Tristan ja Isolde | Page 6

sis?lle paroonit ja Tristanin h?n sanoi:
"Tehd?kseni teille mieliksi, jalot herrat, olen ottava itselleni puolison, jos tahdotte tuoda minulle sen, jonka olen valinnut."
"Tietenkin tahdomme tehd? sen, jalo herra; kuka on siis se, jonka olette valinnut?"
"Olen valinnut sen, jolle t?m? kultahius kuuluu, ja tiet?k??, ett? ket??n muuta en ota vaimokseni."
"Ja mist? p?in maailmaa, jalo herra, olette saanut t?m?n kultahiuksen? Kuka on sen teille tuonut? Ja mist? maasta?"
"Olen saanut sen, jalot herrat, kauniilta Kultakutrilta; kaksi kyyhky? on sen minulle tuonut; ne tiet?v?t, mist? maasta se on kotoisin."
Paroonit ymm?rsiv?t nyt, ett? heit? oli vedetty nen?st? ja petetty. He katselivat kiukustuneina Tristania: sill? he ep?iliv?t h?nen neuvoneen kuninkaalle t?m?n juonen. Mutta tarkastellessaan kultahiusta muisti Tristan Isolde Vaaleahiuksen. H?n hymyili ja puhui seuraavasti:
"Kuningas Mark, te menettelette hyvin v??rin; ettek? huomaa, ett? n?iden herrojen ep?ilyt ovat minulle h?pe?ksi? Mutta turhaan olette keksinyt t?m?n salajuonen: min? olen etsiv? kauniin Kultakutrin ja tuova h?net teille. Tietk??, ett? t?m? etsint? on vaarallinen ja ett? minun on viel? vaikeampi palata h?nen maastaan kuin saaresta, jossa tapoin Morholtin; mutta viel? kerran olen teid?n t?htenne, jalo eno, paneva ruumiini ja henkeni alttiiksi. Ja jotta teid?n parooninne uskoisivat, ett? rakastan teit? vilpitt?m?ll? rakkaudella, annan siit? takuuksi seuraavan valan: joko olen kuoleva t?ss? yrityksess? tai sitten tuon t?h?n Tintagelin linnaan tuon vaaleakiharaisen kuningattaren."
H?n varusti itselleen kauniin laivan, jonka h?n s?lytti juustolla, viinill?, hunajalla ja kaikenlaisella herkullisella tavaralla. Miehist?kseen h?n valitsi paitsi Gorvenalia sata ylh?iss??tyist? nuorukaista, jotka kuuluivat maan rohkeimpiin, ja puetti heid?t naurettavan paksuihin villamekkoihin ja karkeakarvaisiin kaapuihin, joten he kaikki n?yttiv?t kauppiailta; mutta laivan kannen alla oli k?tk?ss? komeita purppuraisia ja kultaompeleisia pukuja, jollaiset sopivat mahtavan kuninkaan l?hettil?ille.
Kun laiva oli p??ssyt ulos satamasta, kysyi per?mies:
"Jalo herra, mit? maata kohti k??nn?mme purjeemme?"
"Yst?v?iseni, purjehdi Irlantia kohti, suoraan Weisefortin satamaan."
Per?mies vavahti. Eik? Tristan sitten tiennyt, ett? Morholtin kuoleman j?lkeen Irlannin kuningas vainosi merell? kaikkia cornwallilaisia laivoja? Ja kaikki merimiehet, jotka saatiin kiinni, hirtettiin seip?isiin. Per?mies totteli kuitenkin, ja niin saavuttiin tuohon vaaralliseen maahan.
Ensiksikin sai Tristan uskotetuksi Weisefortin miehille, ett? h?nen toverinsa olivat englantilaisia kauppiaita, jotka olivat rauhallisilla tavaranvaihto-matkoilla. Mutta kun n?m? oudonlaiset kauppiaat kuluttivat p?iv?ns? jaloissa leikeiss? ja shakkipeliss? ja n?yttiv?t osaavan paremmin k?ytell? noppasia kuin punnita juustoa, pelk?si Tristan tulevansa paljastetuksi, eik? tiennyt, miten ryhty? yritykseens?.
Er??n? p?iv?n? kuuli h?n aikaisessa aamunkoitteessa niin kauhistuttavan karjunnan, ett? sit? olisi voinut luulla itse p??paholaisen huudoksi. Ei milloinkaan viel? ollut h?n kuullut mink??n el?imen ??nt?v?n niin hirvitt?v?ll? ja yliluonnollisella tavalla. H?n kutsui luokseen ohikulkevan naisen:
"Sanokaa minulle, kaunis rouva", virkkoi h?n, "mist? t?m? ?sken kuulemani ??ni johtuu? ?lk?? salatko sit? minulta."
"Sanonpa sen siis teille, sire, kaunistelematta. Sen saa aikaan er?s el?in, joka on maailman v?kevin ja pelj?tt?vin. Joka p?iv? tulee se ulos luolastaan ja pys?htyy jollekin kaupungin portille. Ei kukaan voi menn? siit? ulos, eik? kukaan tulla sis??n, ennenkuin tuolle hirmuel?imelle on annettu sy?tiksi nuori tytt?; ja heti kun se on saanut saaliin kynsiins?, nielee se sen niin nopeasti, ettei siin? ajassa enn?t? lukea edes yht? is?meit??."
"Rouvaseni", sanoi Tristan, "?lk?? tehk? minusta pilkkaa, mutta sanokaa, olisiko mahdollista ihmiselle, ?idist? syntyneelle, surmata se taistelussa?"
"Kenp? sen tiennee, kaunis ja suloinen sire, niin varmaan. Mutta varmaa ainakin on, ett? jo kaksikymment? ritaria on yritt?nyt tuota temppua; sill? Irlannin kuningas on antanut airueiden kuuluuttaa, ett? h?n antaisi tytt?rens? Isolde Vaaleahiuksen sille, joka tappaisi hirvi?n; mutta hirvi? on niellyt ne kaikki."
Tristan sanoi hyv?stit naiselle ja palasi takaisin laivalleen. H?n asestautui salaa, ja olisipa ollut kaunis n?ky n?hd? niin komean sotaherran ja ylpe?n ritarin astuvan maihin kauppalaivasta. Mutta satama oli autio, sill? aamu oli vasta sarastamassa, eik? kukaan ollut n?kem?ss?, miten urho ratsasti sille samaiselle portille, jonka nainen oli h?nelle osoittanut. Samassa sy?ksyi h?nt? vastaan viisi miest?, jotka ly?den kannuksilla hevosiaan, suitset valloillaan pakenivat mink? kavioista p??si kaupunkia kohti. Tristan tarttui ohimennen er?st? heist? punaiseen tukkapalmikkoon niin tukevasti, ett? h?n heilahti nurin hevosen sel?st?, ja pit?en h?nt? t?ten pihdiss??n h?n kysyi:
"Jumala olkoon kanssanne, jalo sire; mit? tiet? tulee lohik??rme?"
Ja kun pakolainen oli viitannut suunnan, p??sti Tristan h?net irti.
Hirvi? l?hestyi. Sill? oli karhun p??, silm?t punaiset niinkuin hehkuvat hiilet, kaksi sarvea p??ss?, pitk?t karvaiset korvat, jalopeuran kynnet, k??rmeen pyrst? ja korppikotkan ter?v?suomuksinen ruumis.
Tristan k??nsi ratsunsa niin suurella voimalla kohti hirvi?t?, ett? hepo, vaikkakin kauhusta v?risten, sy?ksyi petoa vastaan. Tristanin keih?s kilpistyi pirstaleiksi sen suomuhaarniskaan. Heti kiskaisi urho esiin kalpansa, kohotti sen ja suuntasi hirvitt?v?n iskun lohik??rmeen p??h?n, mutta ei edes naarmua tullut sen nahkaan. Kuitenkin hirvi? jo tunsi itse??n ahdistettavan; se upotti kyntens? haarniskaan ja repi sen auki. Rinta paljaana teki Tristan miekallaan viel? uuden hy?kk?yksen ja iski petoa kylkeen niin ankarasti, ett? ilmankansi jym?hti. Turhaa sekin: hirvi?t? oli mahdoton haavoittaa. Silloin lohik??rme sy?ksi sieraimistaan ilmoille kaksinkertaisen patsaan myrkyllisi? liekkej?: Tristanin rautapaita mustui ja raukeni niinkuin sammuva hiillos, h?nen hevosensa kaatui kuolleena maahan. Mutta kimmoten heti pystyyn Tristan ty?nsi sankarillisen s?il?ns? hirvi?n kitaan: se upposi sinne kokonaan ja halkaisi pedon syd?men kahtia. Viel? viimeisen kerran p??sti lohik??rme kurkustaan kamalan karjunnan ja kuoli sitten siihen paikkaan.
Tristan leikkasi silt? kielen