Titus Andronicus | Page 7

kammoksun. Mik' on se, sano! Pel?nnyt en koskaan Niin ole niinkuin laps, en tied?, mit?.
MARTIUS. Bassianus makaa t?ss? veriss??n Kuin teurastettu lammas m?tettyn? Pime??n, veriseen ja kolkkoon kuoppaan.
QVINTUS. Kuin tied?t pime?ss?, ett' on h?n se?
MARTIUS. On verisess? sormessansa sormus, Sen kiiltokivi kuopan kirkastaa Ja niinkuin tuohus hautakammiossa Valaisee vainaan tuhkanharmaat posket Ja kuopan inhan poven paljastaa. N?in paistoi Pyramukseen kalvas kuu, Kun y?ll? immen veriss? h?n virui. Oi, veli, auta mua raukein k?sin -- Jos kauhu sun on raukaissut kuin minun -- T?st' ilke?st? kuolon tyrm?st?: Kokyton sumusuu[9] ei kauheampi.
QVINTUS. Ojenna k?tes, ett? sua autan; Tai, jos ei voimaa mulla sit? tehd?, Minutkin t?m?n ahnaan kuilun kitaan Sa ved?, Bassianus-raukan hautaan. En jaksa vet?? sua reunaan asti.
MARTIUS. En min?k??n sun avuttasi nousta.
QVINTUS. K?tesi viel? kerran; sit' en p??st?, Ennenkuin ved?n sun, tai sin? mun; Jos sin' et tule, tulen min? luokses.
(Putoaa kuoppaan.)
(Saturninus ja Aaron tulevat.)
SATURNINUS. No, tule pois; sen luolan tahdon n?hd? Ja tuon, ken juur' vastik??n siihen juoksi. Ken olet sin?, sano, joka tuohon Maan ammottavaan nieluun juuri astuit?
MARTIUS. Titus Andronicuksen polo poika, Jok' onnettomaan aikaan t?nne saapui Sun veljes tavatakseen kuolleena.
SATURNINUS. Kuolleena veljeni? Sa puhut pilaa: H?n puolisoineen jahtimajass' on T??n hauskan ajopaikan pohjoisp??ss?; Ei siit? tuntia, kun h?net n?in.
MARTIUS. En tied?, miss? n?htiin elossa, Mut voi! H?n t??lt? l?yttiin kuollehena.
(Tamora seurueineen, Titus Andronicus ja Lucius tulevat.)
TAMORA. Miss' on mun valtiaani, keisari?
SATURNINUS. T?ss', armas, mielimurteen murtamana.
TAMORA. Ja miss' on Bassianus, veljesi?
SATURNINUS. Nyt haavaani sa tutkit pohjaa my?ten: Bassianusraukka t?ss' on murhattuna.
TAMORA. Siis my?h??n tulee t?m? turmakirja, (Antaa kirjeen.) T??n ?kkin?isen tragedian luonnos. Vain kummeksin, ett' ihmismuoto hienoon Voi hymyyn peitt?? moista murhavimmaa.
SATURNINUS (lukee). "Jos emme sievosesti tapaa h?nt? -- Bassianusta ma tarkoitan -- niin sin?, Hyv? mets?st?j?, kaiva h?lle hauta. Nyt meid?t ymm?rt?net. Palkkas l?yd?t Sa nokkosista luota seljapuun, Mik' oksillansa peitt?? kuopan suun, Johon on haudattava Bassianus. Se tee, niin iki-yst?v?t saat meist?." Oi, Tamora, moist' onko koskaan kuultu? T?ss' on se kuoppa, t?ss? seljapuu; Hakekaa l?yt??ksenne mets?st?j?, Jolt' on Bassianus saanut surmansa.
AARON. Ja, majesteetti, t?ss' on rahapussi.
SATURNINUS (Titukselle). Kaks verikoiraa, sinun siki?it?s, On t?ss? vieneet veljelt?ni hengen. Pois kuopasta, ja tyrm??n heid?t viek??! Siell' olkoot, kunnes heille kidutukset Ma keksin ennen kuulumattomat.
TAMORA. He kuopassako ovat? Kummallista! Kuink' ?kki? ne murhat tulee ilmi!
TITUS. Suur' majesteetti, heikko polvi maassa Rukoilen puserretuin kyynelin, Ett' t?m? poikieni konnanty?, Niin, konnanty?, jos n?ytet??n se toteen, --
SATURNINUS. Vai viel? toteen? Ilmeist?h?n on se. -- Ken l?ysi kirjeen? Sin?, Tamora?
TAMORA. Andronicus sen itse otti maasta.
TITUS. Sen tein; mut suokaa minun taata heit?: Is?ni pyh?n haudan kautta vannon, Ett' ovat teid?n k?skyst?nne valmiit Verell??n luullun ty?ns? maksamaan.
SATURNINUS. En takuustasi huoli; mua seuraa. Te viek?? ruumis, murhaajat te viek??. Puhua ?lk??t saako; syy on selv?; Jos pahempaa ois loppua kuin surma, Sen, jumalauta, heihin sovittaisin.
TAMORA (Titukselle). Rukoilen keisaria; poikais t?hden Siis ?l? pelk??, kaikki hyvin k?y.
TITUS. Tule, Lucius, heit? et saa puhutella.
(Menev?t eri tahoille.)
Viides kohtaus.
Sama paikka.
(Demetrius ja Chiron tulevat, raastaen muassaan raiskattua Laviniaa, jonka k?det ovat silvotut ja kieli leikattu pois suutta.)
DEMETRIUS. Nyt mene, kerro -- haastaa jos voi kieles -- Ken pois sen leikkasi ja raiskas sun.
CHIRON. Tai kirjoita ja niin tuo tietos ilmi; Rupea kirjuriks, jos tyng?t sallii.
DEMETRIUS. Kas, katseilla ja merkeill? h?n uhmaa!
CHIRON. Mene, raikast' ano vett?, pese k?tes!
DEMETRIUS. Ei kielt? h?ll? eik? k?si?; Siis menk??n ??net?nn? menojaan.
CHIRON. Menisin hirteen, h?nen? jos oisin.
DEMETRIUS. Jos sull' ois k?tt?, mill? tehd? silmu!
(Demetrius ja Chiron menev?t.)
(Marcus tulee mets?lt?.)
MARCUS. Mit?? Veljenik? tyt?r, joka kiirein Noin pakenee? Hoi, serkku! Miss' on miehes? -- Jos unta n?en, niin valvetakseni Pois annan kaikkeni; jos valveill' olen, Niin lentot?hti minuun iskek??n, Ikuiseen ett? uneen nukahtaisin! -- Sano, armas serkku, mik? tyly k?si Pois leikkasi ja silpoi ruumiistasi Sen kalliit koristeet, sen kaksi oksaa, Nuo, joiden varjoss' oisi kuninkaat Halanneet lev?t?, mut eiv?t koskaan Niin suurta saavuttaneet onnea, Ett' oisi lempes saaneet? Miks et vastaa? -- Ah' l?mmin purppurainen verivirta; Kuin tuulen liikuttama l?hteen huoko, Sun rusohuulillasi nousee, laskee Ja tulee, menee henk?yksesi kanssa! Sun joku Tereus varmaan raiskasi, Ja kieles silpoi, jottei tulis ilmi. Ah, kasvos h?pe?st? k??nn?t pois! Ja vaikka vuotanut on v?hiin veres Kuin kolmen putken kautta, vesisuihku, Niin poskes hehkuu kuin Titaanin muoto, Kun punoittain se pilven kanssa kamppaa. Sanonko puolestasi: niin se on? Jos tiet?is vaan! Jos tuntisin sen pedon, Kiroilla syd?nt?ni kevent?isin! Salainen suru on kuin umpi-uuni: Sydett?? syd?mmen, miss' asustaa. Vain kieli Philomelalt' otettiin, Ja vaivoin tuskans' ompeli h?n liinaan; Sult', armas serkku, t??kin apu vietiin. Sun kohtas ovelampi Tereus: H?n katkoi kauniit sormet nuo, jotk' oli Somempaa ommelleet kuin Philomela. Josp' ois tuo peto n?hnyt liljak?ttes Lipovan luutulla, kuin haavanlehden Ja sulkkukielienkin suutelevan Ihaillen niit?, eip? hengen uhall' Ois rohjennut h?n niihin koskea; Tai sulokieles taivaallisen soinnun Jos oisi kuullut h?n, niin veitsen oisi K?dest??n p??st?nyt ja nukahtanut Kuin Orpheuksen lauluun Kerberus. Pois tule, is?s sokeaksi tee: N?k?? moist' ei is?nsilm? kest?. Lemuvat niitut hetken rajuilma Voi upottaa; ja kuink' ei is?n silm??