Tristan ja Isolde | Page 7

ja pisti sen poveensa. Sitten h?n kirpe?n savun huumaamana l?hti tavoittamaan itselleen juomista muutamasta suolammesta, joka n?kyi kimaltelevan jonkun matkan p??ss?. Mutta lohik??rmeen kielest? kihoava myrkky kuumeni h?nen ruumiinsa l?mm?st? ja sankari kadotti ?kki? tajuntansa j??den virumaan r?meen reunalla kasvavaan korkeaan ruohistoon.
Mutta nyt oli asianlaita niin, ett? tuo pakolainen, jota Tristan oli retuuttanut punaisesta tukkapalmikosta, olikin Irlannin kuninkaan maavouti ja ett? h?n tavoitteli Isolde Vaaleahiuksen k?tt?. H?n oli suuri pelkuri, mutta niin suuri on rakkauden voima, ett? h?nkin joka aamu asestettuna v?ijyi hirvi?t?, joskin tuo uljas sankari aina pakeni heti, kun vain kaukaakin kuului pedon karjunta. Tuona p?iv?n? h?n nelj?n kumppanuksensa seuraamana uskalsi l?hte? takaisin Tristanin j?less?. H?n l?ysi tapetun hirvi?n, kuolleen hevosen ja murskatun haarniskan ja oli varma siit?, ett? voittajakin virui jossakin kuolleena. H?n leikkasi irti hirvi?n p??n, vei sen kuninkaalle ja vaati h?nelt? sit? kaunista palkintoa, mik? oli luvattu.
Kuningas ei lainkaan uskonut h?nen sankaruuteensa; mutta tahtoen kuitenkin tehd? h?nelle oikeutta h?n kutsutti kaikki vasallit suureen juhlaan, joka kolmen p?iv?n p??st? piti vietett?m?n hovissa: silloin, koko t?m?n kokoontuneen juhlaseurueen l?sn?ollessa oli maavouti saava voittonsa lunnaan.
Kun Isolde Vaaleahius sai tiet??, ett? h?net luovutettaisiin vaimoksi tuolle pelkurille, purskahti h?n ensin nauruun, sitten itkuun. Mutta seuraavana p?iv?n? h?n, ep?illen, ett? t?ss? piili joku kavala petos, otti mukaansa vaaleaverisen palvelijansa, uskollisen Periniksen, ja kamarineitseens? ja toverinsa, nuoren Brangienin, ja kaikki kolme ratsastivat salaa lohik??rmeen luolalle p?in. Jo matkalla huomasi Isolde omituisenmuotoisia j?lki? tiell?: varmastikaan hevonen, joka siit? oli kulkenut, ei ollut kengitetty t?ss? maassa. Sitten h?n l?ysi p??tt?m?n hirvi?n ja kuolleen hevosen; hevonen ei ollut satuloitu Irlannin mallin mukaan. Varmastikin oli joku muukalainen tappanut lohik??rmeen; mutta oliko h?n en?? elossa?
Isolde, Perinis ja Brangien etsiv?t h?nt? kauan; vihdoin n?ki Brangien suoyrttien l?pi urhon kyp?r?n kiilt?v?n. H?n hengitti viel?. Perinis nosti h?net hevosen selk??n ja kantoi h?net salaa naisten huoneustoon. Siell? Isolde kertoi seikkailun ?idilleen sek? uskoi h?nen huostaansa muukalaisen. Kuningattaren irroitellessa h?nen varustuksiaan putosi lohik??rmeen myrkyllinen kieli ulos h?nen poveltaan. Silloin Irlannin kuningatar her?tti haavoittuneen tehokkaiden ruohojen voimalla ja sanoi h?nelle:
"Muukalainen, min? tied?n, ett? sin? olet lohik??rmeen todellinen voittaja. Mutta meid?n voutimme, tuo petturi ja pelkuri, on leikannut silt? p??n ja vaatii tyt?rt?ni Isolde Vaaleahiusta palkinnokseen. Voisitko sin? jo kahden p?iv?n kuluttua taistelulla todistaa h?nen puheensa mit?tt?m?ksi?"
"Kuningatar", sanoi Tristan, "m??r?p?iv? on kovin l?hell?, mutta varmastikin osaatte parantaa minut kahdessa p?iv?ss?. Kun olen voittanut Isolden jo kerran itselleni tappamalla lohik??rmeen, niin ehk?p? voitan h?net viel? kerran voudinkin kustannuksella." Silloin kuningatar sijoitti h?net kallisarvoiseen suojaan ja sekoitti h?nt? varten kaikkein tehokkaimmat juomansa. Seuraavana p?iv?n? Isolde Vaaleahius valmisti h?nelle kylvyn ja voiteli hell?varoin h?nen ruumiinsa balsamilla, jonka h?nen ?itins? oli laittanut. H?nen katseensa pys?htyiv?t haavoittuneen urhon kasvoihin, h?n havaitsi ne sangen kauniiksi ja ajatteli: "Jos h?n on yht? uljas kuin kaunis, niin saapa kosijani h?nest? ankaran kilpaveikon!" Mutta Tristan, jota jo l?mmin vesi ja yrttien voima alkoi elvytt??, katseli Isoldea ja muistaessaan, ett? h?n todellakin nyt oli voittanut itselleen kuningatar Kultakutrin, alkoi h?n hymyill?. Isolde huomasi sen ja tuumi itsekseen: "Mink?h?nt?hden tuo muukalainen noin hymyilee? Olenkohan tehnyt jotakin sopimatonta? Olenkohan ehk? laiminly?nyt jonkun niist? palveluksista, joita nuoren tyt?n on teht?v? vieraalleen? Tai ehk?p? h?n nauroi siksi, ett? olen unohtanut kirkastaa h?nen myrkynhimment?m?t aseensa."
H?n l?hestyy Tristanin varustuksia: "T?m? kyp?r? on hyv?? ter?st?", ajattelee h?n, "eik? pet? vaaran hetkell?. Ja t?m? kilpi on luja ja kevyt, todellakin sankarin arvoinen." H?n ottaa kalvan k?teens?: "Jalo on kalpakin, kuin tehty parooneista uljaimmalle." H?n vet?? verisen ter?n esille kallisarvoisesta huotrasta pyyhki?kseen sen puhtaaksi. Mutta h?n n?kee, ett? sen k?rki on katkennut. H?n panee merkille katkenneen kohdan uurrot: eik? tuo ollut juuri sama s?il?, joka oli katkennut Morholtin p??h?n? H?n ep?ilee, empii, tarkastaa sit? viel?, tahtoo tulla vakuutetuksi ep?ilyksens? oikeudesta. H?n rient?? siihen huoneeseen, jossa h?n s?ilytti Morholtin p??st? vet?m??ns? ter?skappaletta. H?n sovittaa kappaleen katkenneen ter?n loviin: siin? saattoi tuskin erottaa pienint? s?l??.
Silloin h?n kiiruhti takaisin Tristanin luo ja heiluttaen suurta miekkaa haavoittuneen p??n p??ll? h?n huusi:
"Sin? olet Tristan Loonnois'lainen, Morholtin, minun rakkaan enoni murhaaja. Kuole siis, sin? vuorostasi!"
Tristan yritti torjua h?nen k?tt??n; turhaan: h?nen ruumiinsa oli hervoton ja halpaantunut, mutta h?nen henkens? oli yh? yht? valpas kuin ennenkin. H?n puhui siis, taitavasti sanansa asettaen, seuraavasti:
"Olkoon menneeksi, min? kuolen siis; mutta s??st??ksesi itse?si pitkilt? katumuksilta, kuuntele minua ensin. Kuninkaantyt?r, tied? siis, ett? sinulla ei ole ainoastaan valta, vaan my?s oikeus tappaa minut. Niin, sinulla on oikeus ottaa henkeni, koska kaksi kertaa olet sen pelastanut ja lahjoittanut minulle takaisin. Ensim?isen kerran se tapahtui t?ss? tuonoin: min? olin se haavoittunut laulaja, jonka sin? pelastit karkoittamalla h?nen ruumiistaan Morholtin myrkytetyn keih??n vihat. ?l? punastu, neito, sit?, ett? paransit nuo haavat: enk? ollut saanut niit? rehellisess? taistelussa? Tapoinko ehk? Morholtin petoksella? Eik? h?n ollut vaatinut minua taisteluun? Eik? minun t?ytynyt puolustaa ruumistani? Toisen kerran pelastit minut, kun k?vit noutamassa minut pois suosta. Oi, neito, sinun vuoksesi l?hdin taistelemaan lohik??rmett? vastaan... Mutta j?tt?k??mme n?m? asiat: tahdoin vain todistaa sinulle, ett? koska kaksi kertaa olet vapahtanut minut kuoleman