Titus Andronicus | Page 4

saanut. Siis armoon ota h?net, Saturninus: H?n t?iss??n sinua ja Roomaa kohtaan On ollut niinkuin yst?v? ja is?.
TITUS. Bassianus, sin? ty?ni j?t? rauhaan; Sin? ja nuo, te minut h?v?isitte. Vanhurskas taivas tiet?? sen ja Rooma, Kuink' olen Saturninust' ihaillut.
TAMORA. Suur' ruhtinas, jos valtasilm?s koskaan Tamoraan armossa on katsonut, Niin kuule, mit? puoltamaton puhuu: Ma pyyd?n, armas, anteeks anna kaikki.
SATURNINUS. Mit?, rouva? Tulin julki h?v?istyksi, Ja senk? kostamatta nielisin?
TAMORA. Ei, Rooman jumalat mua varjelkoot, Ett' oisin syyp?? sinun h?pe??si! Mut kautta kunniani taata tohdin, Ett' ylv? Titus syyt?n kaikess' on: Tuo raivo on vain suora tuskan ilme. Ma pyyd?n, ota h?net armoihin; ?l? hylk?? turhast' oivaa yst?v??; ?l' yrmein katsein riko hell?? mielt?. -- (Syrj??n Saturninukselle.) Neuvooni suostu, anna per??n; salaa Kaikk' ?keys ja harmi: uusi olet Sa valtaistuimella istukas; V?h?ll? voivat patriisit ja kansa Tituksen k?yd? puolelle ja sinut Pois sy?st? kiitt?m?tt?myyden vuoksi, Jok' on, n?et, julma synti Roomassa. Pyynt??ni suostu, j?t? huoli mulle. Kun aika tulee, tapan heid?t kaikki, H?vit?n perheens? ja puolueensa, Tuon julman is?n pettosiki?ineen, Joit' armahtamaan poiuttani pyysin. N?kev?t, mit' on antaa kadulla Kuningattaren turhaan polvistua. -- (??neen.) Tule, rakas; -- tulkaa pois, Andronicus; -- Vanhusta auta, mielt??n virkist?, Sen muuten katsees hirmumyrsky murtaa.
SATURNINUS. Oi, nouse, Titus! Keisarinna voitti.
TITUS. Suur' kiitos teille, valtias, ja h?lle! Uutt' antaa voimaa sanat nuo ja katseet.
TAMORA. Nyt, Titus, liittynyt kun olen Roomaan Ja tunnustettu roomattareksi, Mun tulee keisaria hyv??n johtaa. Niin, t?n??n, Titus, kaikki viha sammuu, Ja mulle kunniaks se olkoon, ett? Sovitin teid?t yst?v?inne kanssa. -- Ma teid?n puolestanne, Bassianus, Tein pyh?n lupauksen keisarille, Ett' alistutte sek? mukaannutte. -- Lavinia, -- ja te, nuoret, -- rohkeutta! Mun neuvostani polvillanne n?yr?st' Anokaa majesteetilt' anteeksi.
LUCIUS. Sen vannon keisarin ja taivaan n?hden, Ett' aie oli sopuisimmin puoltaa Vain sisaren ja omaa kunniaa.
MARCUS. Sen min?i kunniani kautta vannon.
SATURNINUS. Pois vain, ja vait! Meit' ?lk?? vaivatko.
TAMORA. Ei, rakkaani, nyt ollaan yst?vi?. Tribuuni lankoinensa polvistuvat; En kieltoon tyydy; rakas, katso taakses.
SATURNINUS. Sun t?htes, Marcus, ja sun veljes t?hden Ja armaan Tamorani pyynn?st? Suon anteeks noiden nuorten ilkity?t. Nouskaatte! N?et, Lavinia, vaikka minut Tylysti j?tit, sain tok' yst?v?n, Ja varmana kuin kuolo vannoin, etten Papista poikamiesn? eri?isi. Pois tulkaa! Keisarin jos hoviin mahtuu Kaks morsianta, niin, Lavinia, sin? Ja yst?v?si olkaa vieraani. -- T??, Tamora, on rakkauden p?iv?.
TITUS. Jos majesteetin halu huomenna On tulla pantterin ja hirven ajoon, Niin aamull' ??ness' ovat koirat, torvet.
SATURNINUS. Ma tulen, Titus; siit? kiitokset!
(Torventoitauksia. Menev?t.)

TOINEN N?YT?S.
Ensimm?inen kohtaus
Rooma. Hovilinnan edusta.
(Aaron tulee.)
AARON. Olympon huippuun Tamora nyt nousee Fortunan nuolten saavuttamatonna; Siell' istuu korkealla, h?nt' ei h?iri Salaman leimu, pauhu pauanteen, Ei kateuden kalvaan uhka yll?. Kuin koitart' aurinkoinen tervehtii Ja, meren huilattuaan s?teill?ns?, Tulisin vaunuin t?htirataa kiit??, Niin Tamorakin: h?nen ?ly??n Kumartaa mainen korkeus, ja hyve Vavisten kierii h?nen vihans' eess?. Ter?st? syd?mmes ja ?lys, Aaron, Ja sin?i nouse yht? korkealle Kuin keisarinnas, jota voittoriemuin Jo kauan pidit lemmenkahleissa Ja silm?is lumopiiriin sidottuna Lujemmin kuin Prometheus Kaukasoon! Pois mieli matala ja orjanpuku! Kilisten kullassa ja helmiss' aion Ma uutta keisarinnaa palvella. Sanoinko: palvella? Ei, kiemailla Lumoojaa tuota, jumalatarta, Semiramista, nymphaa, sireeni?, Mi lumoo Rooman Saturninuksen Ja tuhoon h?net vie ja valtakunnan. Haa! Mik? riita?
(Demetrius ja Chiron tulevat sis??n riidellen.)
DEMETRIUS. Nuoruutesi, Chiron, ?ly? puuttuu, ?lys ter?? puuttuu, Tapoja my?skin, noin kun v?liin tunget, Vaikk' ehdoton on mulla suosio.
CHIRON. Demetrius, aina sin? p?yhkeilet, Masentaa nytkin kerskallas mua aiot. Ei parin vuoden ik?ero sua Tee suosikiks ja mua suosittomaks; Min' olen yht? hyv? palvelemaan Ja kaunoistani palvomaan kuin sin?; Ja miekkani sen n?ytt?? ilmeisemmin, Kuink innolla Laviniaa ma lemmin.
AARON. Hoi, karttuja![5] T?ss' ylj?t tappelevat.
DEMETRIUS. Nulikka, senk? vuoks, ett' ?iti laittoi Kupeelles vahingossa tanssis?il?n, Noin uljaasti nyt yst?vi?s uhkaat? Sa lastas anna liimaantua tuppeen, Siks kunnes paremmin sit' osaat k?ytt??!
CHIRON. Mut siksi t?ysin tuntea sa saat, Mit' uskallan, vaikk' onkin taito pieni:
DEMETRIUS. Kopeilet, poika!
(Paljastavat miekkansa.)
AARON. Mit? teette, herrat? L?hell? linnaa miekan paljastatte Ja kadull' ??nt? moista pid?tte? Tuon salavihan syyn ma hyvin tunnen, Mut kultamiljoonistakaan en sois, Ett' asialliset sen tiet?isiv?t; Ja mist??n hinnast' ?itinne ei tahtois Noin tulla h?v?istyksi hovissa. H?vetk??! Miekka pois!
DEMETRIUS. En min?, kunnes Sen pist?n h?nen rintaansa ja ty?nn?n Takaisin h?nen kurkkuunsa sen herjan, Jot' on mua h?v?ist?kseen huokunut.
CHIRON. Min' olen siihen varalla ja valmis, Suupaltti konna, joka sanoin pauhaat, Mut miekkaty?ss' et mit??n uskalla.
AARON. Pois, sanon min?! Kautta jumalien. Joit' urhoolliset gootit palvovat, T?? turha riita tuhoo meid?t kaikki! Oi, aatelkaahan, herrat, mik' on vaara N?in prinssin ilmeist' oikeutta sortaa. Niin kevytmielinen Laviniako Ja Bassianusko niin turmeltunut, Noin ett? h?nen vaimostaan sais kiist?? Ja sit' ei seurais rangaistus ja kosto? Pois, herrat, pois! Jos keisarinna tiet?is T??n ep?soinnun syyn, niin suuttuis soittoon.
CHIRON. Sen tietk??n h?n ja koko mailma: mulle Lavinia rakkaamp' on kuin koko mailma.
DEMETRIUS. Kakara, n?yremp' ole valinnassasi Lavinia vanhimman on veljes oma.
AARON. Olette hullut. Ettek? te tied? Kuink' ollaan Roomass' ?k?iset ja kateet Ja kilpaylki? ei siedet?? Niin, tietk??, herrat, t?st? juonest' oma Siki?? surmanne.
CHIRON. Haa, tuhat surmaa Ma k?rsisin,