Titus Andronicus | Page 5

jos h?net voittaisin!
AARON. Vai voittaisitte?
DEMETRIUS. Mit? kummaa siin?? H?n nainen on, ja siksi kosittava; H?n nainen on, ja siksi voitettava; Lavinia on h?n, siksi lemmitt?v?. Enemm?n vett? myllyn kautta kulkee, Kuin mit? tiet?? myll?ri; ja helppo On leikatusta leiv?st' ottaa viilu. Vaikk' keisarin on veli Bassianus, Niin Vulcanuksen koristetta muutkin Ja paremmat on kantaneet kuin h?n.
AARON (syrj??n). Niin kyll?, vaikka itse Saturninus!
DEMETRIUS. Miks olla toivoton, kun voittaa voi Sanoilla, lahjoilla ja silm?yksill?? Mit?? Etk? kaurist' usein kaatanut Ja vienyt kotiin vahdin nokan ohi?
AARON. Siis n?ytt?? silt? niinkuin pieni keikka Ois mieless??
CHIRON. Niin oikein: kuperkeikka!
DEMETRIUS. Osasit pilkkaan, Aaron.
AARON. Jospa tekin! Niin p??st?is koko t?st? jupakasta. Mut kuulkaa: hupsujako olette, Kun tuosta kiistelette? Suututtaisko, Jos onnistuisi kummankin?
CHIRON. Ei mua.
DEMETRIUS. Ei muakaan, kun vain saan muass' olla.
AARON. H?vetk??, sopikaa, ja riita pois! Vain oveluus ja juoni teit? auttaa Halunne perille; siis p??tt?k?? Se, mit? hyv?ll' ette saavuta, V?kisin ottaa, niinkuin parhain sopii. Sen sanon: ei Lucretia puhtaamp' ollut Kuin Bassianuksen Lavinia tuo. Joudumpi tie, kuin vitkain huokausten, On valittava; min? keksin keinon. Tuloss' on, herrat, juhlamets?stys, Siell' yhtyy kaikki Rooman kaunottaret. Avara mets? on ja laaja, monta On syrj?paikkaa siell?, jotka ovat Kuin luodut ry?st?lle ja ilkit?ille. Tuo siev? hirvi sopii ajaa sinne Ja v?'in kaataa, jos ei sanoin voi. T?? ainut tie on tarjona. No, tulkaa; Nyt keisarinna, joka pyh?n ?lyns' Omistaa kostolle ja konnuudelle, On saapa tiedon t?st? hankkeesta. H?n juoniamme hioo neuvoillaan Ja eripuran v?lilt?nne est?? Ja kummankin vie m??r??n toivottuun. Kuin Faman huone keisarin on linna, T?p?isen t?ynn? kielt?, korvaa, silm??; Mut mets? julm' on, turta, kuuro, mykk?: K?vell? siell? voitte, haastaa, ry?st??, Himonne t?ytt?? taivaan n?kem?tt? Ja ahmia Lavinian aarteita.
CHIRON. Ei neuvos ole arkalasta, poika.
DEMETRIUS. Sit fas aut nefas, kunnes virran l?yd?n Ja taian, joka t?m?n poltteen poistaa; Per Styga, per manes vehor.
(Menev?t.)
Toinen kohtaus.
Mets? l?hell? Roomaa. Torvien toitotusta ja koirien haukuntaa kuuluu.
(Titus Andronicus, Marcus, Lucius, Qvintus, Martius ja mets?st?ji? tulee.)
TITUS. Jo ajo k?y; on aamu sinikirkas Ja keto tuoksuu, mets? vihannoi. T?ss' irti koirat! Haukkuun havahtukoot Nyt keisari ja armas nuorikko, Ja prinssi my?skin; torvet raikukoot, Niin ett? koko hovi vastaan kaikuu. Te, pojat, teid?n niinkuin minun tulee Visusti pit?? huolta keisarista: Mua viime y?n? pahat unet h?iri, Mut huomenkoitto taas mun virkisti.
(Jahtitorvien toitotusta.)
(Saturninus, Tamora, Bassianus, Lavinia, Demetrius, Chiron seuralaisineen tulevat.)
TITUS. Teen keisarille hyv?t huomenet, Ja yht? hyv?t teille, keisarinna! -- Lupasin torvill' ajomerkin antaa.
SATURNINUS. Se hauska oli toitaus, hyv?t herrat, Mut nuorikoille liian aikaista.
BASSIANUS. Lavinia, mit? sanot?
LAVINIA. Mulle ei: Kaks tuntia jo valveill' olen ollut.
SATURNINUS. No, joutuin t?nne hevoset ja vaunut! Sitt' er?n pyyntiin! (Tamoralle.) Roomalaisen ajon Nyt saatte n?hd?, rouva.
MARCUS. Mull' on koirat, Jotk' yl?s saavat karjaan pantterinkin Ja korkeint' ?kkijyrkk?? nousevat.
TITUS. Hevoset mulla, jotka saaliin j?lkeen Kuin p??skyt kedon yli kiit?v?t.
DEMETRIUS. Veli, meill' ei hevost' eik? koiraakaan, Mut kauniin kauriin kaadammepa vaan.
(Menev?t.)
Kolmas kohtaus.
Yksin?inen paikka mets?ss?.
(Aaron tulee, kukkaro kultaa k?dess?.)
AARON. Mua viisaat arvelevat hupsuksi, Kun alle puun n?in paljon kultaa k?tken. Jost' itse en saa mit??n milloinkaan. Ken minusta niin halpaa luulee, tietk??n, Ett' t?st? kullasta ma valan juonen, Jost', ovelasti muokaten, voi siit? Mit' uhka-uhallisin konnanty?. Tuoss' uinu, kulta! (K?tkee kullan.) Rauhan kadottakoon, Kera keisarinnan ken k?y almun jakoon!
(Tamora tulee.)
TAMORA. Oi, rakas Aaron, miks on katsees synkk?, Kun kaikkialla riemu vallitsee? Joka pensahassa visertelee linnut, K?y p?iv?nlekkoon k??rme kiemuraan, Vihanta lehv? tuulelmassa v?rjyy Ja varjollansa kedon kirjailee. Sen sulokatveen istukaamme, Aaron, Ja -- koiria kun kaiku l?rpp? matkii, Kimeesti torvensointiin vastaten, Ik??nkuin kahdet ajot k?ym?ss' oisi -- Lev?ten kuunnelkaamme haukuntaa; Ja -- niinkuin painin j?lkeen, jota muinoin Tuo prinssi-karkuri[6] ja Dido leikki, Kun onneks myrsky heid?t yll?tti Ja luola hiljaa k?tki uudukkoonsa -- Niin mekin, k?si toisen kaulassa, Nukumme leikin j?lkeen vienoon uneen, Ja koirat, torvet, linnunviserrys On meille niinkuin imett?j?n laulu, Jok' uneen pienokaista viihdytt??.
AARON. Vaikk' ohjaa Venus teid?n halujanne, Mun poveni on valtias Saturnus.[7] Mit? sanoo kuolonj?ykk? silm?ni, Vait-oloni ja t?m? musta mieli, N?? villakippurat, jotk' oijistuvat Kuin k??rme, joka kiemurastaan kirpoo Ja tuhoovaiseen ty?h?n suoriutuu? Ei, rouva, n?? ei lemmen merkkej?! Syd?nt? ohjaa viha, k?tt? surma, Ja p??ss? veri takoo, kostonhimo. Tamora, valtiatar sieluni, Joll' ei oo muuta taivasta kuin sin?: T?? Bassianuksen on tuomiop?iv?, Pois kieli vied??n Philomelaltaan, Jolt' impeyden sun poikas t?n??n ry?st??, K?tens? pesten ylj?n veress?. Kas, t?ss? kirje; ota se, ma pyyd?n; T?? surman k??r? anna kuninkaalle. -- Muut' ?l? kysy; t??ll? vakoillaan. Tuoss' osa onnen saaliistamme saapuu, Se tuhoaan ei viel? aavista.
TAMORA. Ah, armas mauri, armaamp' el?m??ni!
AARON. Vait, keisarinna! Bassianus tulee; H?nt' ?rsyt?; ma noudan poikasi Sua puoltamaan, vaikk' olkoon mist? riita.
(Menee.)
(Bassianus ja Lavinia tulevat.)
BASSIANUS. Ken t??ll?? Rooman suuri keisarinna, Erill??n sopivasta seurastaan? Tai ehk? valepukuinen Diana, Mi pyh?t puistonsa on j?tt?nyt Suurt' ajoamme t??ll? n?hd?kseen?
TAMORA. H?vyt?n salateiden nuuskija, Jos mull' ois kehuttu Dianan voima, Niin oiti otsaasi Actaeonin Ma sarvet istuttaisin, jotta koirat Sun uutis-ruumiiseesi hy?kk?isiv?t, Sa r?yhk? moukka, p??lletunkija!
LAVINIA. Anteeksi, arvon rouva, mutta luullaan, Ett' oiva teill' on sarvenpano-taito, Ja varmaan kahdenkesken maurin kanssa Nyt