Timon Ateenalainen | Page 3

kauppa sen tekee, niin sen tekevät jumalat.
APEMANTUS. Kauppa on jumalasi, ja jumalasi sinut hävittäköön!
(Torven toitauksia; palvelija tulee.)
TIMON. Ken siellä?
PALVELIJA. Alcibiades seurueineen: Noin kaksikymmeninen
ratsasjoukko.
TIMON. On talo heille auki; menkää vastaan. -- (Muutamia seurueesta
menee.) Nyt teidän täytyy jäädä puoliselle. -- Ei pois, ei, ennenkuin ma
teitä kiitän; Ja syötyämme näyttänette taulun. -- Iloista nähdä teitä. --
(Alcibiades tulee seurueineen.) Terve, terve!
APEMANTUS. Kas niin, nyt alkaa! -- Kuivatkohon kihti Ja

rammatkoon nuo nöyrät jäsenenne! Ne maireet konnat ystävyytt' ei
tunne, Kaikk' on vain imarretta! Apinoiksi Ja babiaaneiks ihmissuku
taantuu.
ALCIBIADES. Kaipuuni viihdytitte; katsettanne Himolla ahmin.
TIMON. Terve tuhannesti! Suloista aikaa ennen eroamme Kemuilla
viettäkäämme. Sisään käykää!
(Kaikki menevät, paitsi Apemantus.) (Kaksi ylimystä tulee.)
1 YLIMYS. Mik' aika päiväst', Apemantus?
APEMANTUS. Aika Vakaaksi tulla.
1 YLIMYS. Siihen aina aikaa.
APEMANTUS. Mut sinulla, sen vietävä, ei koskaan.
2 YLIMYS. Timonin juhlaanko sa menet?
APEMANTUS. Menen Näkemään, kuinka ruoka täyttää konnat Ja viini
kiihtää narrit.
2 YLIMYS. Hyvästi, hyvästi!
APEMANTUS. Sin' olet narri, Kun kahdesti tuon hyvästisi matkit.
2 YLIMYS. Miksi niin, Apemantus?
APEMANTUS. Olisit voinut toisen pitää itseäsi varten, sillä minä en
aio sinulle semmoista antaa.
2 YLIMYS. Mene hirteen!
APEMANTUS. Enkä, mitään en tee sinun käskystäsi; sen neuvon voit
antaa ystävillesi.
2 YLIMYS. Pois, senkin hämmästelevä koira, taikka potkaisen sinut

ulos!
APEMANTUS. Pakenen, niinkuin koira, aasin kavioita.
(Menee.)
1 YLIMYS. Tuo ihmisyyden vastapuoli! Tulkaa; Timonin antiutta
maistelkaamme. Hyvyyden sydämmenkin se mies voittaa.
2 YLIMYS. Tyhjentää: Plutus, kullan jumala, Vain hänen voutins' on;
ei sitä hyvää, Jot' ei hän maksa seitsenkertaisesti; Ei lahjaa, jost' ei
ylenmääräist' anna Hän vastalahjaa.
1 YLIMYS. Häll' on jaloin sydän, Mik' ihmist' ikänä on hallinnut.
2 YLIMYS. Eläköön onnessa ja kauan! Tulkaa.
1 YLIMYS. Teen seuraa teille.
(Menevät)
Toinen kohtaus.
Juhlahuone Timonin talossa.
(Meluavaa hoboijan soittoa. Suuret ruokapidot. Flavius ja muita
palvelijoita. Sitten tulevat Timon, Alcibiades, Lucius, Lucullus,
Sempronius ja muita Ateenan senaattoreja sekä Ventidius. Seuralaisia.
Lopuksi kaikkien muiden jäljessä Apemantus, tyytymättömänä tapansa
mukaan.)
VENTIDIUS. Suurkunniainen Timon, jumalat on Isäni ikää muistaneet
ja hänet Ikuiseen rauhaan vieneet. Autuaana Hän erosi ja minut
rikkaaks jätti. Jaloa sydäntänne palkiten. Nyt nöyrin kiitoksin ma
kaksinkerroin Talenttimäärän maksan, joka auttoi Mun vapauteen.
TIMON. Ei, kelpo Ventidius! Näin ystäväänne loukkaatte; ne annoin
Vapaasti lahjaks. Takaisin ken ottaa, Hän todest' ei voi sanoa, ett' antoi.
En isoisien tapaa tohdi käyttää, Vaikk' ihanalta rikkaan viat näyttää.

VENTIDIUS. Mik' ylvä sydän!
(Kaikki luovat kunnioittavan katseen Timoniin.)
TIMON. Kursaus, hyvät herrat, Keksittiin siksi, että siitä kiillon Sais
himmit teot, ontot tervehdykset Ja hyvät työt, jotk' aikeeseen jo ehtyy;
Mut tosi ystävyys ei moista kaipaa. No, istukashan; suodummat te ootte
Mun rikkaudelleni kuin rikkaus mulle.
(Istuutuvat.)
1 YLIMYS. Siit', arvo herra, yksi tunnustus, --
APEMANTUS. Haa! Tunnustus, ja sitten hirteen, niinkö?
TIMON. Ah, Apemantus! -- Ole tervetullut!
APEMANTUS. En tuota tervetuletustas kaipaa; Poisajettavaksi ma
tulin tänne.
TIMON. Hyi, raakalainen! Kovin moitittava On luonteesi, ei miehellen
se sovi. Sanotaan: ira furor brevis est, Mut tuopa mies on vihoissansa
aina. Hänelle valmistelkaa eri pöytä; Ei seurasta hän huoli, eikä ole Hän
liioin sovelias ihmisseuraan.
APEMANTUS. Omalla uhallasi jään siis tänne; Teen huomioita; pidä
varasi.
TIMON. Vähät minä sinusta välitän; olet ateenalainen. Ja sen vuoksi
olet tervetullut. Minä en tahdo valtaani käyttää; toivon, että ruoka
tukkii suusi.
APEMANTUS. Sun ruokaasi ma inhon; kurkkuuni Se istuisi, sill'
imartaa en taida. -- Hyväinen taivas, mikä ihmisliuta Syö Timonia, ja
hän sit' ei näe! Mua kaivelee, ett' yhden miehen vereen Noin moni
kastaa leipänsä ja -- mikä On hullumpaa -- hän vielä heitä käskee.
Ihmeeksi ihmiset viel' uskoo toistaan. Ne oisi kutsuttavat ilman
veistä,[2] Niin ruoka säästyisi ja henki säilyis. Esimerkiksi: tuo, joka
häntä lähin On pöydässä ja samaa leipää taittaa Ja saastaa häntä samast'

astiasta, Murhaamaan hänt' on lähin. Moist' on nähty. Jos suur'mies
oisin, pitoloiss' en joisi; Vois joku kurkunläppää sormitella; Isoiset
juokoot kaulavaruksella.
TIMON (eräälle vieraista). Terveydeksenne! Kiertäköhön malja!
2 YLIMYS. Tätä suuntaa juoskoon!
APEMANTUS. Tätä suuntaa juoskoon! Haa! Reima mies! Hän tuntee
aika vedet. Nuo terveysmaljat aivan potilaiksi Ne saavat, Timon, sun ja
omaisuutes. Tää täss' on liian heikko syntityöhön: Tää kunnon vesi
miest' ei ojaan kaada. Ei ruokaani se raiskaa. Pidot röyhkät Jumalten
kiitokseen on liian pöyhkät. (Apemantuksen ruokaluku.) Jumalat,
kultaa pyydä en, Vain omaa hyvää anelen. Niin tuhmaks älkää tehkö
mua. Ett' uskon valaa vannottua, Ett' aatan luotan kyyneliin, Tai koiran
valhekuorsauksiin, Tai tyrmäst' irti päästäjääni, Tai ahdingossa
ystävääni! Aamen! Nyt alan työn: Rikas syntiä tekee, minä juuria syön.
(Syö ja juo.) Hyväksi olkoon hyvän sydämmesi, Apemantus!
TIMON. Päällikkö Alcibiades, nyt on sydämmenne sodassa.
ALCIBIADES. Sydämmeni on alati teille altis, arvo herra.
TIMON. Olisitte kai mieluummin vihollisten parissa aamiaisilla kuin
päivällispidoissa ystävien kanssa.
ALCIBIADES. Jos ne ovat oikein verisen vereksiä, niin ei ole mikään
herkku niiden vertaista; toivoisinpa parhaan ystäväni semmoisiin
pitoihin.
APEMANTUS. Oi, jospa kaikki nämä imartelijat olisivat vihollisiasi,
että voisit ne teurastaa ja sitten pyytää minua niitä nautitsemaan.
1 YLIMYS. Jos vain olisi meillä