Totta ja leikkiä | Page 5

k?si? ja virkkoi vihdoin:
"Niinp? k??nny kysymyksinesi Marjatan pojan puoleen. H?n se arvaa aivoitukseni, osaa oikeat ohjeet antaa."
P?iv?n poika l?ksi Marjatan pojan luo ja lausui:
"Oi sin? Marjatan poika, Karjalan kuningas, joko on aika katkoa kahleeni? Onko jo aika menn? kansani luo?"
"P??t? itse P?iv?n poika", virkkoi tuohon Marjatan poika. "Joko ovat tiet tasaiset sinun kompastumatta kulkeaksesi? Joko ovat valkamat valmiit lepopaikoiksi P?iv?n pojalle?"
"Sin?h?n tuon tied?t, oi Marjatan poika. Sin?h?n ne tiet tasoitit, sin?h?n ne valkamat valmistit", vastasi siihen P?iv?n poika.
"L?hde kanssani katsomaan, joko lie aika tullut sinun tulta vied?ksesi, kipunoita kantaaksesi", virkkoi tuohon Marjatan poika.
Ja yhdess? he l?ksiv?t astumaan, saloja pitkin samoamaan.
Jo oli tiet tasaiset, urat selviksi uurretut. Jo olivat Kalevan urhot kovat kalliotkin murtaneet, naiset korsia kantaneet. Ei n?kynyt en?? kivi?, ei kohonnut kantoja, joihin P?iv?n poika olisi pel?nnyt kompastuvansa. Pienet kivoset itsest??n tien viereen vy?ryiv?t P?iv?n pojan polkiessa, ja oksat syrj??n ojentihe, etteiv?t sankaria satuttaisi. Lehev?t oli lehdot, valoisat oli valkamat P?iv?n poikaa odottamassa.
"Hyv? on t??ll? ollakseni", virkkoi tuosta P?iv?n poika. "Kauniiksi olet kaiken kasvattanut, oi Marjatan pyh? poika, Karjalan korkea kuningas. Viel? taittaos kahleeni, p??st? jo vapaaksi vanki!"
"Ei ole kahleesi minun katkottavani", vastasi vakavana Marjatan poika.
"Kukapa siis kahleeni katkoo, ellet sin? Karjalan kuningas?" kyseli tuosta P?iv?n poika.
"Kansasi ne itse katkokoon", lausui siihen Marjatan poika.
"Mill?p? kansani ne katkoa taitaa?" kyseli kaihomiell? P?iv?n poika.
Ja Marjatan poika lausui:
"Laulun voimalla ne on ennenkin kahlehet katkottu, soitolla on selvitetty."
Mutta P?iv?n poika virkkoi valitellen:
"Oi sin? Marjatan pyh? poika, koska kansani niin mahtavat laulut laatii, niin suuret soitot suorittaa, ett? ne minun kahleeni kykenev?t katkomaan?"
Siihen lausui Marjatan poika:
"Silloin kun se soiton syntysanat oppii, silloin on sill? laulun voima voittamaton ja silloin se kahleesi kappaleiksi katkoo."
Mutta P?iv?n poika virkkoi:
"?ij? on jo aikaa vierinyt siit? kun kansani soiton syntysanat oppi. Sit?h?n jo lapsetkin laulavat, ei yksin partasuut urohot, ett? soitto on suruista luotu, murehista muovaeltu. Mutta eip? ole viel? kahleeni katkenneet!"
"Ei ole se viel? opittua, mik? on huulin lausuttua", virkkoi tuohon Marjatan poika.
"Jo on kansani surut surrut, murheet mustimmat kokenut. Kauan olen sen jo kyyneleisn? n?hnyt", vastasi siihen P?iv?n poika.
Mutta Marjatan poika virkkoi vakavana:
"Koviakin on kyll? kansasi kokenut, vastoink?yntej? k?rsinyt. Mutta itkem?tt? ne ovat viel? ne tuimimman tuskan kyyneleet, surematta ovat suuret surut, jotka suuria soittoja synnytt?v?t. Ei ollut se surua, mit? n?it, oi P?iv?n poika, vaikkei ollut se iloakaan. Ilman oli kes?illan kaihoa vain. Ja turhaan ne vuotivat tuskattomat vedet, eiv?t luoneet lauluun tarmoa, eiv?t ter?st?neet urosten mielt?. Vienoutta vain ne valoivat kantelon kieliin, hellyytt? saivat s?veleet helkkym??n, jotka kansasi uneen uuvuttivat."
"Niinp? p??st? minut, oi Marjatan pyh? poika, uuen laulun laatijaksi, uuen soiton suorijaksi, joka kansani unesta her?tt??", rukoili P?iv?n poika.
Ja Marjatan poika lausui:
"L?hde ensin katsomaan, itse kanssani n?kem??n, joko kansasi kaipaa P?iv?n poikaa, joka odottelee omaansa."
Yhdess? he astuivat eteenp?in, jo joutuivat laajaan laaksoon, jossa nuoret leikki? l?iv?t. Siell? lauluja laulettiin, siell? kannelta kajahutettiin, illan ihanuutta ylisteltiin.
"Pys?hdy t?nne, P?iv?n poika, kanssamme karkeloimaan, luonamme leikki? ly?m??n", pyyteliv?t immet. "Opeta meille laulusi, k?y karkelomme kuninkaaksi. Hell?sti sua hoitelemme, syliss?mme souattelemme."
"Kuuletko kutsun, Marjatan poika? T??ll? jo minua kaivataan, t??ll? pys?htym??n pyydet??n", lausui silloin P?iv?n poika.
Mutta vaiti seisoi Marjatan poika, kunnes vihdoin virkkoi:
"Oi on sinua P?iv?n poika, siksik? sulle tiet tasoitin, ett? laaksoihin leikki? ly?m??n j?isit, kuluttaisit kanteleesi kes?iltojen iloissa? On niit? lapsellisempia laulajia, heikompia soittajia, jotka karkeloiden kuninkaiksi kelpaavat, tytt?in tuuiteltaviksi. Ei ole tuolla P?iv?n pojan paikka!"
Yh? kauemmaksi he kulkivat, jo joutuivat urosten joukkoon, miss? runoja ruikuteltiin menneitten aikojen muistoksi, kerrottiin katkerista k?rsimyksist?, mainittiin muinaiset murheet, suurten sankarien sitkeytt? saneltiin.
"Pys?hdy t?nne P?iv?n poika", pyysiv?t urohot, "laula laulut entist? ehommat kansasta mi kaikki k?rsi, surut suuret, hallat hyiset, suri vaan ei sortununna. Soita meille soitot sorjat, soita sankarisuvusta, joka valvovi alati, torjuu tuhot tulemasta, varjelee Kalevan kent?t."
"Sano sananen, Marjatan poika. T?nnek? pys?hty? pit?isi?" kyseli tuosta P?iv?n poika.
Mutta synk?ksi oli himmentynyt Marjatan pojan katse, kun h?n P?iv?n pojalle lausui:
"Ei ole tuolla P?iv?n pojan paikka, urosten itkusuiden seassa. Suussa on heid?n suuruutensa, huulilla Kalevan kunto. Ei varjella Kalevan kentti? muinaisilla muistelmilla, kehumalla, kerskumalla, eik? my?sk??n maassa matelemalla, vaan on tarmolla urosten. Ei sied? mokomat miehet tulilaulua P?iv?n pojan."
Pois kulkivat sielt?kin, jo saivat vainiolle, miss? mies maata kuokki.
"Raskasta on raataa rahanalaisna!" huokasi mies. "J?? t?nne P?iv?n poika, laula huolet unohduksiin, anna uutta tarmoa ty?h?n!"
"Etk? t?nnek??n, oi Marjatan poika, minun pys?hty? anna?" kysyi silloin P?iv?n poika.
Mutta Marjatan poika hymyili.
"Kyll? kerran, oi P?iv?n poika, saat raatajankin huolet haihduttaa, uutta tulta tuoda mieliin, mutta viel? ei ole teht?v?si tullut."
"Oi Marjatan pyh? poika, kauanko viel? t?ytyy minun kahlehdittuna kulkea? Kauanko viel? saa kansani kaivata omaansa?"
Mutta Marjatan poika osoitti taivasta, jonka rannalle pime?t pilvet alkoivat kerty?, ja sanoi:
"Luo katseesi tuonne, P?iv?n poika. Kuuletko jylh?n jyrin?n? Arvaatko Ukko Ylijumalan aivoitukset? Ilmansa on Ukko nostattanut, vedet k?skee valumaan, salamat sinkoamaan, vihurit vinkumaan. Siin? kansasi kyky? kysyt??n, siin? urosten uljuutta koetellaan. Mit? mietit P?iv?n poika?"
Kalpeana seisoi P?iv?n poika lausuessaan:
"Oi Marjatan pyh? poika, kovasti Ukko kansaani koettelee. Kest??k? se vihaisen vitsan? Eik? masennu maan tasalle?"
Ja ylev?n? yleni Marjatan poika vastatessaan:
"Suottako minut Virokannas Karjalan