Tristan ja Isolde | Page 8

kourista, sinulla on oikeus ottaa henkeni. Tapa minut siis, jos luulet sill? saavuttavasi ylistyst? ja kunniaa. Varmastikin sinulle, lev?tess?si uljaan voutisi syliss?, on mieluista muistella haavoitettua vierastasi, joka oli pannut el?m?ns? alttiiksi voittaakseen sinut ja jonka sin? suojattomana tapoit kylvyss?."
Isolde huudahti:
"Kuulenpa ihmeellisi? puheita. Mink?t?hden Morholtin murhaaja tahtoi voittaa minut? Ah niin, ep?ilem?tt? siksi, ett? Morholt muinoin yritti ry?st?? laivalleen joukon Cornwallin tytt?ri? ja sin? siis vuorostasi vannoit kostoksi siit? viev?si orjaksesi sen, joka Morholtille oli rakkain neitojen joukossa..."
"Ei, kuninkaantyt?r, asian laita ei ole niin", sanoi Tristan. "Mutta er??n? p?iv?n? lensi kaksi kyyhky? Tintageliin tuoden sinne yhden kultaisista hiuksistasi. Luulin, ett? ne tulivat tuomaan minulle rauhan ja rakkauden sanomaa. Sent?hden uskalsin uhmata hirvi?t? ja sen myrkkyhampaita. N?etk?, t?ss? on tuo hius vy?ni kultalankojen v?liin punottuna; kultalankojen hohto on sammunut, mutta kultahius ei ole himmennyt."
Isolde heitti pois suuren miekan ja otti k?teens? Tristanin vy?n. H?n n?ki siin? kultahiuksen ja vaipui pitk?ksi aikaa ??nett?miin mietteisiin; sitten h?n suuteli vierastaan suulle rauhan merkiksi ja puetti h?net komeisiin vaatteisiin.
Sin? p?iv?n?, jolloin paroonien piti kokoontua, l?hetti Tristan salaa laivalleen Periniksen, Isolden palvelijan, pyyt?m??n tovereitaan l?htem??n hoviin, ja sellaisissa puvuissa, jotka soveltuivat mahtavan kuninkaan sanansaattajille. Gorvenal ja nuo sata ritaria, jotka jo nelj? p?iv?? olivat olleet ep?toivoissaan Tristanin katoamisesta, ilostuivat suuresti t?m?n uutisen saatuaan.
He astuivat yksitellen sis?lle saliin, jossa jo oli koolla lukematon joukko Irlannin parooneja, ja istuutuivat pitk??n jonoon samalle riville, ja s?teilev?t jalokivikirjailut peittiv?t heid?n komeat, punasilkkiset ja purppuraiset pukunsa p??st? kantap??h?n. Irlantilaiset sanoivat toinen toisilleen: "Keit? ovat n?m? mahtavat ja ylh?iset herrat? Kuka tuntee heid?t? Katsokaa noita ylellisen-hienoja, sopulinnahalla ja kultaompeluksella koristeltuja viittoja! Katsokaa, miten miekkojen kahvoissa ja turkisten soljissa kimaltelee rubiineja, vuoritimantteja, ametisteja ja paljon sellaisiakin jalokivi?, joiden nime? emme edes tied?! Onko koskaan viel? n?hty sellaista komeutta? Mist? tulevatkaan n?m? ritarit? Kenelle he kuuluvat?" Mutta nuo sata ritaria vaikenivat, eiv?tk? liikahtaneet istuimiltaan ket??n tulijaa tervehti?kseen.
Kun Irlannin kuningas oli istuutunut korukatoksensa alle, astui maavouti esiin n?ytt??kseen toteen vierasmiesten avulla, ett? h?n oli tappanut hirvi?n ja ett? Isolde siis kuului h?nelle. Silloin Isolde kumarsi syv??n is?ns? edess? ja sanoi:
"Kuningas, t??ll? on er?s, joka v?itt?? n?ytt?v?ns? toteen, ett? teid?n voutinne on valehtelija ja petturi. T?lle miehelle, joka on heti valmis taistelulla todistamaan itsens? siksi, joka on vapauttanut maamme lohik??rmeen hirmuvallasta, ja puolustamaan tyt?rt?nne joutamasta pelkurin puolisoksi, luvatkaa antaa anteeksi kaikki h?nen entiset rikoksensa, kuinka suuria ne sitten olivatkin, ja luvatkaa solmia h?nen kanssaan rauhan ja sovinnon liitto."
Kuningas j?i miettim??n, viivytellen vastaustaan. Mutta paroonit huusivat yhteen ??neen:
"My?ntyk??, sire! My?ntyk??!"
Kuningas sanoi:
"Min? my?nnyn siihen!"
Mutta Isolde polvistui h?nen jalkojensa juureen:
"Is?, antakaa minulle ensin rauhan ja rakkauden suudelma vakuudeksi ja merkiksi siit?, ett? suotte sen my?s sille miehelle, josta puhuin!"
Kun h?n oli saanut suudelman, meni h?n hakemaan Tristania ja johdatti h?net k?dest? kokoontuneiden keskelle. H?net n?hdess??n nuo sata ritaria nousivat kuin yksi mies seisomaan, tervehtiv?t h?nt? k?det ristiss? rinnan p??ll? ja j?rjest?ytyiv?t kunniavahdiksi h?nen ymp?rilleen, ja irlantilaiset huomasivat siit?, ett? h?n oli heid?n herransa. Mutta useat tunsivat h?net silloin ja nousi suuri huuto ja h?lin?:
"H?n on Tristan Loonnois'lainen, h?n on Morholtin murhaaja!" Paljaat s?il?t v?l?htiv?t ja raivoisat huudot toistivat toistamistaan: "H?n kuolkoon! H?n kuolkoon!"
Mutta Isolde huudahti:
"Kuningas, suutele t?t? miest? suulle, niinkuin olet luvannut!"
Kuningas suuteli h?nt? suulle ja ??net vaimentuivat.
Silloin Tristan n?ytti lohik??rmeen kielen sek? vaati voutia taisteluun kanssaan, johon vaatimukseen t?m? ei uskaltanut suostua, vaan tunnusti rikoksensa. Sitten Tristan puhui seuraavasti:
"Jalot herrat, olen tappanut Morholtin, mutta olen tullut meren yli tarjoamaan teille rauhaa ja sovitusta. Sovittaakseni tihuty?ni olen antautunut kuolemanvaaraan ja olen vapauttanut teid?t hirvi?st? ja t?ten voittanut itselleni Isolde Vaaleahiuksen, ihanaisen. Koska kerran olen h?net voittanut, olen viev? h?net mukanani laivallani. Mutta jotta t?st? l?hin Irlannin ja Cornwallin maiden v?lill? vallitsisi rakkaus eik? viha, niin, se tietk??, kuningas Mark, minun rakas herrani, on naiva h?net. N?ette t?ss? sata ylh?iss??tyist? ritaria, jotka kaikki ovat valmiit pyhimysten luiden kautta vannomaan, ett? kuningas Mark anoo teilt? rauhaa ja rakkautta ja ett? h?nen korkein toivonsa on saada kunnioittaa Isoldea rakkaana puolisonaan ja ett? kaikki Cornwallin miehet tulevat palvelemaan h?nt? valtarouvanaan ja kuningattarenaan."
Kuningas tarttui Isolden k?teen ja kysyi Tristanilta, veisik? t?m? h?net uskollisesti herralleen. Sadan ritarinsa ja kaikkien Irlannin paroonien kuullen Tristan vannoi sen. Isolde Vaaleahius v?risi h?pe?st? ja tuskasta. N?in siis Tristan, voitettuaan h?net, hylk?si h?net; tuo kaunis tarina kultaisesta hiuksesta oli ainoastaan valhetta ja h?n oli p??tt?nyt luovuttaa h?net toiselle. Mutta kuningas laski Isolden oikean k?den Tristanin oikeaan k?teen ja Tristan tarttui siihen merkiksi, ett? h?n otti h?net haltuunsa kuningas Markin nimiin.
T?ten siis p??ttyi kultakutrisen kuningattaren etsint?, johon Tristan oli ryhtynyt rakkaudesta kuningas Markiin ja jonka h?n suoritti voimalla ja kavaluudella.

IV.
Lemmenkalkki.
Kun l?hestyi se aika, ett? Isolde oli luovutettava Cornwallin ritareille, kokosi h?nen ?itins? ruohoja, kukkia ja juuria, sekoitti ne viiniin ja keitti niist? voimakkaan juoman. Tehostettuaan sen luvuilla ja loihduilla, sanoi h?n salaa Brangienille:
"Tytt?, sinun t?ytyy seurata Isoldea kuningas Markin maahan, ja min? tied?n, ett? sin? rakastat h?nt? uskollisella rakkaudella. Ota siis t?m? pullo ja muista tarkoin, mit? sanon. K?tke se niin,