Totta ja leikkiä | Page 2

niin -- -- --
Nainen h?n oli. Hame oli hyvin lyhyt, tukka viel? lyhyempi. P??ss? miesten hattu, hameessa tasku kummallakin puolella ja k?det hameen taskuissa.
"Oletko sin? nukkunut n?in kauan, unikeko?" huudahti hento neitonen suudellen kummitusta hell?sti molemmille pulleille poskille.
"Niinp? kyll?, kyyhkyseni", nauroi kummitus, "pit?isih?n sinun jo tuntea minun pahat tapani."
Yhdess? he astuivat sitten p?yt?ns? luo puhellen puoli??neen. Kummitus asettui mukavasti istumaan, nosti toisen jalkansa ristiin polven yli ja nojasi tuolin selk??n sek? alkoi sitten tutkivasti t?hystell? minua silmilasiensa l?pi.
Koetin n?ytt?? niin v?h?p?t?iselt? ja vaatimattomalta kuin suinkin, sill? tunsin ett? katse oli ankara ja syytt?v?. H?n n?kyi olevan tyytyv?inen k?yt?kseeni. Katse lauhtui ja h?n sanoi jotain puoli??neen sille pienelle ja hennolle. T?m?kin nyt loi aran ja pelokkaan katseen minua kohti.
Ruokasali alkoi samassa t?ytty? vierailla. ?skeinen tunturiseurue tuli nauraen ja puhellen sis??n aloittamaan aamiaistaan.
Joukossa huomasin er??n tuttavani, rouva Dahlin Helsingist?. H?n n?ytti jo olevan vallan kotonaan t??ll?, kuten kaikkialla, miss? h?n liikkui, ja tuttu jok'ikisen kanssa. Menin h?nt? tervehtim??n enk? malttanut olla kysym?tt? ket? nuo kaksi tuolla sinikellojen ??ress? olivat.
"Vai ette tunne edes heit?k??n", ihmetteli rouva Dahl. "Se on neiti V?stman, tuo merkillisen n?k?inen. Neiti Hanna V?stman. Me sanomme h?nt? tavallisesti F?stmanniksi -- hi, hi, hii!"
"Ent? tuo hento, vaalea?"
"Se on Sissi Str?m. Molemmat ovat kansakoulunopettajia jostakin Kr?kvinkelist?, jonka nime? en muista."
"Onko h?nkin opettaja, tuo pieni? H?n n?ytt?? niin lapselliselta."
"Lapselliselta? Hi, hi, hii! Vai lapselliselta! Kun ei ole huolia, niin sit? kai pysyy lapsellisena."
Rouva Dahlilla oli ep?miellytt?v? tapa aina tyrsk?ht?? nauruun, eik? kukaan voinut tiet?? nauroiko h?n omalle sukkeluudelleen vai puhuteltavansa tyhmyydelle.
"H?n on rikas, neiti Str?m", jatkoi rouva Dahl, "mutta h?n on ruvennut kansakoulunopettajaksi pelk?st? innostuksesta hyv??n asiaan -- tai F?stmanniin, hi, hi, hi, hii!"
Ja sitten h?n h?visi laskemaan leikki? parin ?skentulleen herran kanssa.
Viel? samana p?iv?n? neiti V?stman esitti itsens? ja toverinsa minulle. Rouva Dahl kysyi pidink? sit? kohteliaisuutena vai ep?kohteliaisuutena ja kun sanoin ett? se ep?ilem?tt? oli kohteliaisuus, varoitti h?n minua vajoamasta suuruudenhulluuteen.
"F?stmanni ei ole koskaan viel? uskaltanut esitt?? Sissi Str?mi? kenellek??n, mutta n?ht?v?sti h?n pit?? teit? liian vaarattomana, jotta voisitte tulla h?nen rivaalikseen, hi, hi, hii!"
Ennenkuin enn?tin vastata, oli rouva Dahl jo liehunut muitten sanatorion vieraiden luo kertomaan tuota merkillist? tapausta.
"Rivaaliksi!" Oliko h?n aivan mielet?n? Mit? rivaalisuutta tuommoisessa tapauksessa saattoi tulla kysymykseen?
Tuoko lienee kumminkin vaikuttanut minuun, en tied?, mutta vaistomaisesti v?ltin neiti Str?mi?, jonka avuttomuus suorastaan tympeytti minua. H?n ei n?ytt?nyt uskaltavan sanoa sanaakaan tai ajatella ajatustakaan, ellei neiti V?stman sit? ollut ensin hyv?ksynyt. Ja sitten h?nell? oli alituinen suutelemisinto.
Neiti V?stman ei ollenkaan n?ytt?nyt pahastuvan, ett? selv?sti osoitin v?linpit?m?tt?myyteni h?nen yst?v??ns? kohtaan. P?invastoin se tuntui melkein miellytt?v?n h?nt?. H?n k?vi yh? yst?v?llisemm?ksi minua kohtaan ja tahtoi hyvin mielell??n keskustella kirjallisuudesta ja kaikenlaisista nykyajan virtauksista. Eik? h?n pahastunut siit?k??n, ett? min? verraten jyrk?sti kielt?ydyin vastaanottamasta papyrossia, jonka h?n p?iv?llisen j?lkeen minulle tarjosi. Itse h?n aina sanoi polttavansa pari ruuan j?lkeen. Se vaikutti niin rauhoittavasti. Rouva Dahl sanoi, ett? min? vaikutin viel? enemm?n rauhoittavasti, koska neiti V?stman ei n?ht?v?sti yht??n luullut minusta sit? samaa kuin muista, ett? nimitt?in kaikkien ainoana p??m??r?n? oli ry?st?? Sissi Str?m pois h?nelt?.
Mutta sitten tuli se suuri muutos.
Er??n? p?iv?n? tuli s?hk?sanoma, joka ehdottomasti pakoitti neiti V?stmanin matkustamaan pois pariksi viikoksi. Mutta Sissin t?ytyi j??d? sanatorioon hermojaan hoitamaan.
Niin sanoi neiti V?stman.
L?ht?p?iv?n aamuna Sissin silm?t olivat y?n itkusta niin turvonneet ett? h?n n?ytti puoli sokealta. Neiti V?stmankin tuntui hieman levottomalta ja tuon tuostakin h?n siveli leukaansa vasemmalla k?dell??n, samalla kun h?n oikealla taputti Sissi? hiukan umpim?hk??, milloin olalle, milloin vy?t?isille.
Asema oli aivan l?hell? sanatoriota ja min?kin l?ksin sinne saattamaan neiti V?stmania ja mahdollisesti pelastamaan Sissi? suistumasta junan alle. Niin arvelin. Eik? se arvelu niin vallan turha ollutkaan.
"Viel? yksi muisku!" itki Sissi junan ollessa jo liikkeell? ja yritti hyp?t? vaunun portaille.
"Ottakaa h?net! Heti paikalla!" komensi neiti V?stman minua, ja totellen kuin kenraalia iskin kiinni Sissin kyyn?sp??h?n vet?en h?net pois junan luota. Se meni menojaan ja siin? min? nyt seisoin tuon avuttoman olennon kanssa. Vein h?net huoneeseensa, jossa h?n tahtoi olla yksin surunsa kanssa, ja l?ksin ruokasaliin.
"Nyt me ly?mme F?stmannin pois laudalta!" riemuitsi rouva Dahl. "Saatte n?hd? ett? t?st? viel? alkaa toinen leikki." Ja h?n vilkasi voittoisasti kahteen suomalaiseen insin??riin ja yhteen ruotsalaiseen tohtoriin p?in, jotka olivat jo viikkokauden olleet h?nen uskollisena kunniavahtinaan sanatoriossa.
"Mit? aiotte tehd??" kysyin min?.
"Min? uhraan vaikka molemmat insin??rit hyv?n asian vuoksi ellei muu auta, hi, hi, hii!"
"Ent? tohtorin?" kysyin min?.
"Varjelkoon! Jotain kai minun t?ytyy saada itsekin pit??!" Ja h?n liehui pois tohtorinsa luo.
Hetken per?st? tuli Sissi ruokasaliin ja asettui traagillisena yksin?isen p?yt?ns? ??reen. Mutta samassa silm?nr?p?yksess? oli rouva Dahl h?nen vieress??n.
"Pikku neiti Str?m! Elk?? toki istuko noin yksin! Meid?n p?yd?ss? on kyll? tilaa! Tulkaa nyt! Hi, hi, hii!"
Ja niinkuin tuuliaisp?? h?n lenn?tti Sissin istumaan molempien insin??rien v?liin asettuen itse vastap??t?.
Minunkin oli pit?nyt siirty? samaan p?yt??n ja uteliaisuudella odotin mit? rouva Dahl voisi aikaansaada.
Kaikki k?vi paremmin kuin olin ajatellut. Sissi Str?m, joka ensin n?ytti vallan puusta pudonneelta, kotiutui merkillisen pian uuteen ymp?rist??n. Ennenkuin p?iv? oli lopussa, h?n jo puheli vapaasti meid?n