Tieni varrella tapaamia 2 | Page 6

kai kuitenkin vaikutti, ettei minunkaan mieleeni milloinkaan juolahtanut ajatus k?yd? haastattelemassa rva Sinebrychoffia, vaikkakin usein n?in h?nen nimens? lahjoittajien ja hyv?ntekij?iden joukossa. Mutta kun sitten kev?ttalvella 1921 kaikki lehdet tiesiv?t kertoa, ett? h?n oli m??r?nnyt taideteoksensa annettavaksi Suomen valtiolle ja ett? h?nell? oli niit? huomattava kokoelma, p??tin menn? sit? katsomaan.
Kun puhelimitse oli sovittu ajasta, l?hdin tuota tuttua taloa kohti, jonka puutarhassa monasti olin k?ynyt. Sis??nk?yt?v? oli kadultap?in ja rouva S. asui toisessa kerroksessa. Sinne johtavat portaat olivat punaisen maton peitt?m?t ja molemmin puolin oli komeita palmuja ja muita lehtokasveja. T?m? v?riyhdistelm? oli suurenmoinen ja ihankuin valmistus kaikkeen siihen mit? sain n?hd?. Ja kuitenkin -- en aluksi sittenk??n odottanut aivan paljoa. Arvelin, ett? talossa tietysti oli taide-esineit?, sill? kuuluihan asiaan, ett? varakkaat hankkivat niit? itselleen, mutta ett? kokoelma olisi sellaisella rakkaudella valittu, ett? koko koti olisi niin personallinen ja puhuisi sellaisesta hienostuneesta mausta ja kauneuden palvonnasta, sit? en kuitenkaan voinut aavistaa. Mutta jo siin? suuressa salissa, jonne ensin jouduin, oli n?ht?v?n? alkuper?inen Sebastiano del Piombo ja Velasquez puhumattakaan renessanssiajan pienemmist? kuuluisuuksista kuten esim. Bronzihosta y. m.
Rouva Sinebrychoff tuli vastaani mustiin puettuna. N?ht?v?sti h?n puolisonsa kuoleman j?lkeen aina k?vi mustissa, sill? sellaisena tapasin h?net sitten my?hemminkin. H?n ei nyt en?? ollut sama kevyt keijukainen kuin 80-luvulla, jolloin n?in h?net Bulevardilla.
Vartalo oli k?ynyt paljon tukevammaksi ja pyylev?mm?ksi, k?ynti raskaammaksi ja hipi?, joka silloin oli kuin ruusunlehti, oli nyt kalpea. Mutta piirteet olivat yht? hienot kuin silloinkin ja tukassa oli vain v?h?n hopeata. Muutamien tervehdyssanojen j?lkeen, jolloin totesin, ett? h?nell? oli kaunis, sointuva ??ni ja ett? h?n ??nsi sanat eritt?in selv?sti, alkoi kokoelman katseleminen.
Rouva Sinebrychoff kulki vieress?ni ja esitti jokaisen taulun ja oli aina valmis antamaan lis?tietoja niin pian kun sellaisia pyysin.
H?n tunsi jokaisen taideteoksen historian niin pitk?lle kuin sen j?lki? yleens? saattoi seurata, ja h?nen personallinen makunsa oli ollut m??r??m?ss? sek? sit? ostettaessa ett? sille paikkaa kokoelmassa valitessa.
Ensin me kulimme l?pi koko ruotsinmaalaisen kokoelman, joka tuntui hyvin ehyelt?, siin? kun oli edustettuna Ruotsin suuruuden ajan ja Kustaa III kauden etevimm?t muotokuvamaalarit kuten esim. David von Krafft, Lundberg, von Breda, Roslin, _Wertm��ller_, _P. Hall_ y. m., joiden monetkin tekeleet -- Kristiina kuningattaren, Kaarle XII, Kustaa III, Bellmanin, Lidnerin, Svedenborgin y. m. kuvat -- olivat niin arvokkaat, ettei todella ymm?rr?, miten Ruotsi on p??st?nyt ne k?sist??n.
Siin? jokaisen taulun edess? seisoessamme, k??ntyi v?liin keskustelumme hiukan muillekin aloille kuin taiteen. Tulin m.m. ihmetelleeksi, ett? t?m? kokoelma oli saanut olla rauhassa punakapinan aikana.
?Se on minun anoppini ansio?, selitti rva S. ?T?st? kodista ei tarvitseva viel? koskaan ole mennyt saamatta apua ja siit? johtuva siunaus on pit?nyt sen yll??.
Sitten me taas jouduimme puhumaan Suomen kahdesta kansallisuudesta ja rva S. huomautti, ett? kun Jumala kerran oli asettanut kaksi eri kansaa samaan maahan, niin oli tarkoitus, ett? he oppisivat toisiltaan, eiv?tk? riitelisi. N?m? sanat eiv?t olleet mit??n korulauseita h?nen suussaan, vaan h?nen syvin vakaumuksensa, joka pohjautui monivuotisiin havaintoihin ja mietiskelyihin.
Seuraavassa huoneessa oli hollantilaista tai paremmin sanoen alankomaalaista taidetta maailmankuuluine nimineen: Rembrandt, Rubens, Frans Hals, Van Dyck, Jan Steen, Teniers, Ruysdael, Van Goyen, Haysum y.m., joiden teoksia tavallisissa oloissa vain tapaa Europan suurissa taidekokoelmissa. Tuskin oli uskoa silmi??n n?hdess??n niit? t??ll? meill? yksityisess? kodissa. Vain niiden etsimiseen ja valitsemiseen oli tietysti k?ytetty paljon aikaa ja huolta -- rahoista puhumattakaan.
Parisen tuntia siin? katseltuamme, ehdotti rva S. ett? menisimme ruokasaliin, jossa kahvip?yt? oli katettu. Se oli taaskin uusi kauneusmaailma, joka siell? avautui eteeni. Ruokasali oli nimitt?in t?ynn? mit? arvokkaimpia taide-esineit?: vanhoja kaappeja puu- ja luuleikkauksineen, kallisarvoisia porsliinimaljakoita, metallisia sein?koristeita y. m. y. m. ja tietysti taaskin tauluja. En ehtinyt kiinnitt?? niin mit??n huomiota itse kahviin, t?in tuskin sain kuppini tyhjennetty?.
?Te ette varmaankaan pid? kahvista?, arveli rva S.
?Kyll?h?n min?, mutta t?ss? on nyt niin paljon muuta, ett? kahvi joutuu aivan sivuseikaksi?, vastasin.
Rva S. hymyili ja avasi vastap??t? olevan kaapin, joka oli tehty kilpikonnan kuoresta, norsunluusta ja ebenholtsipuusta. Kauniimpaa ja aistikkaampaa esinett? ei juuri voi kuvitella. Siin? oikein n?ki mit? taiteilijoita muinaisajan k?sity?l?iset olivat tehdess??n huonekaluista taideteoksia, joiden arvo aina vain lis??ntyy vuosi vuodelta.
Me rupesimme puhumaan eri maiden ja eri kaupunkien taidekokoelmista, joissa rva S. oli oleskellut p?iv?kausia. V?list? h?n oli n?hnyt niiss? koululuokkia, jotka opettajansa kera kulkivat salista toiseen ja saivat koko ajan tarvittavaa opastusta ja valaisevia selityksi?. Oikein kadehdittavina h?n piti n?it? lapsia, jotka pienest? pit?en saivat kuulla ja oppia sellaista, mist? meill? t??ll? Suomessa ei ole aavistustakaan -- ei alaik?isill? eik? aikuisilla. Vasta t?ysik?isiksi p??sty?mme me omin voimin ja omasta aloitteestamme p??simme hiukan syventym??n vanhaan taiteeseen ja yleens? taidehistoriaan. -- Rva S:ll? oli esill? monta kuvitettua taidehistoriaa ja taidetta koskevaa kuvateosta, josta huomasi h?nen ottaneen taidetutkimuksensa vakavalta kannalta.
Ja miten h?n oli iloinnut jokaisesta saavutuksesta kokoelmaansa. Saadakseen jonkun kauan toivomansa taideteoksen, oli h?n monta kertaa kielt?ytynyt sellaisesta, jota muut h?nen asemassaan olisivat pit?neet aivan itsest??n lankeavana, kuten esim. joka kev?t uusiutuvista k?velypuvuista, hatuista y.m. Ja kun niin monet henkil?t aina olivat h?nen puolisonsa kimpussa pyyt?en lainoja, takauksia y.m. jotka sitten ainaiseksi j?iv?t selvitt?m?tt? ja