Timon Ateenalainen | Page 3

hyv?stisi matkit.
2 YLIMYS. Miksi niin, Apemantus?
APEMANTUS. Olisit voinut toisen pit?? itse?si varten, sill? min? en aio sinulle semmoista antaa.
2 YLIMYS. Mene hirteen!
APEMANTUS. Enk?, mit??n en tee sinun k?skyst?si; sen neuvon voit antaa yst?villesi.
2 YLIMYS. Pois, senkin h?mm?stelev? koira, taikka potkaisen sinut ulos!
APEMANTUS. Pakenen, niinkuin koira, aasin kavioita.
(Menee.)
1 YLIMYS. Tuo ihmisyyden vastapuoli! Tulkaa; Timonin antiutta maistelkaamme. Hyvyyden syd?mmenkin se mies voittaa.
2 YLIMYS. Tyhjent??: Plutus, kullan jumala, Vain h?nen voutins' on; ei sit? hyv??, Jot' ei h?n maksa seitsenkertaisesti; Ei lahjaa, jost' ei ylenm??r?ist' anna H?n vastalahjaa.
1 YLIMYS. H?ll' on jaloin syd?n, Mik' ihmist' ik?n? on hallinnut.
2 YLIMYS. El?k??n onnessa ja kauan! Tulkaa.
1 YLIMYS. Teen seuraa teille.
(Menev?t)
Toinen kohtaus.
Juhlahuone Timonin talossa.
(Meluavaa hoboijan soittoa. Suuret ruokapidot. Flavius ja muita palvelijoita. Sitten tulevat Timon, Alcibiades, Lucius, Lucullus, Sempronius ja muita Ateenan senaattoreja sek? Ventidius. Seuralaisia. Lopuksi kaikkien muiden j?ljess? Apemantus, tyytym?tt?m?n? tapansa mukaan.)
VENTIDIUS. Suurkunniainen Timon, jumalat on Is?ni ik?? muistaneet ja h?net Ikuiseen rauhaan vieneet. Autuaana H?n erosi ja minut rikkaaks j?tti. Jaloa syd?nt?nne palkiten. Nyt n?yrin kiitoksin ma kaksinkerroin Talenttim??r?n maksan, joka auttoi Mun vapauteen.
TIMON. Ei, kelpo Ventidius! N?in yst?v??nne loukkaatte; ne annoin Vapaasti lahjaks. Takaisin ken ottaa, H?n todest' ei voi sanoa, ett' antoi. En isoisien tapaa tohdi k?ytt??, Vaikk' ihanalta rikkaan viat n?ytt??.
VENTIDIUS. Mik' ylv? syd?n!
(Kaikki luovat kunnioittavan katseen Timoniin.)
TIMON. Kursaus, hyv?t herrat, Keksittiin siksi, ett? siit? kiillon Sais himmit teot, ontot tervehdykset Ja hyv?t ty?t, jotk' aikeeseen jo ehtyy; Mut tosi yst?vyys ei moista kaipaa. No, istukashan; suodummat te ootte Mun rikkaudelleni kuin rikkaus mulle.
(Istuutuvat.)
1 YLIMYS. Siit', arvo herra, yksi tunnustus, --
APEMANTUS. Haa! Tunnustus, ja sitten hirteen, niink??
TIMON. Ah, Apemantus! -- Ole tervetullut!
APEMANTUS. En tuota tervetuletustas kaipaa; Poisajettavaksi ma tulin t?nne.
TIMON. Hyi, raakalainen! Kovin moitittava On luonteesi, ei miehellen se sovi. Sanotaan: ira furor brevis est, Mut tuopa mies on vihoissansa aina. H?nelle valmistelkaa eri p?yt?; Ei seurasta h?n huoli, eik? ole H?n liioin sovelias ihmisseuraan.
APEMANTUS. Omalla uhallasi j??n siis t?nne; Teen huomioita; pid? varasi.
TIMON. V?h?t min? sinusta v?lit?n; olet ateenalainen. Ja sen vuoksi olet tervetullut. Min? en tahdo valtaani k?ytt??; toivon, ett? ruoka tukkii suusi.
APEMANTUS. Sun ruokaasi ma inhon; kurkkuuni Se istuisi, sill' imartaa en taida. -- Hyv?inen taivas, mik? ihmisliuta Sy? Timonia, ja h?n sit' ei n?e! Mua kaivelee, ett' yhden miehen vereen Noin moni kastaa leip?ns? ja -- mik? On hullumpaa -- h?n viel? heit? k?skee. Ihmeeksi ihmiset viel' uskoo toistaan. Ne oisi kutsuttavat ilman veist?,[2] Niin ruoka s??styisi ja henki s?ilyis. Esimerkiksi: tuo, joka h?nt? l?hin On p?yd?ss? ja samaa leip?? taittaa Ja saastaa h?nt? samast' astiasta, Murhaamaan h?nt' on l?hin. Moist' on n?hty. Jos suur'mies oisin, pitoloiss' en joisi; Vois joku kurkunl?pp?? sormitella; Isoiset juokoot kaulavaruksella.
TIMON (er??lle vieraista). Terveydeksenne! Kiert?k?h?n malja!
2 YLIMYS. T?t? suuntaa juoskoon!
APEMANTUS. T?t? suuntaa juoskoon! Haa! Reima mies! H?n tuntee aika vedet. Nuo terveysmaljat aivan potilaiksi Ne saavat, Timon, sun ja omaisuutes. T?? t?ss' on liian heikko syntity?h?n: T?? kunnon vesi miest' ei ojaan kaada. Ei ruokaani se raiskaa. Pidot r?yhk?t Jumalten kiitokseen on liian p?yhk?t. (Apemantuksen ruokaluku.) Jumalat, kultaa pyyd? en, Vain omaa hyv?? anelen. Niin tuhmaks ?lk?? tehk? mua. Ett' uskon valaa vannottua, Ett' aatan luotan kyyneliin, Tai koiran valhekuorsauksiin, Tai tyrm?st' irti p??st?j??ni, Tai ahdingossa yst?v??ni! Aamen! Nyt alan ty?n: Rikas synti? tekee, min? juuria sy?n. (Sy? ja juo.) Hyv?ksi olkoon hyv?n syd?mmesi, Apemantus!
TIMON. P??llikk? Alcibiades, nyt on syd?mmenne sodassa.
ALCIBIADES. Syd?mmeni on alati teille altis, arvo herra.
TIMON. Olisitte kai mieluummin vihollisten parissa aamiaisilla kuin p?iv?llispidoissa yst?vien kanssa.
ALCIBIADES. Jos ne ovat oikein verisen vereksi?, niin ei ole mik??n herkku niiden vertaista; toivoisinpa parhaan yst?v?ni semmoisiin pitoihin.
APEMANTUS. Oi, jospa kaikki n?m? imartelijat olisivat vihollisiasi, ett? voisit ne teurastaa ja sitten pyyt?? minua niit? nautitsemaan.
1 YLIMYS. Jos vain olisi meill? se onni, ett? kerrankin, armollinen herra, tahtoisitte koetella syd?mmi?mme, jotta saisimme ainakin osaksi osoittaa intoamme, niin pit?isimme itsemme iki-autuaallisina.
TIMON. Ep?ilem?tt?, hyv?t yst?v?t, ovat itse jumalat niin s??t?neet, ett? minulla on oleva paljon apua teist?. Kuinka olisitte muuten yst?vikseni tulleet? Mit? varten olisi teill? t?m? armas nimitys ennen tuhansia muita, jos ette olisi l?hinn? syd?nt?ni? Olen itselleni teist? puhunut enemm?n, kuin mit? h?veli??sti itse voisitte puolestanne puhua; ja sen verran takaan teit?. Hyv?t jumalat, ajattelen, miksi tarpeeksi meill? olisi yst?vi?, jos emme koskaan niit? tarvitseisi? Neh?n olisivat tarpeettomimpia olentoja maan p??ll?, jos emme milloinkaan niit? k?ytt?isi; olisivat niinkuin suloiset soittokoneet, jotka riippuvat sein?ss? koteloissaan ja itseens? k?tkev?t s?veleens?. Olisinpa usein suonut olevani k?yhempi, ett? voisin teit? l?hemm?ksi l?hesty?. Me olemme luodut hyv?? tekem??n, ja mit? voimme paremmalla syyll? sanoa omaksemme kuin yst?viemme rikkauksia? Oi, mik? kallisarvoinen lohdutus, ett? on niin monta, jotka saattavat, niinkuin veljekset, vallita toinen toisensa omaisuutta! Oi, iloa, joka kuolee pois jo ennen kuin syntyik??n! Silm?ni eiv?t voi kyyneli??n pid?tt??, n?en ma; unohduttaakseni niiden heikkouden, juon terveydeksenne.
APEMANTUS. Sin? itket, Timon, heit? juottaaksesi.
2 YLIMYS. Noin meid?n silmiss' ik??n sikisi ilo, Ja heti saalas esiin pulppusi.
APEMANTUS. Ha! ha! Se oli ?p?r? se saalas.
3 YLIMYS. Todella, arvo herra, oikein hellyin.
APEMANTUS. Oikeinko?
(Torventoitausta.)
TIMON. Haa! Mit? toittaa