Timon Ateenalainen | Page 4

torvi? (Palvelija tulee.) Mik? on?
PALVELIJA. Anteeksi, armollinen herra: siell? on muutamia naisia, jotka kiihke?sti pyyt?v?t p??st? sis??n.
TIMON. Vai naisia![3] He mit? haluavat?
PALVELIJA. Heill? on mukana edesk?yp?, jonka on toimena ilmoittaa heid?n toivomuksensa.
TIMON. No hyv?, sis??n tulkoot!
(Cupido esiintyy.)
CUPIDO. Arvoisa Timon, terve! Terve, kaikki Hyvyytes nauttijat! -- Viis aistia, Sua haltijakseen tunnustain, on tullut Syd?nt?s aulist' onnittelemaan. Maku, kuulo, tunto, haisti t?nne saavat Ja silmillesi huvit valmistavat.
TIMON. He ovat kaikki tervetulleet. Kohtelias olkoon vastaanotto. Soitto julistakoon heid?t tervetulleiksi!
(Cupido poistuu.)
1 YLIMYS. N?ette, kuink' on rakkaus teihin suuri.
(Soittoa. Cupido palaa, seurassaan amatsoneiksi puettuja naisia, jotka, kanteleet k?dess?, tanssivat ja soittavat.)
APEMANTUS. Hei, mik? turhuuden on saatto tuossa! Ne tanssii! Hullup?it? naisia! Vain pelkk?? hulluutt' el?m?n on loisto, Kun tuota vertaa ?ljyhyn ja juuriin. Rupeemme narreiks ihan huviksemme; Suu maireess', imeksimme ihmisi?, Ja palkinnoksi heid?n vanhuuteensa Kateuden, vihan myrkyt oksennamme. Ken el?iss??n ei sortunut, tai sorra? Ken kuollessaan ei hautaan haavaa vie, Jonk' yst?vilt??n sai? Varonpa, ett? Tuo, joka edess?ni tuossa tanssii, Mua kerran polkee; moista tavataan; Kun p?iv? laskee, ovi suljetaan.
(Herrat nousevat p?yd?st?, osoittaen Timonille syvint? kunnioitustaan; rakkautensa merkiksi ottaa kukin amatsonin, ja kaikki tanssivat, miehet naisten kanssa, pari iloista tanssia hoboijain soidessa.)
TIMON. Ilomme ihannoitte, somat naiset, Suloisen leiman suoden juhlallemme, Jok' ei ois puolinkaan n?in hemmyt ollut; Te sille loiston annoitte ja arvon, N?in sulostuttain oman keksint?ni; Ma siit? teit? kiit?n.
1 NAINEN. Arvo herra, Parasta puolta kosketatte vain.
APEMANTUS. Niin kyll?, sill? huonoin puoli on likainen ja siet?? tuskin koskettamista, luulisin.
TIMON. Mit?t?n eine t??ll? vartoo, naiset; Eteenne itse ottaa suvainnette.
NAISET. N?yrimm?t kiitoksemme, jalo herra.
(Cupido ja naiset menev?t.)
TIMON. Flavius! --
FLAVIUS. Mit', armo!
TIMON. Tuo se pikku lipas.
FLAVIUS. Kyll', arvo herra. (Syrj??n.) Taaskin helmil?it?! En tohdi oikkujansa vastustaa; Pit?isi -- mutta -- ah! kun kaikki ehtyy, H?n kyll? sois, ett' oisi vastus tehty. Jos hyvyydell? silm?t selj?ss' oisi, Nujertaa noin ei kelpo miest? voisi.
(Menee.)
1 YLIMYS. V?kemme miss??
PALVELIJA. Valmiit ovat, herra.
2 YLIMYS. Hevoiset esiin!
(Flavius tuo lippaan.)
TIMON. Hyv?t yst?v?t. Sananen viel?! Pyyd?n, hyv? herra, Minulle n?ytt?k?? se kunnia, Ett' arvoss' ylenn?tte t?m?n helmen. Se viek??, pit?k?? se, rakas herra.
1 YLIMYS. Velassa liian suuress' olen teille.
KAIKKI. Olemme kaikki.
(Palvelija tulee.)
PALVELIJA. Senaattoreita tuolla ratsailt' astuu; Tulossa ovat tervehtim??n teit?.
TIMON. Eritt?in tervetulleet!
FLAVIUS. Suvaitkaatte, Vain sana! L?helt? se koskee teihin.
TIMON. L?helt?k?? Se s??st? toiseen kertaan: Nyt laita heille kelpo vastaanotto.
FLAVIUS (syrj??n). Tuskinpa tied?n, kuinka.
(Toinen palvelija tiilet.)
2 PALVELIJA. Arvo herra, Sulimman yst?vyyden osoitteeksi Nyt Lucius nelj? lumiratsua Hopeavaljainensa laittaa teille.
TIMON. Ne mielist' otan; katson, ett? lahja Rehellisesti palkitaan. (Kolmas palvelija tulee.) No, mit??
3 PALVELIJA. Anteeksi, teid?n armonne: herra Lucullus pyyt??, ett? suvaitsisitte huomenna mets?st?? h?nen kanssaan, ja l?hett?? teid?n arvoisuudellenne kaksi paria susikoiria.
TIMON. Ma tulen. -- Ota vastaan ne, ja hyvin Ne palkittakoon.
FLAVIUS. Mihin t?m? viek??n! Kestitt?? t?ytyy, rikkaat lahjat antaa. Ja kaikki tyhj?st' arkusta! Ei tied? H?n koskaan varojansa, eik? sied? Mun n?ytt??, kuink' on syd?n h?ll? k?yh?, Kun sill' ei voimaa t?ytt?? toiveitaan. Niin yli varainsa h?n lupaa, ett? Puheensa kaikk' on velkaa; joka sana On panttina; hyvyytt??n viel? koron Niist' antaa h?n; maat kirjoissa on heill?. Jos virastani hyv?ll' irti oisin, Ennenkuin minut karkoitetaan vallan! Parempi ilman ruokayst?v??, Kuin ett? ruokit henkes v?ijyj??. Syd?nt? s?rkee is?nt?ni tila.
(Menee.)
TIMON. V??ryytt? kovin teette itsellenne, Jos arvoanne n?in te alennatte. Kas, t?ss? pikku yst?vyyden lahja!
2 YLIMYS. Suurempi tavallist' on kiitokseni.
3 YLIMYS. Oi, h?n on itse autiuden sielu!
TIMON. Nyt muistan, herra, ett? t?ss? taannoin Kehuitte raudikkoa ratsuani: Se pit?k??, kosk' on se teille mieleen.
3 YLIMYS. Ma pyyd?n, jalo herra, anteeks suokaa.
TIMON. Sanani saitte; tied?n, ettei muuta Kehua oikein voi, kuin mit? mielii; Omistani arvaan yst?v?ini halut; Vakaasti haastan. Kohta teill? k?yn.
KAIKKI YLIMYKSET. Oi, kenp? oisi tervetulleempi!
TIMON. N?? k?ynnit, teid?n varsinkin, on mulle Niin rakkaat, ett' en saata antaa kyllin. Kuningaskuntia ma yst?ville Jaella voisin. -- Alcibiades, Sin' olet sotamies, siis harvoin rikas; Mut hyvin se on tarpeen; kuolleissa On elatuksesi ja sotakentt? Maatiluksesi.
ALCIBIADES. Aika sottakentt?!
1 YLIMYS. Velassa suuress' ollaan teille.
TIMON. Samoin Min?kin teille.
2 YLIMYS. Ikikiitolliset.
TIMON. Samaten min?. -- Tulta, lis?? tulta!
1 YLIMYS. Oleva onni, kunnia ja rikkaus Ain' olkoon osananne, jalo Timon!
TIMON. Hyv?ksi yst?ville.
(Alcibiades ja ylimykset menev?t.)
APEMANTUS. Sit? hommaa! P??n ny?kk?yst? ja h?nn?n hieputusta! Nuo koipitemput tokko kulungeitaan Ne kannattavat? Yst?vyys on rapaa; Ei pit?is vilpill' olla jalka vapaa. Nuo kunnon narrit maire kieli pett??.
TIMON. No, Apemantus, jos et noin ois juro, Niin saisit jotain.
APEMANTUS. Min' en huoli mist??n; Jos lahjot minutkin, niin sulla yht??n Ei soimaajaa, ja syntiin yh? vaivut Niin kauan annat, varon, ett? kohta Pois papereilla itsesikin annat. Miks kemut, kestit nuo ja turhat loistot?
TIMON. Jos noin sa moitit seurael?m??, Niin, totta viek??n, sinusta en huoli. Hyv?sti! Toiste laula toista virtt?!
(Menee.)
APEMANTUS. Et tahdo mua kuulla, -- etk? saakaan! Taivaasi suljen. Kuink' on ihmis-parka Neuvoille, vaan ei mairehelle arka!
(Menee.)

TOINEN N?YT?S.
Ensimm?inen kohtaus.
Huone er??n senaattorin talossa. (Senaattori tulee, paperi k?dess?.)
SENAATTORI. T?? viisituhat, -- yhdeks?n on Varron Ja Isidorin saatava, -- mun lis?ks -- Siis viisikolmatta. -- N?in hurjistella Ja tuhlata! Ei kest? tuo, ei miten. Jos kultaa kaipaat, mierolt' ota koira Ja Timonille vie; se poikii kultaa. Jos