Troilus ja Cressida | Page 4

vain, tuo on mainiota! -- Kuka se sanoi, ett? h?n t?n??n tuli haavoitettuna kotiin? H?n ei ole haavoittunut. Oi, se tekee Helenan syd?mmen hyv??! Ah, kunhan nyt saisin n?hd? Troiluksen! -- Saat kohta n?hd? Troiluksen.
CRESSIDA. Ken se tuo on?
(Helenus kulkee ohi)
PANDARUS. Se on Helenus. -- Miss? ihmeess? se Troilus viipyy? -- Se on Helenus. -- Ei ole varmaankaan l?htenyt liikkeelle t?n??n. -- Se on Helenus.
CRESSIDA. Osaako Helenus taistella, set??
PANDARUS. Helenusko? Ei; -- osaa; taistelee jokseenkin hyvin. -- Miss? ihmeess? se Troilus on? -- Kuules! Etk? kuule? Kansa huutaa: Troilus! -- Helenus on pappi.
CRESSIDA. Mik? luikistelija se tuolla hiipii?
PANDARUS. Miss?? Tuollako? Se on Deiphobus. -- Ei, se on Troilus. Siin?, orpana, se vasta mies on! -- Hm! -- Uljas Troilus, ritariston ruhtinas!
CRESSIDA. Vaiti! H?vetk??! Vaiti!
PANDARUS. Katsele h?nt?; tarkkaa h?nt?! -- Oi, uljas Troilus! -- Katsele tyystin h?nt?, orpana; n?etk?s, kuinka h?nen miekkansa on hurmeessa ja kyp?r? enemm?n rouhittu kuin Hectorin? Ja katsanto sitten, ja k?ynti! -- Oi, ihmetelt?v? nuorukainen! Ei viel? t?ytt?nyt kolmea kolmatta. Noin vain, Troilus, noin vain! Jos minulla olisi sulotar sisarena tai jumalatar tytt?ren?, niin saisi h?n valita kumman tahtoo. Mik? ihmetelt?v? mies! -- Paris? -- Paris on rojua h?nen rinnallaan; ly?n vetoa, ett? Helena, jos voisi vaihtaa, antaisi silm?n v?li?.
(Sotureita kulkee ohi.)
CRESSIDA. Tuossa tulee lis??.
PANDARUS. Aaseja, h?lm?j?, moukkia! Kaunoja ja akanoita, kaunoja ja akanoita! Lient? ruoan p??lle! Troiluksen silm?in edess? voisin el?? ja kuolla. ?l? noita katso, ?l?! Kotkat ovat menneet. Variksia ja naakkoja, variksia ja naakkoja! Olisin ennen Troiluksen tapainen mies kuin Agamemnon kaikkine kreikkalaisineen.
CRESSIDA. Kreikkalaisten joukossa on Achilles, joka on parempi mies kuin Troilus.
PANDARUS. Achilles? K?rrymies, juhta, oikea kameeli.
CRESSIDA. No, no!
PANDARUS. No, no? -- Mit?, eik? sinulla ole ?ly?? Eik? sinulla ole silmi?? Tied?tk?, mik? mies on? Eik? sukuper?, kauneus, soma vartalo, puhelahja, miehuus, oppi, hienous, hyve, nuoruus, aulius ja niin edesp?in ole se suola ja h?yste, joka miehen maustaa?
CRESSIDA. Niin, tuollaisen hakkeluksen, joka sopii h?yst?ksi piirakkaan; mutta silloin onkin miehen h?yst? mennyt.
PANDARUS. Sin? olet se nainen! Kukaan ei tied?, mihin v?ist?-asentoon milloinkin turvaat.
CRESSIDA. Sel?ll?ni turvaan ruumistani, ?lyll?ni turvaan juoniani, vaitiololla kunniaani, naamarilla kauneuttani ja teill? n?it? kaikkia. N?m? ovat asentoni, ja varokeinoja mulla on tuhansittain.
PANDARUS. Sanoppa yksikin niist? varokeinoistasi.
CRESSIDA. Sit? varon teille sanoa, ja siin?p? se onkin paras varokeinoni. Jos en voi varoa pistolta sit?, mit? varoa tahtoisin, niin voin ainakin sen verran varoa, etten sano teille, miten piston sain, paitsi jos se niin turpoaa, ettei sit? en?? voi peitt??, ja silloin ovat kaikki varokeinotkin turhat.
PANDARUS. No, sin? olet se!
(Troiluksen kantapoika tulee.)
POIKA. Herrani, prinssi, tahtoisi heti teit? puhutella.
PANDARUS. Miss??
POIKA. Omassa kodissanne; siell? paraikaa riisuu aseitaan.
PANDARUS. Sano h?lle, poikaseni, ett? tulen. (Kantapoika menee.) Pelk??n, ett? h?n on haavoittunut; hyv?sti, orpanaiseni!
CRESSIDA. Hyv?sti, set?!
PANDARUS. Tulen takaisin tuossa paikassa, orpanaiseni.
CRESSIDA. Mit? tuomaan, set?seni?
PANDARUS. Lemmenlahjan Troilukselta.
CRESSIDA. Ja sill? lahjall' aiot -- parittaa. -- (Pandarus menee) H?n valat, kyyneleet ja lahjat tarjoo, Ja niill? toisen pyyteit? h?n varjoo. Mut Troilus mulle paljo tutump' on, Kuin mit? n?ytt?? peili Pandaron. Toki emmin. Enkel' anottaiss' on nainen, Ja sitten tyhj??: hetken ilo vainen. Et paljon tied?, jos et tied?, tytt?, Ett' yltyy halutessa lemmen sytt?, Ja ett? palavampi aina mies On saamattaan, kuin saavansa jos ties. Minulle lempi antoi ohjeen korjan: Jos my?nn?t, herran saat, jos kiell?t, -- orjan. Mua uskollinen lempi johdattaa, Mut sit' ei silmist?ni n?hd? saa.
(Menee.)

Kolmas kohtaus.
Kreikkalaisten leiri. Agamemnonin teltan edusta.
(Torventoitauksia. Agamemnon, Nestor, Ulysses, Menelaus y.m. tulevat.)
AGAMEMNON. Te, ruhtinaat, Mist' on tuo tuskan kelta poskillanne? Se suuri esilause, jolla toivo Kaikk' alkaa askareemme p??ll? maan, Kutistui tyhjiin. Haitakkeita karttuu Suursuuntaisimpain urot?iden suoniin, Kuin pahkat, liian nesteen virtauksesta, Pilaavat ylv??n kuusen, kutistain Sen solut, ett? kieroksi se kasvaa. Eik' uutta meille t?m? pettymys, Ett' yh? seisoo Troia, vaikka sit? Jo kahdeksatta vuotta piirit?mme; Kosk' entisetkin sotaretket kaikki, Joist' aikakirjat kertoo, ovat nurin Ja myttyyn menneet vastoin tarkoitusta Ja sit? mielikuvaa, jonka niist? On turhaan toivo luonut. Miks siis, prinssit, Punastuin toimiamme katselette, H?veten niit?, vaikka t?m?n viivyn Vain suuri Zeus sai aikaan koitellakseen, Kuink' uuras ihmisten on kest?vyys? Sen kullan puhtautt' onnen hymyilless? Et huomaa, jolloin pelkuri ja uljas, Viisas ja hupsu, oppinut ja tyhm?, Tyly ja hell?, kaikk' on yhdenlaiset. Mut onnen otsalla kun myrskyt riehuu, Erotus silloin j?ttipohtimellaan Ravistaa kaikki, v?lpp?? kaunat pois; T?yspainoiset ja valiot vain j??v?t Hyveest? rikkaina ja puhtaina.
NESTOR. Kumartain pyh?? valtaistuintasi, Suur' Agamemnon, viime sanas Nestor Vakuuttaa tahtoo. Onnen voittaminen Se miest? koittaa. Kun on meri tyyni, Niin venhokin sen sulo-parmailla Soluvi rinnan suurten laivain kanssa. Mut kun tuo tappelija Boreas Saa lauhan Thetiin suuttumaan, niin, katso, Tukeva haaksi halkoo vesivuoret Ja kahden marjan elementin kesken Niin hyppelee kuin Perseuksen ratsu. Miss' on nyt korska venho, jonka heikot Ja ohukaiset laidat voiman kanssa Tek' ?sken kilpaa? Satamaan on mennyt, Jos sit' ei ole h?rp?nnyt Neptunus. N?in onnen myrskyss?kin tositarmost' Erottuu valhetarmo; p?iv?npaisteess' Enemm?n karjan haittana on paarma Kuin tiikeri; mut murskaava kuin myrsky Kumaraan painaa pahkuraiset tammet Ja suojaa etsii k?rp?set, niin silloin Olento