Tieni varrella tapaamia 2 | Page 5

Yhdistyksen haaraosaston ja ?itien ompeluseuran rva Donner perusti Hyvink??lle.
Yleens? h?n oli aina toimessa ja hommassa ja aina h?nen p??ss??n liikkui uusia ehdotuksia. Kun h?n sit?paitsi oli tunnettu suuresta hyv?ntekev?isyydest??n, kulki h?nen luonaan aina paljon ihmisi?, joita kaikkia h?n oli ihmeellisen k?rsiv?llinen kuuntelemaan. N?in monta kertaa h?nen nousevan keskell? ateriaansa tulijoita vastaanottamaan. Kun kerran huomautin t?st?, sanoi h?n vain hyvin iloisesti: ?On niin monta, joiden t?ytyy j?tt?? ateriansa siksi, ettei ole mit? sy?d?. Ei se tee mit??n, jos min? sen joskus j?t?n kesken, se vain muistuttaa minua n?ist? osattomista?.
Tavallisesti Minette Donner puolisoineen aina kev?isin l?hti Europpaan. Ja niinp? h?n tuli olleeksi kaikissa Europan maissa yksinp? Turkissa ja voitti kaikkialla tuttavia ja sympatiaa. H?nen poissa ollessaan hoiti Lilli Munck, h?nen miellytt?v? naimaton sisarensa, joka asui samassa talossa, lapsia ja kotikomentoa, niin ett? h?n saattoi rauhallisella mielell? j?tt?? omaisensa joksikin viikoksi. Tietysti h?nell? oli paljon kerrottavaa n?ilt? matkoiltaan ja joskus h?n niist? kirjoittikin jonkun pienen tuokiokuvan, kuten esim. k?ynnist??n Konstantinopolissa, mutta kirjoittaminen kuului kuitenkin harvinaisuuksiin.
Minette Donnerista voi ehk? sanoa, kuten on sanottu monesta muustakin naisesta, ett? vaikka h?nell? oli taipumuksia moneen suuntaan, niin ei h?n antautunut mit??n niist? todenteolla kehitt?m??n. Mutta onhan se kaikkien perheenem?ntien ja ?itien kohtalo. Heid?n t?ytyy yhten??n jakaa aikansa ja huomionsa niin monelle eri taholle ja valvoa ett? ne, jotka heit? ymp?r?iv?t saavat rauhassa ty?skennell?, ettei heille itselleen j?? sit? keskitystilaisuutta, sit? itseens? syventymisaikaa ja ty?rauhaa, jota kaikki luova ty? edellytt??. Ja mit? juuri Donnerien kotiin tulee, oli em?nn?ll? siell? tavallista enemm?n hoivattavaa ja huolehdittavaa. Talon is?nn?ll? oli edellisest? naimisestaan lapsia, h?nen ensim?inen puolisonsa oli ollut leski ja tuonut taloon lapsia, ja Minette rouvalla itsell??n oli kaksi poikaa ja tytt?nen. Kaikki he kaipasivat hell?? johtoa ja ?idin ohjaavaa k?tt?. Sitten oli h?nen puolisollaan kuuluisana tiede- ja valtiomiehen? paljon edustusvelvollisuuksia ja paljon kansainv?lisi? tuttavuuksia, joita koska tahansa saattoi saapua taloon.
Ent? kaikki ne taiteilijat, joita Minette Donner suosi ja avusti. H?n auttoi meid?n nuoria maalarejamme m.m. siten, ett? hankki heille ty?t?. Niinp? h?n esim. antoi Juho Rissasen, siihen aikaan kun t?m? oli nuori ja tuntematon, maalata h?nen lastensa muotokuvat. _Axel Gall��n_ maalasi h?nen oman kuvansa ja h?nen vanhimman poikansa, t?m?n koulupoikana ollessa j.n.e. Se oli yht?mittaista itsens? antamista, aikansa paloittelemista ja kaikkialla l?sn?olemista. Mutta ei suuri koti pysy kunnossa, ei sen liesi l?mpim?n?, eik? sen kotihaltijat koossa, ellei sen keskus ja sielu ole paikallaan, valmiina ottamaan osaa jokaisen sen j?senen kohtaloon ja ulotuttamaan t?t? huolenpitoaan viel? heid?n yst?viins? ja vieraisiinsakin.
Se on tavallaan sellaista hiljaista, n?kym?t?nt? ty?t?, ettei sit? edes kaikki huomaa ja ymm?rr? niinkauan kuin koneisto on k?ym?ss?, mutta per?st?p?in sen tuntee aivan liiankin selv?sti.
Jokunen kuukausi Minette Donnerin kuoleman j?lkeen k?vin h?nen kodissaan asialla. Huoneet olivat samat kuin ennenkin, kalut seisoivat siin? niinik??n paikoillaan, mutta kodin el?v?itt?v? henki oli poissa, ja sanomaton tyhjyys huokui joka nurkasta ja sopesta. Oli kuin jokainen esine, jokainen taulu ja kasvi olisi kertonut, ett? se k?si, joka heid?t kerran j?rjesti, nyt oli kylmennyt, ett? yst?v?llinen, l?mminsyd?minen Minette rouva, jolla oli ollut sellainen kokoova ja yhdist?v? voima, nyt oli poissa, ainiaaksi poissa.

FANNY SINEBRYCHOFF.
Kahdeksankymmenluvulla tuli Bulevardilla joka aamu vastaani er?s nuori pariskunta, joka kaikesta p??tt?en oli aamuk?velyll??n. Varsinkin oli nuori rouva hyvin huomiota her?tt?v? suuren kauneutensa ja kevyen k?yntins? takia. Aivan kuin keijukainen h?n siin? astuskeli ruumiinmukaisessa talvitakissaan ja sirossa samettisessa kapottihatussaan, jonkatapaiset silloin olivat muodissa.
Kaikki katselivat h?nt? ja kaikki tiesiv?t my?skin, ett? h?n oli rva Fanny Sinebrychoff o. s. Grahn, joka hiljattain oli mennyt naimisiin nuoren Sinebrychoffin kanssa. Senkin kaikki tiesiv?t, ett? h?n oli ollut lupaava n?yttelij?, joka yht?kki? kaikkien taiteenyst?vien suureksi suruksi oli j?tt?nyt uransa juuri silloin, kun sen loistoaika oli vasta alkamaisillaan. Huhuttiin sit?kin, ett? herra Sinebrychoffin olisi ollut maksaminen aika hyvitys teatterille sen johdosta, ett? h?n vei sen parhaan voiman ennenkuin t?m?n ja teatterin v?linen sitoumus viel? oli loppuunkulunut.
[Kuva: Fanny Sinebrychoff o. s. Grahn puolisoineen.]
Vuodet vieriv?t, vanha rva Sinebrychoff kuoli ja nuori pari muutti kauniista tasakattoisesta huvilastaan Hietalahdentorin varrella h?nen taloonsa Bulevardinkadun p??ss?, johon my?skin kuuluu tuo ihana Sinebrychoffin puutarha puistoineen. P?invastoin kuin mit? muilla yksityisill? on tapana tehd?, olivat sen haltijat aina antaneet sen olla avoinna suurelle yleis?llekin. Sinne saattoi kuka tahansa menn? k?velem??n ja oleskelemaan, ruveta istuskelemaan sen sohville ja tuoleille kirjoineen ja k?sit?ineen tai antaa katseensa seurata sinert?v?? ulappaa saarineen ja kallioineen, joka puiston korkeimmilta kohdilta oli n?ht?viss?.
Mutta pelk??n, ett? aniharva niist?, jotka siell? liikkuivat, tulivat ajatelleeksi miten harvinaisen ihmisyst?v?llisen ty?n sen omistajat tekiv?t antaessaan yksityisen puistonsa n?in yleis?n k?ytett?v?ksi. Eik? moni sivultakatsoja edes tullut ajatelleeksi, ett? t?m? oli vain yksi haara vanhan rva Sinebrychoffin kuuluisaa hyv?ntekev?isyytt?, jota h?nen mini?ns?, rva Fanny Sinebrychoff, sitten niin uskollisesti l?pi koko el?m?ns? jatkoi.
Mutta eih?n hyv?ntekev?isyys olekaan juuri korkeassa kurssissa nyky??n, kun pyrit??n siihen, ett? kukin voisi seisoa omilla jaloillaan ja ett? yhteiskunnalliset laitokset kuten sairaalat, kunnalliskodit, apukassat y. m. voisivat h?d?n tullen tarjota raihnaisille ja vanhoille apua ja turvaa, jota ne eiv?t kuitenkaan t?h?n asti ole kyenneet tekem??n; kykenev?tk? edes koskaan. T?m? yleinen katsantotapa