Timon Ateenalainen | Page 2

Jalo Timon, Tykosi t?nne kutsuta se mies.
TIMON. H?n onko t?ss? saatossa? -- Lucilius!
(Lucilius tulee.)
LUCILIUS. Tass' olen, herra, n?yrin palvelijanne.
ATEENALAINEN. Tuo mies, tuo passarisi, jalo Timon, Talossain ?isin liikkuu. Olen mies, Jok' olen pienest' alkain ollut tarkka; Paremman min? perillisen vaadin Kuin kupinkantajan.
TIMON. No, ent? sitten?
ATEENALAINEN. Yks mull' on tyt?r, heimoa ei muuta, Kenelle tavarani luovuttaisin. On tytt? soma, tuskin naitava, Ja kalliist' olen h?nt? kasvattanut Paraimman mukaan. Nyt tuo k?skyl??si Lempiins? h?net kietoo. Jalo herra, Apusi suo, nuo k?ynnit h?lt? kiell?; Ma koitin turhaan.
TIMON. Mies on rehellinen.
ATEENALAINEN. Nyt h?ll' on tilaisuus se n?ytt??, Timon; Rehellisyydell' oma palkkans' olkoon, Se ?lk??n tyt?rt?ni voitekselko.
TIMON. Lempiik? tytt? h?nt??
ATEENALAINEN. H?n on nuori Ja herkk?; oman nuoruutemme kiihko Osoittaa kyllin, kuinka h??lyv? Se nuoruus on.
TIMON (Luciliukselle). S? lemmit tytt???
LUCILIUS. Kyll', arvo herra, ja h?n lempii mua.
ATEENALAINEN. Jos luvattani naimisiin h?n menee, Niin -- jumalat sen kuulkoot! -- maantielt' otan Ma perillisekseni mierolaisen, Ja h?net hylk??n.
TIMON. Mit? annat h?lle, Jos vaimoksi h?n menee vertaiselleen?
ATEENALAINEN. Heti kolme talenttia; vasta kaikki.
TIMON. Tuo siev? mies mua palvellut on kauan; H?nelle onnen hankin, sit? vaatii Jo ihmisrakkaus. Ty?nn? h?lle tytt?; Mink' annat sin?, saman min? annan, Niin tasapainoss' ovat.
ATEENALAINEN. Jalo herra, Sanasi pid?, niin on tytt? h?nen.
TIMON. No, tuossa k?teni ja miehen sana!
LUCILIUS. N?yrimm?t kiitokseni, jalo herra! Mik' onnen hyvyys osakseni tulkoon, Niin teid?n se on omaa.
(Lucilius ja vanha ateenalainen menev?t.)
RUNOILIJA. Ty?ni ottaa Suvaitkaa; onnea ja pitk?? ik??!
TIMON. Suur' kiitos! Minust' oiti saatte kuulla: Ei, j??k??. -- Mit?, yst?v?, on sulla?
MAALARI. Vain pikku kuva; pyyd?n, vastaan ottaa Se suvaitkaa.
TIMON. On kuva tervetullut. Kuva on milt'ei tosi ihminen; N?et, ihmist? kun ep?arvo peijaa, Niin on h?n kuorta vain; nuo kuvat ovat Mit' ovat luonnostaan. Ihailen ty?t?s; Kuink' ihailen, sen kohta n?et; varro, Saat pian kuulla.
MAALARI. Taivas teit? kaitkoon!
TIMON. Hyv?sti, herrat! K?tenne! Mut yhdess' On meid?n ruokailtava. -- Juveelinne On aivan pilattu.
HELMISEPP?. Kuin? Hinnallako?
TIMON. Pilattu ylenm??rin kiitoksilla. Jos hinnan maksan ylistyksen mukaan, Niin tulee matti taskuun.
HELMISEPP?. Hinnan sille On myyj? pannut; is?nt?? kun vaihtaa Esineet yhdenarvoiset, niin arvo Is?nn?n mukaan on; te korotatte Juveelin hinnan, sit? kantamalla.
TIMON. Hyvinp? ivaat.
KAUPPIAS. Eik?. jalo herra, Yleisen kansan??nen vain h?n lausuu, H?n puhuu, mit? kaikki muut.
TIMON. Kas, kuka tulee! Nuhteitako mieli?
(Apemantus tulee.)
HELMISEPP?. Otamme niist? osamme.
KAUPPIAS. Se mies Ei ket??n s??st?.
TIMON. Jalo Apemantus, No, hyv?? p?iv??!
APEMANTUS. S??st? hyv? p?iv? Siks, ett? min? jalo oon ja sin? Timonin koira ja nuo konnat rehdit.
TIMON. Sanotko: konnat? Sin' et heit? tunne.
APEMANTUS. Eiv?tk? ole ateenalaisia?
TIMON. Ovat oikein.
APEMANTUS. Siis sanassani pysyn.
HELMISEPP?. Tunnetteko minut, Apemantus?
APEMANTUS. Sen tied?t: nimesi jo mainitsin.
TIMON. Kopea olet, Apemantus.
APEMANTUS. Varsinkin siit?, ett'en ole Timonin kaltainen.
TIMON. Minne matka?
APEMANTUS. Puhkaisemaan p??kalloa kunnon ateenalaiselta.
TIMON. Siit? ty?st? olet kuoleman oma.
APEMANTUS. Aivan oikein, jos laki tyhj?st? m??r?? kuoleman.
TIMON. Mit? pid?t t?st? kuvasta, Apemantus?
APEMANTUS. Hyv??, sill? se ei tee mit??n pahaa.
TIMON. Eik? se ole hyv?? ty?t? tehnyt, joka on sen maalannut?
APEMANTUS. Parempaa on se tehnyt, joka maalarin on tehnyt, ja kuitenkin on h?nkin vain t?rkyist? poroty?t?.
MAALARI. Sin? olet koira.
APEMANTUS. ?itisi on minun sukuani; mik? on h?n, jos min? olen koira?
TIMON. Tahdotko sy?d? p?iv?llist? kanssani, Apemantus.
APEMANTUS. En; min? en sy? suuria herroja.
TIMON. Jos sit? tekisit, niin pahoittaisit naiset.
APEMANTUS. O! Neh?n niit? suuria herroja sy?v?t ja tulevat siit? suurimahaisiksi.
TIMON. Sep? ruokoton k?sitys!
APEMANTUS. Niinkuin sin? sen k?sit?t; pid? hyv?n?si.
TIMON. Mit? pid?t t?st? juveelista, Apemantus?
APEMANTUS. En niin paljon kuin rehellisyydest?, joka ei vie ihmiselt? ropoakaan.
TIMON. Mit? ajattelet sen maksavan?
APEMANTUS. Se ei maksa ajattelemista. -- Mit? kuuluu, runosepp??
RUNOILIJA. Mit? kuuluu, filosofi?
APEMANTUS. Sin? valehtelet.
RUNOILIJA. Etk? ole se?
APEMANTUS. Olen.
RUNOILIJA. Siis en valehtele.
APEMANTUS. Etk? ole sin? runosepp??
RUNOILIJA. Olen.
APEMANTUS. Siis sin? valehtelet; silm?ileh?n vain viimeist? teostasi, jossa h?nt? kuvittelet arvoiseksi mieheksi.
RUNOILIJA. Se ei ole kuvittelua; h?n on se.
APEMANTUS. H?n on sinun arvoisesi, ja maksaa sinulle ty?st?si; joka imartelua rakastaa, on imartelun arvoinen. Hyv?inen taivas! Jospa olisin min? suuri herra!
TIMON. Mit? silloin tekisit, Apemantus?
APEMANTUS. Samaa, mit? Apemantus nytkin tekee: vihaisin suurta herraa syd?mmeni pohjasta.
TIMON. Mit?? Itse?sik??
APEMANTUS. Itse?ni.
TIMON. Miksi?
APEMANTUS. Siksi, ett? koko vihainen mieleni olisi mennytt?, jos olisin suuri herra. -- Olethan sin? kauppias?
KAUPPIAS. Olen, Apemantus.
APEMANTUS. Kauppa sinut h?vitt?k??n, jos ei jumalat sit? tee.
KAUPPIAS. Jos kauppa sen tekee, niin sen tekev?t jumalat.
APEMANTUS. Kauppa on jumalasi, ja jumalasi sinut h?vitt?k??n!
(Torven toitauksia; palvelija tulee.)
TIMON. Ken siell??
PALVELIJA. Alcibiades seurueineen: Noin kaksikymmeninen ratsasjoukko.
TIMON. On talo heille auki; menk?? vastaan. -- (Muutamia seurueesta menee.) Nyt teid?n t?ytyy j??d? puoliselle. -- Ei pois, ei, ennenkuin ma teit? kiit?n; Ja sy?ty?mme n?ytt?nette taulun. -- Iloista n?hd? teit?. -- (Alcibiades tulee seurueineen.) Terve, terve!
APEMANTUS. Kas niin, nyt alkaa! -- Kuivatkohon kihti Ja rammatkoon nuo n?yr?t j?senenne! Ne maireet konnat yst?vyytt' ei tunne, Kaikk' on vain imarretta! Apinoiksi Ja babiaaneiks ihmissuku taantuu.
ALCIBIADES. Kaipuuni viihdytitte; katsettanne Himolla ahmin.
TIMON. Terve tuhannesti! Suloista aikaa ennen eroamme Kemuilla viett?k??mme. Sis??n k?yk??!
(Kaikki menev?t, paitsi Apemantus.) (Kaksi ylimyst? tulee.)
1 YLIMYS. Mik' aika p?iv?st', Apemantus?
APEMANTUS. Aika Vakaaksi tulla.
1 YLIMYS. Siihen aina aikaa.
APEMANTUS. Mut sinulla, sen viet?v?, ei koskaan.
2 YLIMYS. Timonin juhlaanko sa menet?
APEMANTUS. Menen N?kem??n, kuinka ruoka t?ytt?? konnat Ja viini kiiht?? narrit.
2 YLIMYS. Hyv?sti, hyv?sti!
APEMANTUS. Sin' olet narri, Kun kahdesti tuon