Totta ja leikkiä | Page 8

h?nt? menem?st? kotiin viel?. Mutta p?iv?n sankaria (tai oikeammin uhria) ei n?kynyt. Vihdoin k?yskennelless?ni Kaisaniemess?, luulin kuulevani h?nen nime??n mainittavan ja seisahduin. Penkill? tuolla n?in h?m?r?ss? kaksi henke? ja kuulin itkunsekaisen ??nen sanovan:
"En olisi koskaan uskonut -- uuh -- ett? te -- uu--uuh -- -- herra Kankkunen, olette niin paha -- -- uu -- uu -- ett? ivaatte minua -- -- -- uuh -- --"
"Mutta rakas neiti Himmelros", kuului Janne Kankkusen ep?toivoisesti rukoileva ??ni, "min? vakuutan, etten tarkoittanut teit?!"
"Kyll? min? tunsin ett? -- uu -- uu -- uuh -- tarkoititte minua -- -- uuh -- kun kirjoititte siit? neidist?, jonka hattu -- -- huu -- uuuh -- -- oli niin suuri ett? -- uuh. --"
Min? kiirehdin pois. Olin jo kuullut liiaksi. Tunsin s??li? Janne Kankkusta kohtaan. Ja koska h?n ei ollut kirjoittanut Iltalehteen mit??n, josta min? personallisesti olisin voinut loukkautua, toivoin ett? armelias kohtalo suojaisi h?nt?.
Sen koommin en Janne Kankkusta n?hnyt ennenkuin parin p?iv?n per?st?. H?n tuli kadulla vastaani ja min? tuskin olin tuntea h?nt?. Posket olivat kalpeat ja silm?t kuopalla.
"Oletteko sairas, herra Kankkunen?" kysyin osaaottavasti.
"En", oli lyhyt vastaus, joka esti muut kysymykset siihen suuntaan.
"Tuletteko juuri Kaisaniemest??" kysyin vaihtaakseni ainetta.
"En."
"Vai niin. Min? vain luulin -- --"
"K?vin passia lunastamassa."
"Passia!" Minun h?mm?stykseni oli todellinen.
"Niin juuri. Huomenna l?hden Amerikkaan."
Ilman l?hempi? selityksi? h?n sanoi hyv?sti.
Sen koommin en ole Janne Kankkusesta kuullut. Mutta kun me nerot seuraavan kerran kokoonnuimme, p??timme ikip?iviksi eroittaa seurastamme sen neron, joka oli houkutellut Janne Kankkus-raukkaa poikkeamaan vanhoista traditsiooneistamme ja kirjoittamaan satiirin, siten turmellen lupaavan nuorukaisen tulevaisuuden.

LUONNONKAUNISTA JA TAIDEKAUNISTA
Kaunista on kahdenlaista, luonnonkaunista ja taidekaunista. Luonnonkaunis on alempi aste, taidekaunis ylempi. Me suomalaiset rakastamme taidekaunista. Ja miksemme rakastaisi? Se todistaa korkeata kulttuuria.
Luonto lahjoitti kerran Suomelle suuren kosken. Sen nimi oli Imatra. Kaikki sanoivat ett? se oli ihmeellisen luonnonkaunis. Ei tietty toista sen vertaista. Ei ollut "Vuoksen voittanutta, yli k?ynytt? Imatran."
Mutta mahtavat herrat kulkivat syviss? mietteiss? ja arvelivat, ett? olisihan meill? jo varaa hankkia Suomelle taidekauniskin koski. Onhan muillakin sivistyskansoilla taidekauniita koskia, on oikein sellaisia, joiden uomat on taidokkaasti vuoreen uurrettu, ja itse kosken voi panna h?yryn voimalla k?ym??n tai seisahtumaan. Vaikkei sovikaan viel? pyrki? niin pitk?lle meid?n k?yh?ss? Suomessa, niin voihan sit? kumminkin jotain saada aikaan t??ll?kin, jos oikein harrastaa.
Ja mahtavat herrat antoivat raivata Imatran rannat, sannoittaa sirot k?yt?v?t pitkin sen partaita ja istutella hentoja puutarhakukkia sivistyneeksi vastapainoksi kosken raivokkaalle riehunnalle. Ja kaikki suli herttaiseen sopusointuun jylh?n luonnon kanssa. Kun sitten viel? komea hotelli kohosi kosken partaalle, hym?htiv?t mahtavat herrat tyytyv?isesti, sill? tuo alkoi jo tuntua taidekauniilta.
Mutta kovin oli kummin viel? jylh? tuo koski ja osoitti sellaista raakaa voimaa, jota sivistyneen sukupolven ei tarvitse siet??. Mahtavat herrat rypistiv?t kulmakarvojaan ja sanoivat ett? kyll? me viel? n?yt?mme. Ja he laittoivat itsest??n komitean, jonka tuli harkita, kuinka voitaisiin n?yryytt?? Imatra. Ja komitea harkitsi ja p??tti: "Hurjimman hyrskyn niskaan on rakennettava silta!" Se oli syntysana. Imatran yli rakennettiin silta todisteeksi siit? ett? taidekaunis on korkeampi aste kuin luonnonkaunis. Ja nyt k?velev?t mahtavat herrat Imatran sillalla tyytyv?isesti hymyillen ja k?det housuntaskuissa, kuten hyv? maan tapa vaatii.
Mutta luonto oli antanut Suomelle toisenkin luonnonkauniin paikan, jota oli aivan yht? vaikea muuttaa taidekauniiksi. Sen nimi oli Punkaharju. Suuret herrat miettiv?t ja harkitsivat. Yksi sanoi ett? voisihan sen rinteet kaataa kaskeksi, tasoittaa penkereet py?reiksi, kylv?? ne hienolla hein?ll? ja sitten sirotella sinne t?nne tasap?isi? pensaita ja sylen korkuisia, pallolatvaisia laakereita, niin voisi se ehk? ajan pitk??n koitua yht? kauniiksi kuin Helsingin taideihana T?htitornivuori. Mutta toiset sanoivat, ett? saattaisi kyll? olla hyv? sekin, mutta pit?isih?n voida keksi? jotain uudempaakin ja originellimp??. Ja taas vaipuivat mahtavat herrat miettim??n.
Vihdoin kavahti kaikkein mahtavin pystyyn, pyysi sanavuoroa ja lausui: "Hyv?t herrat! Miksi me t?ss? turhaan j?rke?mme vaivaamme? Luokaamme katseemme luontoon ja ymm?rt?k??mme, mink? ohjeen se itse ylevyydess??n on meille antanut! Mink?lainen on Punkaharju? Se on korkea, kapea ja pitk? hiekkaharjanne. Voimmeko todellakin vaatia viel? selvemp?? viittausta luonnolta? Hyv?t herrat! Tehk??mme Punkaharju siksi, miksi luonto selv?sti ikuisessa j?rkiper?isyydess??n sen on aikonut, nimitt?in rautatiepenkereeksi!"
"Hyv?! Hyv?! El?k??n!" kajahti yksimielisesti kaikkien suusta. Punkaharjusta p??tettiin tehd? rautatiepenger. Ja silloin vasta on taidekaunis oleva sopusoinnussa luonnonkauniin kanssa.
Kuuluu t??ll? Suomessa olevan kolmaskin luonnonkaunis paikka, jota sanotaan Koliksi. Se on jossakin, miss? lienee, ja kovin vaikea taitaa olla sinne p??sy. En ole siell? k?ynyt enk? k?y, ennenkuin sinne on rakennettu hotellit ja paviljongit ja n?k?tornit ja kiertorata, jota my?ten p??see s?hk?vaunuissa yl?s asti, ettei tarvitse kiivet?. Nyt se on viel? vallan alkuper?isell? kannalla, eik? siit? kannata sen enemp?? puhua. En olisi sit? maininnutkaan, ellei se olisi hiukan yhteydess? sen kanssa, josta nyt aion kertoa. T?m? t?h?nastinen on n?et ollut alkulausetta vain, jonka tarkoituksena on ollut todistaa, ett? me todellakin rakastamme taidekaunista. Nyt vasta tulee itse kertomus.
Siell? Kolin l?hell? oli kirkko, vanha ja huono. Ja harmaap?? rovasti, joka n?ytti yht? vanhalta kuin kirkkokin, oli pitkien, hiljaisten vuosikymmenien kuluessa uneksinut yht? ainoata unelmaa ja toivonut sen toteutumista. Se oli unelma uudesta kirkosta. H?n toivoi ja rukoili, ett? h?n viel? ennen kuolemaansa saisi n?hd? uuden laajan