Timon Ateenalainen

Timon Ateenalainen

The Project Gutenberg EBook of Timon Ateenalainen, by William Shakespeare This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Timon Ateenalainen
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Cajander
Release Date: April 10, 2006 [EBook #18144]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIMON ATEENALAINEN ***

Produced by Tapio Riikonen

TIMON ATEENALAINEN
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1900.

N?ytelm?n henkil?t:
TIMON, ateenalainen ylimys. LUCIUS, | LUCULLUS, | Timonin imartelijoita. SEMPRONIUS, | VENTIDIUS, muuan Timonin valheyst?vi?. APEMANTUS, ?re? filosofi. ALCIBIADES, ateenalainen sotap??llikk?. FLAVIUS, Timonin hovimestari. FLAMINIUS, | LUCILIUS, | Timonin palvelijoita. SERVILIUS, | CAPHIS, | PHILOTUS, | TITUS, | Timonin velkojain palvelijoita. LUCIUS, | HORTENSIUS, | Kaksi Varron palvelijaa. Isidorin palvelija. CUPIDO ja muita naamioita. Kolme muukalaista. Runoilija, maalari, kauppias ja helmisepp?. Vanha ateenalainen. Paashi. Narri. PHRYNIA, | Alcibiadeen rakastajattaria. TIMANDRA | Ylimyksi?, senaattoreja, sotamiehi?, varkaita ja seuralaisia.
Tapahtumapaikka: Ateenan kaupunki ja l?heinen mets?.

ENSIMM?INEN N?YT?S.
Ensimm?inen kohtaus.
Ateena. Sali Timonin talossa.
(Runoilija, maalari, helmisepp?, kauppias ynn? muita tulee eri haaroilla.)
RUNOILIJA. Hyv?? p?iv??!
MAALARI. Hauskaa, ett? voitte hyvin.
RUNOILIJA. En kaukaan n?hnyt teit?. Mit? kuuluu?
MAALARI. Tapaansa menee.
RUNOILIJA. Niin, niin, tiett?v?sti. Mut jotain erikoista? Jotain kummaa Ja ennen kuulumatonta? -- Mut, n?hk??s! Rikkauden taika, tenhos t?nne loihti Nuo henget kaikki! Kauppiaan ma tunnen.
MAALARI. Molemmat tunnen; helmisepp? toinen.
KAUPPIAS. Oi, mik? kelpo herra!
HELMISEPP?. Niinp? kyll?.
KAUPPIAS. Mies verraton ja niinkuin harjoitettu Hyvyyden juoksuun uupumattomaan: H?n voiton vie --
HELMISEPP?. Juveeli t?ss' on mulla.
KAUPPIAS. Oi, n?ytt?k??h?n! Timonille varmaan?
HELMISEPP?. Jos maksamaan h?n suostuu; vaan se seikka --
RUNOILIJA. "Kun palkasta me halpuutt' ylist?mme, Niin tahraantuu sen oivan runon loisto, Jonk' ylevyys on saapa."
KAUPPIAS (katsellen helme?). Varsin soma!
HELMISEPP?. Ja kallis! N?ettenk? tuota vett??
MAALARI. Teit' innostuttaa varmaan joku teos, Jonk' omistatte h?nen armollensa.
RUNOILIJA. Niin, suustani kai p??si jotain moista. Runous on kuin pihka, joka tihkuu Tuoreesta puusta. Piist? ei saa tulta, Jos sit' ei iske; meid?n jalo liekki Itsest??n syttyy ja, kuin virta, murtaa Kaikk' esteet tielt??n. -- Mit? teill' on tuossa?
MAALARI. Vain maalaus. -- Milloin tulee kirja ulos?
RUNOILIJA. Suorastaan tarjouksen kantap?ill?. -- Ah, n?ytt?k??h?n tuota!
MAALARI. Kaunis taulu.
RUNOILIJA. Niin on; tuo tuoss' on vallan verratonta.
MAALARI. Jotenkin.
RUNOILIJA. Oivaa! Mik? sulon ilme Tuoss' asennossa! Mit? sielun voimaa Tuo silm? s?ihkyy! Mik? mielihaave Huulilla noilla! Sanoin ihan voisi Nuo myk?t ruumiinliikkeet ilmituoda.
MAALARI. Niin, el?m?? on hiukan j?ljitelty. Tuo ilme -- onko hyv??
RUNOILIJA. Toden totta, Se voittaa luonnon; taiteen mahti t?ss? El?v?mp' on kuin itse el?m?ss?.
(Muutamia senaattoreja kulkee n?ytt?m?n poikki.)
MAALARI. Oh, sill? herralla on yst?vi?!
RUNOILIJA. Ateenan senaattorit! -- Miekkoiset!
MAALARI. Kah, viel? lis??!
RUNOILIJA. Sit' yst?vien tulvaa, sit? virtaa! -- Kyh?yksess? t?ss? kuvaan miest?, Jot' on t?? mainen mailma t?ysin sylin Hyv?illyt, halaillut. Vapaata juontan' Ei yksityisyys h?iri, se vaan kiit?? Avaraa vahamerta;[1] ilki-isku Ei pilkkuakaan suunnassani tahri, Jok' ylv?? kotkan lentoaan vaan lent??, J?lkeens? j?tt?m?tt? j?lke?.
MAALARI. En ymm?rr?.
RUNOILIJA. Avaimen teille annan. Niin, n?hk??s, kaikki s??dyt, kaikki luonteet, -- Niin hyvin liukkaat, taipuisat, kuin my?skin Vakavat, j?yk?t, -- palvelustaan tuovat N?in Timonille. Miehen suuri rikkaus, Jalohon auliuteen yhtyneen?, Vet?? ja h?neen lemmen sitein kiint?? Syd?mmet kaikenlaiset, peilirakkaast' Imartajasta Apemantukseen, Jok' itsens' inhomista rakastaapi Ylitse kaiken; h?nkin polveansa H?nelle notkistaa ja tyyten palaa, Timonin ny?kk?yksest' autuaana.
MAALARI. N?in heid?n puhelevan kesken??n.
RUNOILIJA. Kuvailen, ett' on onnettaren istuin Sorea, suuri kunnas; kunnaan juurell' On kaikenlaista luonnetta ja kansaa, Mi t?m?n pallon parmaill' ahertaapi, Tilaansa parantaakseen; niiden keskeen, Jotk' yl?s tuohon vallattareen katsoo, Timonin muotoisen ma miehen kuvaan, Jot' onnettaren elfenluinen k?si Luoksensa viittaa; t?m? ?kkilempi ?kisti kaikki kilpailijat muuttaa Orjiksi, k?skyl?iksi.
MAALARI. Niinkuin naulaan! Tuo kunnas, onnetar ja istuin, jonne Viittaillaan yht? kansan joukosta, Jok' yl?s onnen jyrk?nnett? kiipee Kumarap?in, -- tuo meid?n taiteen alaan Ois aivan omiaan.
RUNOILIJA. Ei, kuulkaahan: Nuo kaikki -- ?skeiset nuo kumppaninsa, Moni ylempikin h?nt? -- j?ljiss' oiti H?nnystelev?t, terveisill? k?yv?t, Valavat korvaan pyh?? kuiskutusta, Siunaavat jalustintakin, ja ilmaa Imev?t h?nen suustaan.
MAALARI. Niin, ja sitten?
RUNOILIJA. Kun onnetar, tuo h??lyv? ja l?yh?, Pois ty?nt?? suosikin, niin koko liuta, Jok' yl?s vuoren huippuun k?sin, polvin J?lest? junnas, antaa miehen luistaa, H?nt' yksik??n ei sortumukseen seuraa.
MAALARI. Tuo tavallista on. Voin esitell? Sen seitsem?nkin tapamaalausta, Jotk' onnettaren ?kkipuuskat kuvaa Sanoja selvemmin. Mut hyv? oisi, Jos Timon tiet?? sais, ett' ihmissilm? On ennen n?hnyt moisen kuperkeikan.
(Timon tulee seurueineen. Ventidiuksen palvelija on puheissa h?nen kanssaan.)
TIMON. Vangittu, niink??
PALVELIJA. Niin on, hyv? herra; Ja velkomus on viisi talenttia. Varat on heikot, velkamiehet tiukat. H?n pyyt?? teilt? puoltokirjaa niille, Jotk' ovat h?net vanginneet; on muuten Hukassa toivo.
TIMON. Jalo Ventidius! En ole niit?, jotka luotaan viskaa H?d?ss? yst?v?ns?. H?net tunnen, H?n jalo mies on, avun ansaitseva, Ja saakin sen: lunastan h?net irti.
PALVELIJA. Ij?ti on h?n kiitollinen teille.
TIMON. Vie terveiseni: oiti lunnaat laitan, Kun vapaa on h?n, pyyd? h?net t?nne. -- Ei riit? se, ett' autat pystyyn heikon, Tukea my?skin kaipaa h?n. -- Hyv?sti!
PALVELIJA. Oloinen onni teid?n armollenne!
(Palvelija menee.) (Vanha ateenalainen tulee.)
ATEENALAINEN. Kuulehan, herra!
TIMON. Puhu, hyv? vanhus.
ATEENALAINEN. Lucilius on palvelija sulla.
TIMON. Niin on, ja ent? sitten?
ATEENALAINEN.