Totta ja leikkiä | Page 6

kuninkaaksi kastoi? Suottako pantiin Marjatan poika kaiken vallan vartijaksi? Eik? ole minussa miest? myrskyn tuhoja torjumaan?"
"Sinun on valta, Marjatan poika", virkkoi silloin P?iv?n poika. "Voit varjella vaaroilta, saatat suojella pahalta, mutta kerro kuitenkin kuinka kansani k?ynee!"
Ja Marjatan poika virkkoi:
"Kohta koetellaan kansasi kuntoa. Ei jouda silloin immet leikki? ly?m??n, ei miehet menneit? muistoja miettim??n eik? raataja ty?ns? raskautta vaikeroimaan. Silloin alkaa ankara aika, kun vedet viev?t valmiit vainiot, kun salamat kaatavat kauniit hongat ja vihaiset vihurit uhkaillen ulvovat. Silloin sankarit suurisuiset omaan surkeuteensa sortuvat, silloin maassa matelijat raunioiden alla surmansa saavat, silloin kaikki Kalevan v?ki verta hikoillen vapisee. Silloin on kansasi suuri suru tullut! -- -- Mutta silloin, oi P?iv?n poika, opitaan my?skin suuren soiton syntysanat, jotka kerran kahleesi katkovat!"
Ja Marjatan pojan silmist? s?ken?i p?iv??kin kirkkaampi paiste. S?dekeh?ll? se ymp?r?i pime?t pilvet, kun h?n k?tens? ojensi siunaten ja lausui:
"Silloin olet vapaa, P?iv?n poika!"

SATIIRIKKO
Helsinki on siit?kin syyst? edell? kaikkia muita kaupunkeja, ett? t??ll? on niin paljon neroja. Ja uusia syntyy syntymist??n. Eritt?inkin loka- ja marraskuussa. Se on kai aiottu korvaukseksi siit? ett? luonto silloin alkaa vaipua karuun hedelm?tt?myyteen.
Muualla maailmassa saa useinkin tehd? ty?t? elinik?ns? p??sem?tt? neroksi. Hyvin harvoin, ehk? kerran vuosisadassa, tapahtuu ett? joku jo ensi yrityksell? saa neron nimen. Mutta meill? saa. Juuri ensi yrityksell?. Toisella ja kolmannella ja nelj?nnell? j. n. e. ei en?? saakaan. Se on Helsingin hauskimpia ja omintakeisimpia puolia.
Neroja on tietysti meill?, kuten muuallakin monta eri laatua. On kirjailija-neroja, laulaja-neroja, maalari-neroja, kuvanveisto-neroja y. m., y. m., y. m. Sitten on viel? semmoisia neroja, joista Muusat riitelev?t, s. o. semmoisia, joilla on neroa niin hirvitt?v?n moneen suuntaan, etteiv?t en?? lopulta itsek??n tied? mit? ottaa, mit? j?tt??. Ja viel? on semmoisiakin neroja, joista Muusat eiv?t riitele, mutta jotka sen sijaan itse riitelev?t sit? enemm?n. N?m? ovat oikeastaan kaikkein suurimpia neroja, ja niist? kerron toisen kerran. Nyt minun t?ytyy pysy? p??asiassa.
Tapahtui kerran ett? meit? oli koolla noin parikymment? neroa Kansallisteaatterin l?mpi?ss? juhlimassa. Juhlan syyn? oli se ett? joukkomme taas oli onnellisesti lis??ntynyt yhdell? sielulla. Janne Kankkunen oli n?et julaissut ensim?isen lyriikkakokoelmansa. Se oli her?tt?nyt oikeutettua huomiota. Tuon olimme innostuksella julkilausuneet sanomalehdiss?. (Me nimitt?in useimmiten pid?mme itse huolta kritiikeist?, koska muilla, ulkopuolella olevilla nerottomilla, ei voi edellytt?? olevan "forstaaelse"). -- Is?nmaata ja rakkautta oli Janne Kankkunen ylist?nyt.
P?iv?n sankari istui p?yd?n p??ss? ja me pidimme h?nelle puheita tapahtuman merkityksest? Suomen vastaiselle kirjalliselle kehitykselle. Sitten joimme h?nen maljansa ananas-limunaatissa. Nuorin nero-veljemme oli sek? kiitollinen ett? syv?sti liikutettu. Innostuneena h?n alkoi uskoa meille tulevaisia aikeitaan saadakseen sympatiaa ja neuvoja kokeneemmilta hengenheimolaisiltaan. Kaikkein l?himm?ss? tulevaisuudessa h?n aikoi dramatiseerata yhden lyyrillisist? runoistaan. Siin? ylistettiin Pohjolan neidon ihanuutta. Ensim?inen n?yt?s alkoi sill? ett? kymmenenkunta patalakkista urosta ja tinarintaista impe? oli kokoontunut karkeloimaan Pohjolan pirtiss?, ja sitten -- -- -- --
Tyytym?t?n murina monelta eri taholta p?yd?n ymp?rilt? keskeytti h?nen selityksens?. Meit? oli kahdeksan, jotka nousimme seisomaan ja sanoimme suoraan Jannelle ett? h?nen ei sopinut ajatella en?? tuota aihetta. Me olimme jo aikoja sitten p??tt?neet kukin kirjoittaa draaman samasta aiheesta ja alkaa juuri karkelolla Pohjolan pirtiss?.
Janne Kankkunen n?ytti nolatulta, mutta taipui n?yr?sti tahtoomme ja sanoi ett? kyll? h?n saattoi kirjoittaa toisenkin draaman nimitt?in Kyllikist? ja Lem -- -- --
Mutta sen pitemm?lle h?n ei p??ssyt, kun viisi muuta neroa nousi pystyyn pannen vastalauseensa. Kolmella heist? oli jo viides n?yt?s siit? aiheesta alulla ja kaksi oli enn?tt?nyt toiseen n?yt?kseen, nelj?nteen kuvaelmaan.
Janne Kankkunen oli vallan ymm?ll?. H?n koetti kumminkin urhoollisesti yll?pit?? rohkeuttaan ja sanoi ymm?rt?v?ns? ett? vanhemmilla oli etuoikeus. Paitsi sit? h?nell? aina oli ollut koulussa 10 historiassa, ja siksi h?n sanoi jo ennenkin arvelleensa ett? ehk? joku draama Suomen historian alalta olisi sopivam -- -- --
Mutta nytkin h?n tuli keskeytetyksi ja me kaikki aloimme n?ytt?? levottomilta. Janne Kankkunen oli kaikesta p??tt?en liian toimintahaluinen eik? malttanut seurata luonnollista kehityskulkua.
Hetken mietitty??n nousi yksi meist? seisomaan ja pyysi saada lyhyesti ja tyynesti selitt?? t?t? asiata Janne Kankkuselle. H?n sanoi vakavasti ett? draamallinen runous ja varsinkin Kalevalasta ja Suomen historiasta otetut aiheet edellyttiv?t suurempaa kehityst? kuin saattoi olettaa niin nuoressa runoilijassa. Suomalaisella yleis?ll? oli oikeus saada ainakin pari lyyrillist? kokoelmaa viel? Janne Kankkuselta, ennenkuin h?nen oli aika ruveta dramatiseeraamaan runojaan.
Me huusimme kaikki "hyv?! hyv?!" sill? h?n oli julkilausunut meid?n kaikkien ajatukset.
Janne Kankkunen oli ainoa, joka ei n?ytt?nyt oikein tyytyv?iselt?. H?nen oli n?ht?v?sti vaikea luopua draamatuumistaan. Silloin h?nen p?yt?naapurinsa, jota kunniavieraamme alakuloisuus arvattavasti s??litti, koetti hiukan lohduttaa h?nt?:
"El? ole mill?sik??n, Janne kulta! Enn?t?th?n sin? sinne viel?. Ennemmin tai my?hemminh?n me kaikki l?yd?mme itsemme Kansallisteaatterin n?ytt?m?lt?. Kirjoittele sin? nyt vain aluksi lyriikkaa odotellessasi vuoroasi. -- Tai, jos sinun lyyrillinen suonesi hetkeksi on kuivunut, niin voithan vaikka laittaa romaanin ensi jouluksi. Min? neuvon sinulle aiheen. Kirjoita rakkaudesta, vapaasta tietysti, sill? muuta rakkautta ei olekaan, vaikka sin? Janne et sit? ehk? viel? ymm?rr?. Lue ensin joku helppotajuinen anatomia, ett? opit ymm?rt?m??n mit? on rakkaus."
Me ny?k?ytimme h?nelle hyv?ksyv?sti, sill? juuri niin oli alotettava. Sen tiesimme kokemuksesta. Siit? innostuneena jatkoi Jannen naapuri-nero:
"Ja el? aristele liiaksi Janne esitt?ess?si mit? olet kirjoista oppinut