Titus Andronicus | Page 2

tahraa! Jumalten luonnett' omistaa jos tahdot, Sit' armon antajana omista: On armo tosi-aateluuden merkki. Suur' Titus, s??st? esikoistani!
TITUS. Anteeksi, rouva hyv?; mieles malta. Nuo niiden velji? on, jotka kansas N?k' elossa ja kuolleina; nyt hurskaast' Anovat veljein veren sovitusta. On uhri poikas; h?nen kuolla t?ytyy, Jott' uikuttavat haamut tyyntyisi.
LUCIUS. Pois h?net viek??! Heti tulen tekoon! Ja miekoillamme ruumis roviolla Niin silpokaamme, ettei palaa j??.
(Lucius, Qvintus, Martius ja Mucius menev?t, mukanaan Alarbus.)
TAMORA. Jumalatonta, julmaa hurskautta!
CHIRON. Noin raaka puoliksiko Scythiakaan?
DEMETRIUS. ?l' ylv??n Roomaan vertaa Scythiaa. Alarbus lepoon k?y; me eloon j??mme Tituksen katseen uhkaa vapisemaan. Kokoa mieles, ?iti; toivo viel?: Ne jumalat, joilt' aseet alkeat Sai Troian kuningatar[1] verin kostaa Trakian tyrannille teltassaan, My?s suovat, ett? goottein kuningatar -- Niin, kuningatar, gootteja kuin gootit -- Saa verin kostaa vihollisilleen.
(Lucius, Qvintus, Martius ja Mucius palaavat, miekat vy?ll?.)
LUCIUS. Is? ja herra, roomalainen tapa On suoritettu: silvottu Alarbus; Sisukset vireill' uhritulta pit??, Jok' ilmaa h?yst?? niinkuin suitsutus. Nyt j?ljell' on vain veljet haudata Ja riemuin heit? tervehti? Roomaan.
TITUS. Se tehk??! Heid?n sieluilleen nyt lausuu Hyv?stit viimeiset Andronicus: (Torvien soidessa arkku lasketaan hautaan.) Lev?tk?? kunniassa, poikani! Rauhassa maatkaa, Rooman parhaat urhot, Maailman muutteista ja murheist' erin! Ei t??ll? vilppi vaani, kateus paisu, Ei kiron myrkyt kasva, ei k?y myrsky, Ei melu, kaikk' on tyynt? iki-unta. Lev?tk?? kunniassa, poikani!
(Lavinia tulee.)
LAVINIA. El?k??n kunniassa kauan Titus! Ylev? is?, el? maineessa! T??n haudan partaalla ma kyynelveron Nyt maksan veljieni peijaisiksi, Ja polvill' edess?si maata kastan Paluusi johdost' ilokyynelin. Mua siunaa voitokkaalla k?dell?si, Jonk' onnest' iloitsevat Rooman parhaat.
TITUS. Oi, hyv? Rooma, t?m?n lievikkeen Syd?mmen iloks s??stit vanhukselle! -- Lavinia, el? i?kk??mm?ks is??, Hyveides mainett' ikuisesti lis??!
(Marcus Andronicus, Saturninus, Bassianus ja muita tulee.)
MARCUS. El?k??n kauan Titus, veli rakas! Triumphis Roomalle on ilon?ky.
TITUS. Suur' kiitos, tribuuni ja jalo veljyt!
MARCUS. Ja tervetulleet sodast' onnekkaasta, Te langot el?v?t ja kaatuneet. On sama onnen osa teill?, nuoret, Jotk' is?nmaanne eest? taistelitte; Mut sen on peijaisjuhla taattavin, Ken Solonin on onnen saavuttanut[2] Ja maineen vuoteell' uhmaa sattumaa. Titus Andronicus, t?? Rooman kansa, Jonk' aina olit tosi yst?v?, Mun, tribuuninsa, kautta l?hett?? T??n valkean ja tahrattoman vaipan[3] Ja kuolleen keisarimme poikain kanssa Sun keisar'ehdokkaaksi asettaa. Se ylles pue, ole candidatus, Ja Roomaa p??t?nt' auta saamaan p??.
TITUS. Parempaa p??t? jalo ruumis kaipaa Kuin vanhan heikkoudesta vaappuvaa. T?h?nk? pukeuisin vaivaks teille? Mun t?n??n julkisesti valitsette Ja huomenn' el?m?n ja kruunun heit?n Ja uutta vaivaa teille tuotan vain. -- Ma vuotta nelj?kymment' olen ollut Soturis, Rooma, onnell' ohjannut Maan sotavoimaa, hautaan k?tkenyt Ykskolmatt' urhopoikaa, jotka saivat Ritarily?nnin kent?ll? ja aseiss' Uroina maansa eteen kaatuivat. Kunniasauva vanhukselle sopii, Ei maita vallitseva valtikka; Sen viime pit?j?ss? lujuutt' oli.
MARCUS. Sa kruunun, Titus, saat, jos sit? pyyd?t.
SATURNINUS. Tribuuni julkea, vai tied?t sen?
TITUS. Oi, tyynny, Saturninus!
SATURNINUS. Roomalaiset, Minulle oikeutta! -- Miekka maalle, Patriisit! ?lk?? k?tkek? sit' ennen Kuin Saturninus Rooman keisar' on. -- Pois hornan kattilaan, Andronicus, Jos multa kansan syd?mmet sa ry?st?t!
LUCIUS. Mies ylpe?, jok' onnes ehk?iset, Kun jalo Titus hyv?? sulle aikoo!
TITUS. Oi, tyynny, prinssi! Kansan syd?mmet Ma sulle hankin, puolees taivutan ne.
BASSIANUS. Andronicus, min' en sua imartele. Vaan kunnioitan kuolinhetkeen asti. Jos lahkoani yst?vill?s lis??t, Niin suuresti sua kiit?n; kiitoshan On jalomielisille parhain palkka.
TITUS. Te, jalot tribuunit, ja Rooman kansa, ??nenne pyyd?n, vaali-oikeutenne: Ne uskokaa Andronicukselle.
TRIBUUNIT. Andronicusta kunnioittaakseen Ja urhon kotiin paluust' iloitakseen, Sen kansa ottaa, kenen m??r?? h?n.
TITUS. Tribuunit, kiitos suur'! Siis Saturninus Valitkaa, keisarinne vanhin poika, Jonk' avut varmaan Roomaa kirkastavat, Niin kuin Titaanin s?teet maailmaa, Ja oikeuden kypsytt?v?t maassa. Jos neuvoani kuulette, niin h?net Siis kruunatkaa, -- ja keisar' el?k??n!
MARCUS. Patriisit ja plebeijit, yhteis-??nin Ja hurraa-huudoin Saturninuksen Siis valitsemme Rooman keisariksi: El?k??n keisarimme Saturninus!
(Pitk?llist? torventoitausta.)
SATURNINUS. Titus Andronicus, sua suosiostas Mua kohtaan t?m?n p?iv?n vaalissa T?ss' ansiosi-mukaisesti kiit?n Ja t?ill? hyvyytesi palkitsen. Aluksi, Titus, korottaakseni Sun mainettas ja perhees arvoa, Ma teen Laviniasta keisarinnan, Syd?mmeni ja Rooman haltijan, Ja Pantheoniss' otan avioksi. T?? onko mieleesi, Andronicus?
TITUS. On, arvon herra; t?m? liitto mulle On varsin kunniaksi. Rooman n?hden T?ss' omistan nyt Saturninukselle, Kuninkaalle ja valtakunnan p??lle, Maanpiirin valtiaalle, miekkani, Triumphi-vaununi ja vankini, -- Arvoisa lahja Rooman keisarille! N?? ota vastaan kunniani merkit, Jotk' alamaisen veroks etees lasken.
SATURNINUS. Suur' kiitos, jalo Titus, elon tuoja! Kuink' annistas ja sinust' ylpeilen, On Rooma muisteleva. V?h??k??n jos Unohdan ??rett?mist' ansioistas, Uskollisuutens' unohtakoon Rooma!
TITUS (Tamoralle). Olette, rouva, keisarin nyt vanki; H?n arvonne ja s??dyn mukaan teit? Ja seuraannekin hyvin kohtelee.
SATURNINUS. Ihana nainen! Moist' ei pintaa tapaa: Tuon naisin, jos viel' oisin naimaan vapaa. -- Pois otsan pilvet, kaunis kuningatar! Vaikk' ilon tappanut on tappiosi, Et silti Roomaan tullut pilkaksi: Sua ruhtinaallisest' on kohdeltava. Sanaani luota; katkeruus ei kaataa Saa toivoa; voi lohduttajas nostaa Sun goottein kuningatart' ylemm?ksi. -- Lavinia, eth?n t?t? paheksu?
LAVINIA. En suinkaan: aateluutennehan takaa, Ett' tarkoituksenne on siivo, vakaa.
SATURNINUS. Lavinia, kiitos! -- Tulkaa, roomalaiset! Vapaiksi vangit p??sk??t lunnaitta. Nyt rummuin, torvin vaali julistakaa!
BASSIANUS. Anteeksi, Titus, mun on t?m? neiti.
(Tarttuu Laviniaan.)
TITUS. Mit?, herra? Tosiko on tarkoitus?
BASSIANUS. On, jalo Titus, luja my?skin p??t?s Pysy? kiinni oikeudessani.
MARCUS. Suum