Totta ja leikkiä | Page 3

kaikkien kanssa ja nauroi kiitollisesti rouva Dahlin jutuille.
P?iv? p?iv?lt? Sissi n?ytti yh? paremmin viihtyv?n t?ss? seurassa. Silmiin oli tullut puoleksi utelias, puoleksi ihastunut ilme, aivan kuin h?n olisi her?nnyt tuntemattomaan el?m??n, ja poskilla oli aina raitis puna. Minusta tuntui kuin toinen rouva Dahlin insin??reist? yh? innokkaammin olisi totellut rouva Dahlia, kun t?m? komensi h?nt? n?ytt?m??n ett? h?n voisi olla yht? hyv? F?stmanni kuin toinenkin.
Viikon lopulla kysyi rouva Dahl minulta:
"Oletteko huomannut, etten ole koko ajalla sanonut h?nelle sanaakaan F?stmannista?"
Sanoin huomanneeni.
"Katsokaas, se on ollut pelkk?? hienotuntoisuutta -- mutta t?n??n aion puhua."
Kysyin eik? h?n voisi ulottaa hienotuntoisuuttaan t?h?nkin p?iv??n, mutta h?n selitti ett? min? en ymm?rt?nyt nais-psykologiaa.
"Paitsi sit? tied?n ett? h?n on t?n??n saanut kirjeen F?stmannilta", lis?si h?n.
Samassa saapui keskustelumme esine saliin ja rouva Dahl ehdotti ett? tilaisimme kahvia, koska viel? oli yli kaksi tuntia illallisaikaan. Sissi Str?m n?ytti hajamieliselt?, mutta istui kumminkin kanssamme kahvip?yt??n.
"No -- onko F?st -- neiti V?stman kirjoittanut mit??n?" aloitti rouva Dahl vallan ilman esipuheita.
"O-on -- t?n??n." Sissi punastui ja n?ytti onnettomalta.
"Koska h?n sanoo palaavansa?"
"Vasta parin viikon p??st?", kuului Sissin uneksiva vastaus.
"No -- ei suinkaan teill? viel? ole ollut ik?v??" kysyi taas rouva Dahl mit? hellimm?ll? ??nell?.
"E--ei", kuului hiukan ep?r?iv? vastaus.
"Kirjoittakaa nyt h?nelle, ett? h?n voi huoleti viipy? kuukauden poissa", ehdotti rouva Dahl.
Sissin silm?t lensiv?t vallan py?reiksi kauhusta. Kuinka h?n voisi Hannaa loukata niin? Hannaa, joka oli aina ollut h?nelle enemm?n kuin kukaan muu maailmassa.
"No -- mit? hyv?? h?n sitten on tehnyt teille?" kysyi rouva Dahl viattomasti.
Ja Sissi kertoi. Seminariin h?n, Sissi, oli tullut kun h?nell? oli niin hirve?n suuri halu lukemaan eik? siell? kotikaupungissa ollut muuta sopivaa opistoa. Ja siell? h?n oli tavannut Hannan. Hanna oli heti rakast -- niin -- jaa -- kyll? se oli vallan oikeata ja syv?? rakkautta jota Hanna oli tuntenut h?nt? kohtaan. Ja silloin h?n oli p??tt?nyt ruveta kansakoulunopettajaksi, vaikka vanhemmat eiv?t ensin tahtoneet sit? sallia. Mutta ilman Hannaa h?n ei olisi jaksanut el??, sill? semmoista rakkautta h?n ei koskaan el?m?ss??n voisi saada kenelt?k??n.
"Mit? siihen tulee", mutisi rouva Dahl puoli??neen, "niin kyll? insin??ri -- -- --"
Sain h?net t?in tuskin vaikenemaan, ja onneksi Sissi oli siksi innoissaan ettei h?n ollut huomannut rouva Dahlin keskeytyst? vaan jatkoi:
"Hanna sai paikan sitten siell? pieness? kaupungissa ja min? muutin sinne my?skin, sill? Hanna ei tahtonut ett? hakisin erityisen koulun itselleni. H?n ajattelee aina vain minun etuani. Hannan koulussa min? pid?n laulutunnit ja k?sity?tunnit ja sitten hoidan meid?n talouttamme."
"Eik?s se joskus tunnu hiukan kuivalta?" kysyi rouva Dahl.
"Kuivalta -- -- -- E-ei." Tuntui kuin tuo ajatus nyt vasta ensi kerran olisi tullut Sissin p??h?n.
Rouva Dahl k??nsi nyt puheen toisaalle, mutta Sissi n?ytti onnettomalta ja levottomalta. Selv? reaktsiooni viimeisten p?ivien ilon j?lest? oli huomattavissa. V?h?n ajan per?st? h?n hiipi pois huoneeseensa j?tt?en minut rouva Dahlin kanssa p?yd?n ??reen.
Rouva Dahl oli niin vakavan n?k?inen kuin h?nen hymyyn tottunut suunsa suinkin salli.
"Minun t?ytyy k?ytt?? toista keinoa", sanoi h?n synkimm?ll? ??nell??n.
"Mutta hyv? rouva Dahl, miksi olette niin suuttunut neiti V?stman raukkaan, ett? v?ltt?m?tt? tahdotte riist?? h?nen Sissins? pois h?nelt??" kysyin min?.
"En min? ole ollenkaan suuttunut F?stmanniin semmoisenaan", vakuutti rouva Dahl, "mutta -- my?nt?k?? ett? tuo tuommoinen on luonnotonta ja inhoittavaa."
"Se riippuu tietysti -- -- --"
"Uh -- elk?? ollenkaan yritt?k? selitt??", keskeytti rouva Dahl minut, "min? tunnen ett? se on hullua, ja sill? hyv?. Ja min? teen Sissist? insin?rskan ja toimitan h?net pois Suomeen, erilleen kaikesta turmiollisesta vaikutuksesta. Ja se on oleva ikuisena loistokohtana minun ansioluettelossani."
Minulla tietysti ei ollut mit??n sit? vastaan sanomista, toivotin vain hyv?? menestyst? h?nen hyville aikeilleen.
Seuraavana p?iv?n? huomasin ett? rouva Dahl kohteli Sissi? erityisen lempe?sti. Sissi, joka koko viikon oli saanut paastota suudelmien ja muitten hyv?ilyjen puutteessa, n?ytti autuaalliselta, kun rouva Dahl suuteli h?nt? poskelle ja kiersi k?tens? h?nen vy?t?isilleen. Iltap?iv?ll? kuulin, kun rouva Dahl pyysi Sissi? kanssaan "ihailemaan suuremmoista luontoa iltaauringon hohteessa." Minulla oli hiukan kokemusta siit? millaista rouva Dahlin luonnonihailu oli, varsinkin jos tohtori sattui olemaan mukana, enk? oikein voinut ymm?rt??, mik? h?net nyt oli noin saanut innostumaan tuntureihin. Tohtoria ei n?kynyt l?himaillakaan eik? suinkaan rouva Dahl aikonut antaa Sissin auttaa itse??n kaikkein noiden lukemattomien pikku purojen ja kivikkojen yli. Mutta tuonne n?in h?nen h?vi?v?n Sissin kanssa tunturipolulle, k?si Sissin olkap??ll?.
Pari tuntia ainakin kului ennenkuin he palasivat, ja silloin saattoi selv??n huomata, ett? Sissi oli itkenyt.
Ennen illallista supatti rouva Dahl korvaani: "Min? olen selitt?nyt h?nelle kuinka kaikki miehet yleens? ja varsinkin insin??ri, ovat avuttomia olentoja ja tarvitsevat naisten hoitoa ja rakkautta ja h?n itki liikutuksesta. Kun h?n nyt vain k?sitt?isi ett? h?nen tulee rakastua insin??riin eik? minuun."
Sin? iltana n?ytti todellakin silt? kuin rouva Dahlin rohkeimmat toiveet olisivat olleet toteutumaisillaan. Sissi punastui n?tisti, kun insin??ri istui h?nen viereens?, ja oli koko illan hilpe?mpi ja suloisempi kuin koskaan. Insin??ri kiersi viiksi??n onnellinen hymy huulillaan ja h?nen silm?ns? seurasivat koko ajan Sissi?. Min? v?h?n ep?ilin ett? rouva Dahl oli kohottaakseen l?mp?m??r?? insin??rin syd?mmess? lis?nnyt omin p?in pari nollaa, kertoessaan Sissin my?t?j?isist?. Oli miten oli, en voinut muuta kuin ihailla tuloksia h?nen puuhistaan.