Titus Andronicus | Page 3

cuique, sanoo roomalainen laki; On oikeus h?ll? ottaa omansa.
LUCIUS. Se h?nen tuleekin, jos min? el?n.
TITUS. Pois, konnat! Miss? keisarin on vahti? Petosta! Viety on Lavinia.
SATURNINUS. Viety? Ken h?net vei?
BASSIANUS. Se, joka vaikka konsa Pois kelt? tahans' ottaa morsionsa.
(Bassianus ja Marcus viev?t pois Lavinian.)
MUCIUS. Avuksi, veljet! Min? ovea Sill'aikaa miekallani vartioitsen.
(Lucius, Qvintus ja Marcius menev?t.)
TITUS. Mukaani, prinssi! Tyt?n palautan.
MUCIUS. T?st' ette p??se.
TITUS. Mit?, nulkki? Kuka Mua Roomass' est???
(Pist?? Muciuksen kuoliaaksi.)
MUCIUS. Auta, Lucius, auta!
(Lucius palaa.)
LUCIUS. Is?, v??rin teitte, enemm?n kuin v??rin: Tapoitte turmariidass' oman pojan.
TITUS. Et sin? eik? h?n mun poikiani: Mun poikani ei noin mua h?v?isis. Lavinia keisarille tuo, sa konna!
LUCIUS. Kuolleena kyll?, vaan en vaimoks h?lle; H?n kihloilla on toiseen sidottu.
(Menee.)
SATURNINUS. Ei, Titus; keisarin ei tarvis h?nt?, Ei h?nt', ei sua, ei heimostasi ket??n. Sit' uskon, jok' on pilkannut mua kerran, Mut sua ja pettopoikias en koskaan, Jotk' ootte yhtyneet mua h?v?isem??n. Toist' eik? Roomass' ollut pilkattavaa Kuin Saturninus? Niin, Andronicus, T?? teko hyvin soveltuu sun kerskaas, Ett' olen sulta kruunun kerj?nnyt.
TITUS. Kamalaa! Mit? tiet?? moinen moite?
SATURNINUS. Pois matkaasi, ja anna avus sille, Jok' ?sken miekka k?dess? h?nt? liehi! Saat uljaan v?vyn, miehen, joka sopii Pojilles hurjap?ille kumppaniksi, Kun Rooman yhteiskuntaa ry?st?v?t.
TITUS. Tuo syd?mmen on haavaan puukonpisto.
SATURNINUS. Tamora rakas, kuningatar goottein, Jok' olet ihanimpiin roomattariin Kuin impiins' uljas Phoebe verrattuna, Jos suostut moiseen ?kkivalintaan, Niin, Tamora, sun otan morsioksi Ja Rooman kuningattareksi teen. Sa, goottein kuningatar, suostutko? Niin, kautta kaikkein Rooman jumalain K?sill' on pappi jo ja vihkivesi, Hele?t loistaa tuohukset, ja kaikki Hymenin juhlaa varten valmist' on -- Sen vannon, Rooman katuja en astu, En palatsiini nouse ennen kuin Vien t??lt? mukanani vihkivaimon.
TAMORA. Ja t?ss?, taivaan kuullen, sulle, Rooma, Ma vannon: goottein kuningattaren Jos Saturninus nostaa n?in, niin lupaa H?n olla h?nen toiveittensa orja Ja nuoruutensa vaalija ja ?iti.
SATURNINUS. Siis Pantheoniin, kaunis kuningatar! Jaloa ruhtinastanne nyt, herrat, Ja sulo morsiantaan seuratkaa, Jonk' antoi taivas Saturninukselle, N?in k??nt?in toisin h?nen kohtalonsa. H??menot t?ydet siell? toimitamme.
(Saturninus seuralaisineen, Tamora poikineen, Aaron ja gootit poistuvat.)
TITUS. H??saattoon minua ei kutsuttu! Sa milloin, Titus, yksin k?yd? sait Ja solvattuna n?in ja h?v?istyn??
(Marcus, Lucius, Qvintus ja Martius palaavat.)
MARCUS. Oi, Titus, katso! Kas, mit' olet tehnyt! Sa kiivaudessa oivan poikas tapoit.
TITUS. Ei, hupsu tribuuni, h?n mun ei ollut, Et sin?, eik? nuokaan, joista l?hti T?? heimoamme h?v?isev? ty?, Epatto veli, epatot my?s pojat!
LUCIUS. Mut haudatkaamme h?net niinkuin tulee: Suo h?lle sija veljiens? viereen.
TITUS. Pois, petturit! Ei t?h?n kammioon! Viissataa vuott' on t?m? hauta ollut; Sen uljaaks uudistin; se arvopaikka On urhojen ja Rooman uskottujen, Ei kurjan, kapinassa kaatuneen. Haudatkaa mihin mieli, vaan ei t?h?n.
MARCUS. Veli, armoton sa olet. Maine kertoo Nepaani Muciuksen urhot?ist?; H?n haudattava veljeins? on viereen.
QVINTUS & MARTIUS. On pakosta, tai meist? saa h?n seuraa.
TITUS. Pakosta? Kuka konna sanoi sen?
QVINTUS. Se, joka siit? vastaa, vaikk' ei t?ss?.
TITUS. Mua uhmatenko h?net hautaatte?
MARCUS. Ei, jalo Titus; sua pyyd?mme, Ett' anteeks h?lle suot ja hautaat h?net.
TITUS. Sin?kin, Marcus, iskit arvooni: S?it noiden poikain kanssa kunniaani. Olette vihamiehi?ni kaikin; Pois! Kyll?ns? jo teist? vanhus saikin.
MARCUS. H?n houreissaan on aivan; tulkaa pois!
QVINTUS. En min?, kunnes Mucius haudataan.
(Marcus ja Tituksen pojat polvistuvat.)
MARCUS. Veli, sen nimen kautta luonto pyyt??, --
QVINTUS. Is?, sen nimen kautta luonto puhuu, --
TITUS. Vait sin?, muut jos tahtoo mit??n voittaa!
MARCUS. Suur' Titus, sin? puoli sieluani, --
LUCIUS. Is?, meid?n kaikkein olemus ja sielu, --
MARCUS. Oi, salli Marcus-veljes haudata Nepaansa kallis t?h?n hyveen k?tk??n: H?n kuoli kunnian ja Lavinian t?hden. ?l' ole barbaari, vaan roomalainen: Helleenit hautasivat Ajaxinkin, Tuon henkipaton; h?nt? hautaamaan Laerteen viisas poika[4] heit? neuvoi. Ilosi, nuori Muciuskin, siis t?ss? Sijansa saakoon.
TITUS. Nouse, Marcus, nouse! -- N?in surullist' en p?iv?? ole n?hnyt: Mua Roomass' omat pojat h?v?isev?t! -- No, hautaa h?net; sitten hautaa minut.
(Mucius lasketaan hautaan.)
LUCIUS. Tuoss' yst?v?isi luona luusi maatkoot, Siks kunnes kumpus voittomerkit peitt??!
KAIKKI (polvillaan). Jaloa Muciust' ei saa itkein surra: Ken hyveen eest? kuoli, maineess' el??.
MARCUS. Mut -- j?tt??ksemme n?m? synk?t mietteet -- Kuink' on tuo viekas goottein kuningatar Niin ?kist' ylentynyt Roomassa?
TITUS. En tied?; tied?n vain, ett' on niin laita; Mut onko siin? juonta, tiet?? taivas. H?n velass' eik? suuress' ole sille, Jok' onneen moiseen h?net toi niin kaukaa? H?n varmaan jalosti sen palkitsee.
(Torventoitauksia. Toisesta ovesta tulevat Saturninus seurueineen, Tamora, Demetrius, Chiron ja Aaron; toisesta Bassianus, Lavinia ja muita.)
SATURNINUS. No, Bassianus, sin? voiton sait: Iloksi olkoon sulle morsiosi!
BASSIANUS. Ja sulle sun: en sano enemp??, Ja v?hemp?? en toivo; hyv?sti!
SATURNINUS. Jos laki Roomass' on ja mulla valta, Niin sin?, petturi, ja puolueesi Kadutte viel? t?t? ry?st??.
BASSIANUS. Se ry?st??k?, omani jos otan, Oman kihlattuni, oman vaimoni? Mut Rooman laki t?ss? p??tt?k??n; Sill'aikaa pid?n mik? mulle kuuluu.
SATURNINUS. Hyv' on; mua hylysti sa kohtelet, Mut tylysti sua pitelen, jos el?n.
BASSIANUS. Mun teostani tulee vastata Paraimman mukaan, vaikka hengell?ni. Nyt sen vain sanon teid?n armollenne -- Sen olen Roomalle ma velkap?? -- T??n jalon miehen, Titus-sankarin, On kunnia ja maine h?v?istyn?; H?n pelastaaksensa Lavinian Nuorimman poikans' omin k?sin tappoi Sun t?htesi ja vihastuen siit?, Ett' antiaan ei vapaast' antaa