Totta ja leikkiä | Page 7

ja sitten oman sielusi valimossa valanut."
Tuo oli meist? kaunis ja originelli vertaus. Siksi joimme heti h?nen maljansa. Jannenkin suu alkoi vet?yty? tajuavaan hymyyn ja h?n kysyi:
"Niin ett? mit?s min? sitten oikeastaan niinkuin kirjoittaisin?"
"Sen sanon heti", lupasi Jannen naapuri-nero. "Kirjoita esimerkiksi nuoresta sankarittaresta, joka on kaiken ylevyyden perikuva, mutta jonka rakkauksia ja niiden seurauksia turmeltunut yhteiskunta ei ymm?rr?, eik? k?sit? h?nen kauneudenkaipuutaan, vaan tuo -- -- --"
Mutta nyt luulin ett? syntyisi t?ysi tappelu. "Ei! Ei! Tuhat kertaa ei!!!" huudettiin ymp?ri p?yt??n. Siit? aineesta meill? oli jokaisella jo valmiina romaaneja, draamoja, sonetteja, elegioja, hymnej?, eepoksia -- ooh -- mahdoton oli saada selkoakaan kaikesta, mink? kilvan koetimme selitt?? ehdottajalle.
Min? huomasin ett? ehdottaja kalpeni tuhkanharmaaksi. H?n luuli n?ht?v?sti tulevansa heti heitetyksi alas portaita. (Tai oikeastaan yl?s portaita, sill? me istuimme ala-l?mpi?ss?). H?n koetti kumminkin selitt?? asian ja vakuutti, ettei h?n ollenkaan ollut tarkoittanut sit? mit? h?n oli sanonut. Meill? Helsingiss? ollaan aina niin valmiita uskomaan ett? tarkoitetaan juuri sit? mit? sanotaan, ja sill? lailla viattomat ihmiset saavat k?rsi?.
Me my?nsimme ett? tuo oli j?rkev?? puhetta ja tyynnyimme.
Mutta nero-veljemme tahtoi kumminkin auttaa Janne Kankkusta, joka istui synkk?n? p?yd?n p??ss? ja sanoi siksi lempe?sti:
"Kuuleppas Janne -- -- mit? sin? sanot -- satiirista? Mit?h?n jos yritt?isit kirjottamaan satiireja!"
Se oli uusi ajatus, vallan omituisen uusi ollakseen lausuttu meid?n piiriss?mme. Me v?h?n niinkuin s?ps?hdimme jok'ikinen. Mutta sitten pari meist? sanoi suoraan ett? ei se ole oikein sopivata suomalaiselle luonteelle. Me olemme kaikki enemm?n taipuvaisia tunnelmarikkaaseen surumielisyyteen. Emmek? me neuvoisi ket??n ryhtym??n semmoiseen alaan, joka edellytti pintapuolisuutta ja pahuutta ja rakkauden puutetta.
Mutta Janne Kankkunen mutisi jotain itsekseen, jota ei kukaan kuullut. H?nen valkea, pohjoismainen tukkansa seisoi harjaskankeana, kuin ennen muinoin nummisuutarin Eskolla ja min? jo silloin ep?ilin ett? alkutyypin itsep?isyys my?skin piili t?ss? Eskon nuoressa kansalaisessa. Sitten h?n oli koko illan merkillisen ep?tasainen, milloin iloinen ja puhelias, milloin ajatuksiinsa vaipunut. N?kyi selv??n ett? h?nell? oli jotain t?rke?t? mieless??n.
Noin viikon per?st? oli hedelm? seniltaisesta keskustelusta kypsynyt.
Kun er??n? aamuna her?sin ja vilkasin "Iltalehden" alakertaan, n?in siin? pitk?n jutun, jonka alla oli selvill? kirjaimilla painettu Janne Kankkunen. Luin sen l?pi ja kauhistuin. Siin? jaeltiin pistoksia oikealla ja vasemmalle, mihin sattui vain, ilman edelt?p?in ajateltua metoodia ja ennen kaikkia ilman pienint?k??n varovaisuutta. Aivan kuin nuori varsa, joka potkii mihin tahansa, mik? vain sattuu eteen tulemaan, omaksi ilokseen vain.
Onhan t??ll? meill? paljon asioita, joille saa vapaasti nauraa ja pidell? kuinka pahasti tahansa, mutta paljoa enemm?n on semmoisia asioita, joista ei saa sanoa sanaakaan muuta kuin lakki k?dess? ja silm?t alasp?in luotuina.
Janne Kankkusta oli h?nen kova kohtalonsa johtanut kirjoittamaan yksinomaan sellaisista asioista, joista h?nen oman rauhansa t?hden ei koskaan, ei mill??n ehdoilla eik? miss??n tilaisuuksissa olisi pit?nyt puhua muuta kuin ihailulla ja my?t?tuntoisuudella. Naiivilla rohkeudella h?n puski p??ns? mihin sein??n tahansa, joka h?nen silmiss??n h?m?rsi mustalta. Ei s??st?nyt yht??n mit??n.
Olin hiukan utelias n?kem??n kuinka Janne Kankkunen mahtoi lev?t? laakereillaan tuon tekonsa j?lkeen. H?n asui samassa talossa kuin min?, t?tins? luona, kerrosta ylemp?n?, mutta en tavannut h?nt? koko p?iv?n?, vaikka h?n muulloin monasti tuli portaissa vastaani. Paha aavistus sanoi minulle, ett? laakerit olivat mit? nopeimmin alkaneet muuttua ohdakkeiksi, joilla lep??minen ei tuottanut nautintoa.
Iltap?iv?ll? tuli Janne Kankkusen t?ti portaissa vastaani. H?n n?ytti niin synk?lt? ja onnettomalta, ett? min? luulin t?din harmaan kissan ehk? saaneen surmansa viime?isess? tappelussaan. Kysytty?ni varovasti syyt? h?nen suruunsa sain kumminkin kuulla ett? asian laita ei, luojan kiitos, ollut niin surkea. Mirri voi hyvin. Se oli vain Janne Kankkunen, joka oli ollut kateissa koko p?iv?n. Aamulla h?n oli saanut koko pakallisen anonyymi? kirjeit?, joissa oli uhkailtu mit? hirveimpi? asioita Janne Kankkuselle ja kaikille, jotka olivat h?nen kanssaan miss??n tekemisiss?. Janne itse oli l?htenyt k?velem??n jo ennen aamiaista, eik? viel?k??n ollut palannut (uu--uuh--uu!) Tiesi mik? h?nelle oli tapahtunut.
Koetin lohduttaa h?nt? mink? voin ja lupasin ulos menness?ni tarkkaan katsella n?kyisik? Janne Kankkusta miss??n.
Mutta juuri kun minun piti astua katuovesta ulos, pimitti roteva miehen haamu oven ja min? astuin syrj??n odottamaan. Sis??n tuli turkkikauluksinen herrasmies, joka minut n?hty??n seisahtui ja kysyi muitta mutkitta:
"Tii?tt?k? ty? missee ti?ll? assuu se Janne Kankkunen?"
??ni ja asento tuntuivat siksi uhkaavilta, ett? min? vapisin Janne Kankkus-raukan puolesta. Koetin v?h?n v?ltellen vastata ett? ei herra Kankkunen ole kotona, eik? tiedet? milloin -- -- --
"Kyll? min? outan, mutta n?h? minun se pitt??", keskeytti turkkiniekka minut jyrisev?ll? ??nell? ja lis?si sitten: "Lukijako ty? mittee se kirjotti minusta Iltalehess??"
En voinut muuta kuin katsoa h?neen niin kummastuneella ilmeell? kuin suinkin saatoin pusertaa esiin kasvoistani.
"Min'oon justiisa se patruuna Suastamoinen Eisalamesta", selitti vieras ja lis?si ylpe?n?: "Kyll? min? n?yt?n jokkaiselle, joka ruppee nalakuttammaan minusta lehiss? -- -- --"
N?ht?v?sti h?n ep?ili minuakin kyn?niekaksi, sill? katse, jonka h?n loi minuun ei lupaillut hyvi?. Koetin selitt?? hiljaisesti ett? tuskinpa herra Kankkunen tunsikaan herra patruunaa, eik? suinkaan h?n ollut tarkoitt -- -- --
"N?kkyyp? tuo tuntevan, kosk' on kirjottanna", keskeytti patruuna, ja siin? samassa min? p??sin livahtamaan ulos ovesta j?tt?en h?net yksin tyynnytt?m??n tunteitaan.
Olin aika levoton Janne Kankkusen puolesta ja katselin ymp?rilleni kaduilla n?hd?kseni h?net ja varoittaakseni