Titus Andronicus | Page 6

teette kokeita. Zeus varjelkoon Sen miehen koirist' is?nt??nne t?n??n! Ois s??li, hirveksi jos luultais h?nt?.
BASSIANUS. Tuo musta kimril?inen,[8] tietk??, rouva, Ihonsa-laiseks laittaa kunnianne, H?jyksi, inhaksi ja likaiseksi. Miks seurastanne erottauduitte, Astuitte alas valkoratsultanne Ja t?h?n kolkkoon paikkaan hiivitte, Ei muita mukana kuin villi mauri, Jos teit' ei ruma himo johtanut?
LAVINIA. Kun leikiss?nne teit? h?iritsimme, Niin tietystikin jalo mieheni Saa r?yhk?n nimen! -- Tule, menn??n pois! Hyv?ilk??n korpinmustaa lemmikki??n, T?? alho sopiva on sellaiseen!
BASSIANUS. T??n veljeni ma, keisarin, teen tiedoks.
LAVINIA. N?? vehkeet tiettyj? on kauan olleet. Oi, ruhtinas, kuink' on sua petetty!
TAMORA. Miks malttamust' on mulla tuota kest???
(Demetrius ja Chiron tulevat.)
DEMETRIUS. Mit?, ?iti hyv?, kallis keisarinna, Miks katseenne on ontto noin ja kalvas?
TAMORA. Mull' eik? syyt? ole kalpeuteen? Nuo kaks mun t?h?n paikkaan vietteliv?t. Se, n?ette, autio on, synkk? laakso: Puut, vaikk' on kes?, vaivaiset ja kuivat Ja mistelin ja naavan peitt?m?t. T??ll' aurinko ei koskaan paista, t??ll? Y?p?ll?t pesii vain ja kolkot korpit. T??n jylh?n rotkon mulle n?yttiv?t, Sanoivat, ett? t??ll? syd?ny?ll? Tuhannet aaveet, sihisev?t kyyt, Tuhannet rupikonnat, piikkisiat Niin julmaa vihlo??nt? pit?v?t, Ett' t?m?n kun vain kuulee kuolevainen, Niin hullaantuu tai kuolee siihen paikkaan. T??n helvetillisen kun tarinan He p??ttiv?t, mun heti uhkasivat Tuhoisen tammen runkoon sitoa Ja siihen j?tt?? kurjaan kuolemaan. Sanoivat viel', ett olen rietas portto Ja irstas gootitar ja mit? pahint' On korva koskaan t?m?nlaista kuullut. Ja jos ei teit' ois onni t?nne tuonut, He kostons' olisivat t?ytt?neet. Se kostakaa, jos ?iti teille rakas, Tai teit' en en?? lapsikseni sano.
DEMETRIUS. T?ll' osoitan, ett' olen poikasi.
(Pist?? Bassianuksen kuoliaaksi.)
CHIRON. Ja min? t?ll?: siin? miehen isku!
(Pist?? h?nkin miekkansa Bassianukseen.)
LAVINIA. Semiramis, -- ei, julma Tamora! Paraiten sulle sopii oma nimi.
TAMORA. Tikari t?nne! Saatte n?hd?, pojat, Ett' ?idin k?si ?idin herjan kostaa.
DEMETRIUS. Seis, ?iti! H?net muuhun varataan: Pui ensin vilja, sitten oljet polta. Tuo nukke kehuskeli siveytt??n, Aviovalaans', uskollisuuttansa, Ja tuolla ruseell' uhmas valtaanne; H?n tuonko saisi mukaans' ottaa hautaan?
CHIRON. Jos niin k?y, olen min? eunukki. Johonkin syrj?rotkoon ruumis vied??n, Ja tehd??n siit? himollemme patja.
TAMORA. Mut halaamanne hunajan kun saitte, Niin vaapsain tappakaa, se muuten pist??.
CHIRON. Me siit? vastaamme; ei vaaraa, ?iti. Nyt, k?pyseni, viemme v?kisin Tuon tarkkaan talletetun siveytesi.
LAVINIA. Oi, Tamora, on naisen kasvot sulla,
TAMORA. En tahdo en?? kuulla; viek?? pois!
LAVINIA. Rukoilkaa, herrat, ett? h?n mua kuulee!
DEMETRIUS. H?nt', ?iti, kuule; h?nen kyynelist??n Sa riemuitse, mut syd?mmesi olkoon Kova kuin sateenpisaroille kivi.
LAVINIA. Emoa tiikerink? pentu neuvoo? H?nt' ?l? neuvo: h?n sun opetti. Imem?si maito muuttui marmoriksi, Jo nis?st? sa julmuutesi joit. Mut ?idin pojat ain' ei yht? maata: (Chironille.) Sin? h?nt? pyyd? naista s??lim??n.
CHIRON. ?p?r?ks itsenik? tekisin?
LAVINIA. Niin oikein: leivosta ei korppi siit?. Mut olen kuullut -- oi, jos ois se totta! -- Ett' antaa leijonakin s??list? Kuninkaan-kynnet vuolla k?mmenest??n, Ja ett? korppi ruokkii l?yt?lasta, Vaikk' omat poikaset on n?liss??n. Oi, ole mulle, vaikk' on poves j??t?, Jos et noin hyv?, sent??n hiukan hell?!
TAMORA. En tuota min? ymm?rr?; pois, pois!
LAVINIA. Selit?n sulle: taattoseni t?hden, Jok' armahti, vaikk' ois sun voinut tappaa, Oi, kuurot korvas avaa, ?l? paadu!
TAMORA. Vaikk' itse et mua oiskaan loukannut, Niin h?nen t?htens' olen s??lim?t?n. Te, pojat, muistatte, kuink' itkin turhaan, Ett' uhriks eiv?t veisi velje?nne, Mut tyly Titus oli armoton. Pois viek??, tehk?? h?lle mit? mieli, Jot' inhempaa, sen mieluisempaa mulle.
LAVINIA. Tamora, laupiaaks sua mainitaan, Jos omin k?sin t?ss? minut surmaat. En el?m?? n?in kauan kerj?nnyt: Jo kuolin, raukka, kun Bassianus kaatui.
TAMORA. No mit? sitten kerj?sit, sa houkka?
LAVINIA. Pikaista kuolemaa, ja viel? yht?, Jot' ep?? naiseus mua mainimasta: Mua himost' auta, murhaa pahemmasta; Johonkin inhaan kuoppaan minut viskaa, Miss' ei n?e ruumistani miehen silm?; Se tee, se laupiasta murhaa on!
TAMORA. N?in kultapojiltani palkan veisin. Sinussa tyydytt?k??t himoaan.
LAVINIA. Ei armoa? Ei s??li?? Oo, peto, Naissuvun h?v?istys ja vihollinen! Tuhotkoon tuho --
CHIRON (riist?? Lavinian mukaansa). Ei, nyt tukin suusi. -- Tuo sin? miehen ruumis! Tuoss' on rotko, Johonka Aaron k?ski h?net heitt??.
(Menev?t.)
TAMORA. Hyv?sti, pojat! ?lk?? p??st?k?! Syd?mmen iloa en ennen tunne, Kuin kaikk' Andronicukset poiss' on tielt?. Nyt menen saamaan mauriltani muiskun, Ja pojat hurjat raiskaamaan tuon luiskun.
(Menee.)
Nelj?s kohtaus.
Sama paikka.
(Aaron, Qvintus ja Martius tulevat.)
AARON. No, tulkaa, hyv?t herrat; jalat alle! Sen inhan rotkon heti teille n?yt?n, Miss' ?sken pantterin n?in nukkumassa.
QVINTUS. Himent?? silm??; mit? tiet?nee?
MARTIUS. Niin minunkin; jos ei mua h?vett?is, Niin ajon heitt?isin ja nukahtaisin.
(Putoaa rotkoon.)
QVINTUS. Mit?? Putositko? Mik? viekas rotko! On suulla villit orjantappurat, Ja n?iden lehdill' uutta verta p?ilyy Niin hele?? kuin kukill' aamukaste. Kamala paikka t?m? minust' on. Veli, sano, loukkaannuitko pudotessas?
MARTIUS. Mua loukkas kauhein n?ky, mik' on koskaan Syd?mmeen silm?n kautta tuskaa tuonut.
AARON (syrj??n). Nyt kuninkaan tuon t?t? katsomaan, Niin n?kem?st??n uskoo, ett? n?m? Ne h?nen veljens? on surmanneet.
(Menee.)
MARTIUS. Miks et mua lohduta ja pois mua auta T?st' oneasta verikuopasta?
QVINTUS. Mun vallannut on omituinen kauhu; Vapisee ruumis, kylm? hiki valuu; Syd?n varoo pahempaa kuin silm? n?kee.
MARTIUS. Syd?mmes totta aavisti, se varma: Sin? ja Aaron t?nne katsokaa, Niin kuolon julman verikuvan n?ette.
QVINTUS. On poissa Aaron; hell? syd?mmeni El salli silmieni sit? n?hd?, Jot' aavistellenkin jo