon vois ja Hellaan k?si Sen vaskeen piirt??, -- toinen samanmoinen, Jonk' arvon-Nestor hopeaan vois juottaa Ja ilmasiteill', yht? lujilla Kuin taivaan napa, kaiken Hellaan korvan N?in kieleens' ?lykk??seen kiinnitt??, -- Niin suvaitkaatte toki, -- sin?, suuri, -- Ja sin?, viisas. -- Ulyssesta kuulla.
AGAMEMNON. Ithakan prinssi, puhu; yht? varmaan Ei tyhj?? puhetta ja turhaa sanaa Sun suustas l?hde, kuin on tietty ett? Thersiteen riettaan koirankidasta Ei ?ly, tieto eik? soitto soi.
ULYSSES. Tuo yh? ylv?s Troia oisi maassa Ja Hectorinkin miekka herraton, Jos n?it' ei oisi syit?: Lamassa kaikk' on valtaj?rjestys; Niin monta kuin on Kreikan telttaa tuossa Lutona kent?ll?, niin monta my?s on Lutoa eriseuraa keskess?mme. Jos p??llikk? ei ole niinkuin pes?, Johonka kaikki medentuojat kertyy, Niin mist? mett?? Naamioitse arvo, Niin naamariss' on kehnoin yht? kaunis. Jo taivaat, t?hdet ja t?? keskus, maakin, Ne arvon tiet?v?t ja paremmuuden, Asennot, kiertoajat, suhteet, vuorot, Tavat ja toimet, kukin paikkansa. Siks aurinko, tuo loisto-planeetta, On ylh?n matkan p??ss? istuimellaan Muist' erill??n; sen terveellinen silm? Parantaa pahan t?hden turmakatseen Ja pit?? ohjissaan kuin valtak?sky Hyv?n ja pahan. Mut jos planeetat Sekaisin harhaisivat, ristiin rastiin, Mitk' ennusmerkit, rutot, kapinat, Maanj?ristykset, merenmyllerrykset, Mik' ilmainmelske, mullistus ja kauhu Hajoittais, raastais, pirstais, juurta jaksain H?vitt?is yhteen-vihittyjen valtain Sovun ja rauhan! Oi! kun horjuu arvo, Tuo kaikkein suurten suunnitelmain vipu, Niin toimi potee. Kuinka yhdyskunnat. Ammattiseurat, oppineiden luokat, Et?isten rantamaiden v?likauppa, Esikois-oikeudet ja suku-edut. I?n, kruunun, vallan, opin etuudet Pysyisi voimass ilman arvoa? Pois arvo vie, se soiton kieli sorra, Niin sora??net soivat; kaikki k??ntyy Toistansa vastaan; suluss' olleet vedet Povensa nostaa yli ?yr?ittens? Ja nielauksess' ahmaa vankan maan; V?kev? tulee heikon k?skij?ksi; Is?ns? tappaa hurja poika; voima On oikeutta; niin, oikeus ja v??ryys -- Nuo, joiden iki-riitaa laki valvoo, -- Nimens? menett?v?t, samoin laki. N?in kaikk' on v?kivaltaa; v?kivalta K?y mielivallaks, mielivalta himoks; Ja himo, mailman susi, -- apureinaan Niin v?kivalta niinkuin mielivalta, -- Maailman nielee saaliinaan ja vihdoin Sy? itsens?kin. Suuri Agamemnon, Tuollainen sekasorto tukahduksen On seuraus, jos arvo kuristetaan. Ja t?m? arvon halveksinta aina K?y taap?in askeleen, kun koittaa nousta. P??miest? pilkkaa se, ken h?nt? porrast' On alempana; t?t? seuraava, Ja seuraava taas t?t?; aste asteelt', Ens' askeleesta esimiest? vastaan, N?in tauti kasvaa, kateen kuumeeks yltyy, Vert' imev?ksi, kalvaaks kilpailuksi; Ja t?m? kuume, eik? oma tarmo, On Troian turvana. Siis Troian vahti On meid?n heikkous, ei sen oma mahti.
NESTOR. Ulysses ilmaissut on ?lykk??sti Sen kuumeen, jota meid?n voimat potee.
AGAMEMNON. Kun taudin luonteen olet keksinyt. Niin mik? rohdoksi?
ULYSSES. Tuo suur' Achilles, Jonk' yleinen on huuto julistanut V?kemme ponneksi ja j?ntereeksi, On saanut korvat t?yteen maineen ilmaa Ja, arvoons' ihastuen, teltassaan Vain loikoo, ilkkuin t?it?mme. Patroclus Samassa rypee vuoteessa ja laskee Rivoja sutkiansa pitkin p?iv??; Eleill? naurettavan k?mpel?ill? -- Joit' ilkamus se sanoo matkinnaksi -- Meit' osoittelee; usein, Agamemnon, Ylev?? majesteettiuttas ilkkuu; Kuin n?yttelij?-kolho, -- jonka ?ly On polvitaipeessa ja jolle hauskaa On kuulla haastelua puisevaa, Jot' askeleet ja sillan palkit pit??, -- H?n surkeasti liioitellen matkii Sun suuruuttasi; ??ni h?ll? on kuin Halenneen kellon, puhe kangertaa, Niin ett? jos sen karjuis suustaan Typhon, Se liialta jo tuntuis. Tuota rupaa Achilles-julku, patjall' oikoillen, Povensa pohjast' isoon ??neen nauraa: "Sep' oivaa! -- Ilmi Agamemnon! Matki Nyt Nestoria, ry'i, n?pli partaas, Kuin h?nkin puhett' alkaissaan." Ty?n tekee; Se vastaa niinkuin pohja etel?? Ja sopii niinkuin Vulcanus ja Venus. Achilles-jumala vain huutaa: "Oivaa! Ilmetty Nestor! Matki nyt, Patroclus, Kuink' ?isess? h?n h?ik?ss' asestautuu." Ja silloin kaikki vanhan heikkoudet Ivaksi tehd??n: kuinka yskii, rykii Ja koperoi kuin rampa kaulustaan, Jot' ei saa hakaan. Ritar' Uljas nauruun On kuolla, huutaa: "Riitt?? jo, Patroclus; Tuo ter?ksest? kylkiluut, ma muuten Ilosta pakahdun." N?in kaikkein meid?n Ominais-tavat, kyvyt, luonnonlahjat, Yleiset ansiot ja yksityiset, Ty?t, suunnitelmat, k?skyt, valmistukset, Kehotteet taisteluun ja rauhan hankkeet. H?vi?, voitto, tosi, valhe, kaikki On t?m?n parin ivan-aineena.
NESTOR. Ja n?iden kahden esimerkki -- jotka, Niinkuin Ulysses sanoo, huhu kruunaa Jo vallan loistolla -- se moneen tarttuu. Yksp?inen Ajax on ja viskoo p??t??n Ja uhmailee niin kuin tuo harteva Achilleskin; j?? telttaansa kuin h?nkin; Kestitsee puolueita; sotaa moittii Kuin mik? oraakeli; ja Thersiteen, Tuon konnan, joka herjaa ly? kuin rahaa, Likaamaan panee meit? kommillaan, Pilaamaan, heikontamaan asemaamme, Vaikk' ilmankin jo vaara ahdistaa.
ULYSSES. On politiikka heist? pelkuruutta, Sodassa ?lyn turhaks katsovat, Varullisuutta moittivat, ei mik??n Pait nyrkki kelpaa. Tyyni hengen toimi, Jok' arvaa, kuinka mont' on ly?p?? k?tt?, Kun tarve vaatii, ja jok' uuraalla ?lyll? tutkii vastustajan voimaa, Se heist' ei sormen arvoista, -- on muka Tohua, kyn?sotaa, laiskan ty?t?; Niin ett? murrin, joka muurit ruhjoo Jykeill?, kieppuvilla painoillaan, On arvokkaampi rakentajan