Timon Ateenalainen | Page 4

se onni, että kerrankin, armollinen
herra, tahtoisitte koetella sydämmiämme, jotta saisimme ainakin osaksi
osoittaa intoamme, niin pitäisimme itsemme iki-autuaallisina.
TIMON. Epäilemättä, hyvät ystävät, ovat itse jumalat niin säätäneet,

että minulla on oleva paljon apua teistä. Kuinka olisitte muuten
ystävikseni tulleet? Mitä varten olisi teillä tämä armas nimitys ennen
tuhansia muita, jos ette olisi lähinnä sydäntäni? Olen itselleni teistä
puhunut enemmän, kuin mitä häveliäästi itse voisitte puolestanne
puhua; ja sen verran takaan teitä. Hyvät jumalat, ajattelen, miksi
tarpeeksi meillä olisi ystäviä, jos emme koskaan niitä tarvitseisi? Nehän
olisivat tarpeettomimpia olentoja maan päällä, jos emme milloinkaan
niitä käyttäisi; olisivat niinkuin suloiset soittokoneet, jotka riippuvat
seinässä koteloissaan ja itseensä kätkevät säveleensä. Olisinpa usein
suonut olevani köyhempi, että voisin teitä lähemmäksi lähestyä. Me
olemme luodut hyvää tekemään, ja mitä voimme paremmalla syyllä
sanoa omaksemme kuin ystäviemme rikkauksia? Oi, mikä
kallisarvoinen lohdutus, että on niin monta, jotka saattavat, niinkuin
veljekset, vallita toinen toisensa omaisuutta! Oi, iloa, joka kuolee pois
jo ennen kuin syntyikään! Silmäni eivät voi kyyneliään pidättää, näen
ma; unohduttaakseni niiden heikkouden, juon terveydeksenne.
APEMANTUS. Sinä itket, Timon, heitä juottaaksesi.
2 YLIMYS. Noin meidän silmiss' ikään sikisi ilo, Ja heti saalas esiin
pulppusi.
APEMANTUS. Ha! ha! Se oli äpärä se saalas.
3 YLIMYS. Todella, arvo herra, oikein hellyin.
APEMANTUS. Oikeinko?
(Torventoitausta.)
TIMON. Haa! Mitä toittaa torvi? (Palvelija tulee.) Mikä on?
PALVELIJA. Anteeksi, armollinen herra: siellä on muutamia naisia,
jotka kiihkeästi pyytävät päästä sisään.
TIMON. Vai naisia![3] He mitä haluavat?
PALVELIJA. Heillä on mukana edeskäypä, jonka on toimena ilmoittaa

heidän toivomuksensa.
TIMON. No hyvä, sisään tulkoot!
(Cupido esiintyy.)
CUPIDO. Arvoisa Timon, terve! Terve, kaikki Hyvyytes nauttijat! --
Viis aistia, Sua haltijakseen tunnustain, on tullut Sydäntäs aulist'
onnittelemaan. Maku, kuulo, tunto, haisti tänne saavat Ja silmillesi
huvit valmistavat.
TIMON. He ovat kaikki tervetulleet. Kohtelias olkoon vastaanotto.
Soitto julistakoon heidät tervetulleiksi!
(Cupido poistuu.)
1 YLIMYS. Näette, kuink' on rakkaus teihin suuri.
(Soittoa. Cupido palaa, seurassaan amatsoneiksi puettuja naisia, jotka,
kanteleet kädessä, tanssivat ja soittavat.)
APEMANTUS. Hei, mikä turhuuden on saatto tuossa! Ne tanssii!
Hullupäitä naisia! Vain pelkkää hulluutt' elämän on loisto, Kun tuota
vertaa öljyhyn ja juuriin. Rupeemme narreiks ihan huviksemme; Suu
maireess', imeksimme ihmisiä, Ja palkinnoksi heidän vanhuuteensa
Kateuden, vihan myrkyt oksennamme. Ken eläissään ei sortunut, tai
sorra? Ken kuollessaan ei hautaan haavaa vie, Jonk' ystäviltään sai?
Varonpa, että Tuo, joka edessäni tuossa tanssii, Mua kerran polkee;
moista tavataan; Kun päivä laskee, ovi suljetaan.
(Herrat nousevat pöydästä, osoittaen Timonille syvintä kunnioitustaan;
rakkautensa merkiksi ottaa kukin amatsonin, ja kaikki tanssivat, miehet
naisten kanssa, pari iloista tanssia hoboijain soidessa.)
TIMON. Ilomme ihannoitte, somat naiset, Suloisen leiman suoden
juhlallemme, Jok' ei ois puolinkaan näin hemmyt ollut; Te sille loiston
annoitte ja arvon, Näin sulostuttain oman keksintöni; Ma siitä teitä
kiitän.

1 NAINEN. Arvo herra, Parasta puolta kosketatte vain.
APEMANTUS. Niin kyllä, sillä huonoin puoli on likainen ja sietää
tuskin koskettamista, luulisin.
TIMON. Mitätön eine täällä vartoo, naiset; Eteenne itse ottaa
suvainnette.
NAISET. Nöyrimmät kiitoksemme, jalo herra.
(Cupido ja naiset menevät.)
TIMON. Flavius! --
FLAVIUS. Mit', armo!
TIMON. Tuo se pikku lipas.
FLAVIUS. Kyll', arvo herra. (Syrjään.) Taaskin helmilöitä! En tohdi
oikkujansa vastustaa; Pitäisi -- mutta -- ah! kun kaikki ehtyy, Hän kyllä
sois, ett' oisi vastus tehty. Jos hyvyydellä silmät seljäss' oisi, Nujertaa
noin ei kelpo miestä voisi.
(Menee.)
1 YLIMYS. Väkemme missä?
PALVELIJA. Valmiit ovat, herra.
2 YLIMYS. Hevoiset esiin!
(Flavius tuo lippaan.)
TIMON. Hyvät ystävät. Sananen vielä! Pyydän, hyvä herra, Minulle
näyttäkää se kunnia, Ett' arvoss' ylennätte tämän helmen. Se viekää,
pitäkää se, rakas herra.
1 YLIMYS. Velassa liian suuress' olen teille.

KAIKKI. Olemme kaikki.
(Palvelija tulee.)
PALVELIJA. Senaattoreita tuolla ratsailt' astuu; Tulossa ovat
tervehtimään teitä.
TIMON. Erittäin tervetulleet!
FLAVIUS. Suvaitkaatte, Vain sana! Läheltä se koskee teihin.
TIMON. Läheltäkö? Se säästä toiseen kertaan: Nyt laita heille kelpo
vastaanotto.
FLAVIUS (syrjään). Tuskinpa tiedän, kuinka.
(Toinen palvelija tiilet.)
2 PALVELIJA. Arvo herra, Sulimman ystävyyden osoitteeksi Nyt
Lucius neljä lumiratsua Hopeavaljainensa laittaa teille.
TIMON. Ne mielist' otan; katson, että lahja Rehellisesti palkitaan.
(Kolmas palvelija tulee.) No, mitä?
3 PALVELIJA. Anteeksi, teidän armonne: herra Lucullus pyytää, että
suvaitsisitte huomenna metsästää hänen kanssaan, ja lähettää teidän
arvoisuudellenne kaksi paria susikoiria.
TIMON. Ma tulen. -- Ota vastaan ne, ja hyvin Ne palkittakoon.
FLAVIUS. Mihin tämä viekään! Kestittää täytyy, rikkaat lahjat antaa.
Ja kaikki tyhjäst' arkusta! Ei tiedä Hän koskaan varojansa, eikä siedä
Mun näyttää, kuink' on sydän hällä köyhä, Kun sill' ei voimaa täyttää
toiveitaan. Niin yli varainsa hän lupaa, että Puheensa kaikk' on velkaa;
joka sana On panttina; hyvyyttään vielä koron Niist' antaa hän; maat
kirjoissa on heillä. Jos virastani hyväll' irti oisin, Ennenkuin minut
karkoitetaan vallan! Parempi ilman ruokaystävää, Kuin että ruokit
henkes väijyjää. Sydäntä särkee isäntäni tila.

(Menee.)
TIMON. Vääryyttä kovin teette itsellenne, Jos arvoanne näin te
alennatte. Kas, tässä pikku ystävyyden lahja!
2 YLIMYS. Suurempi tavallist' on kiitokseni.
3 YLIMYS. Oi, hän on itse autiuden sielu!
TIMON. Nyt muistan, herra, että tässä taannoin Kehuitte raudikkoa
ratsuani: Se pitäkää, kosk' on se teille mieleen.
3