Tieni varrella tapaamia 2 | Page 9

perehtymist? niihin ja loppumatonta ty?iloa. Suurien kev?t- ja syyssiivousten aikoina esim. h?n oli liikkeell? aikaisesta aamusta my?h?iseen iltaan, mutta piti sen kaikkein luonnollisimpana asiana maailmassa. Ei h?n ollenkaan ymm?rt?nyt sellaisia em?nti?, jotka pit?v?t parin viikon suursiivousta niin raskaana, ett? jo kaipaavat lepoa sen suoritettuaan.
Olin ajatellut olla tunnin t?ll? retkell?ni ja se kasvoi nelj?ksi, olisi luultavasti venynyt viel?kin pitemm?ksi, ellei my?h?inen tunti olisi muistuttanut minua kotiin menosta.
?Tulkaa uudestaan aina kun teid?n on ik?v? hollantilaista huonetta?, sanoi rva S. hyv?stelless?ni, koska h?n oli havainnut, ett? vanha hollantilainen taide minua eritt?in oli huvittanut.
Kului kuitenkin aikoja, ennenkuin noudatin t?t? yst?v?llist? kutsua, sill? huomasin kaikesta, ett? rva S:n aika oli hyvinkin t?p?r?ll?. Oli niin paljon ihmisi?, jotka k??ntyiv?t h?nen puoleensa pyyt?en apua ja kannatusta, oli niin monta laitosta, kuten lasten-, vanhojen- ja sokeiden koteja y. m. yksin?isten ja sairaiden turvapaikkoja, joiden pystyss? pysymist? h?n tahtoi edist?? k?ym?ll? niiden kev?t- ja syysmyyj?isiss? y. m. tilaisuuksissa.
?H?n osti meilt? aina koko sylillisen harjoja, k?ydess??n?, kertoi esim. Sokeiden kodin johtajatar, ?eik? siin? kyllin, vaan h?n otti my?skin selkoa ketk? hoidokeista olivat ne valmistaneet, k?vi heit? puhuttelemassa ja lausui heille rohkaisevia sanoja?.
Mutta kun sitten pari hyv?? yst?v??ni my?skin mielell??n tahtoi n?hd? Sinebrychoffin taideaarteet, tarjouduin heid?n oppaakseen ja tulin uudestaan siell? k?yneeksi. T?m? toinen k?ynti muodostui jos mahdollista viel?kin sis?lt?rikkaammaksi ja hauskemmaksi kuin ensim?inen, se kun antoi tilaisuutta syventym??n kaikkiin edellisell? kerralla saatuihin vaikutelmiin ja taas uudestaan tapaamaan talon miellytt?v?n em?nn?n -- viel?p? h?nen uskollisen talousapulaisensa Alman, joka oli eteisess? vastaanottamassa aivan kuten edellisell? kerrallakin. ?Sellainen kuin on em?nt? on palvelijakin? sanotaan ja t?ss? kodissa se ihan kirjaimellisesti oli toteutunut. Sis?kk? Alma oli ollut talossa 23 vuotta, keitt?j? 27 vuotta ja suorittaneet teht?v?ns? yht? uskollisesti kuin em?nt?kin, tottuneet kaikkiin talon tapoihin, oppineet kunnioittamaan sen taide-esineit? ja haltijav?en taideharrastusta. Siksi vallitsikin heid?n kesken??n mit? t?ydellisin luottamus ja kiintymys. Em?nn?n huolet ja surut olivat my?skin talousapulaisten ja sitten taas p?invastoin. Kun esim. kauppaneuvos Sinebrychoff kuoli ja rouva pitk?t ajat senj?lkeen oli surun valtaama ja uneton, valvoi Alma ihan pyyt?m?tt? viereisess? huoneessa ollaksensa aina valmis tulemaan, kun h?nen haltijattarensa vain suinkin kutsui. -- Ja aivan ihmeellisesti h?n osasi liikkua kahvip?yd?n ymp?rill? ja valvoa, ett? kukin aina sai mit? h?n tarvitsi. Kaikki k?vi niin hiljaa ja melutta, aivan kuin olisi siin? ollut henkiolento pit?m?ss? huolta jokaisesta. Vieraanvaraisen tapansa mukaan oli rva S. nimitt?in taaskin antanut kattaa kauniiseen ruokasaliinsa kahvip?yd?n ja siin? me istuimme toista tuntia vilkkaasti keskustellen ja leikki? laskien.
?Kyll? se sent??n on kummallista?, sanoi er?s seurueesta, ?ett? vaikka Helsingiss? on t?llainen koti ja kokoelma, emme me tavalliset ihmiset ole tienneet siit? mit??n?.
?Se on juuri yht? ihmeellist?, ett? Helsingiss? on n?in hauskoja ihmisi?, joista min? en t?h?n asti ole tiennyt mit??n?, vastasi rva S. Se oli hyvin kohtelias ja lystik?s k??nne ja sellaisia h?n teki monta. Kun er?s toinen seurueestamme valitti, ett? h?nen vuosim??ri? oli t?ytynyt el?? pieness? maaseutukaupungissa ?Kuopion takana?, ja siksi oli j??nyt niin j?lelle kaikilla aloilla, vastasi rouva S., ett? se p?invastoin mahtoi olla aivan erinomainen paikka, koska siell? sek? henkisesti ett? ruumiillisesti pysyi niin pirte?n?. Olin edellisell? k?ynnill?ni tiedustellut, eik? talon vieraat vahingoittaneet siell? olevia kalliita kaluja ja kertonut omista ik?vist? kokemuksistani: miten ihmiset mieluimmin istuivat nojatuolien k?sinojilla kuin itse istuimilla ja saivat ne siten irti, miten he jaloillaan kahnasivat p?ytien jalkoja ja ristikoita, joten ne olivat t?ynn? naarmuja, asettivat kahvikuppejaan soittokoneen kannelle y. m. Silloin rva S. ei tiet?nyt sellaisesta mit??n, nyt h?n sanoi minua usein muistaneensa t?m?n kysymyksen johdosta, sill? senj?lkeen kuin suuri yleis? oli ruvennut k?ym??n h?nen kokoelmiaan katsomassa, oli h?n ihmeekseen havainnut kuinka huonosti kasvatetut ihmiset t?ss? suhteessa olivat. He saapastelivat h?nen hienoilla parkettilattioillaan niin h?ik?ilem?tt?, ett? niit? ehtimiseen oli t?ytynyt kiillottaa, tauluja katsellessaan he heitt?ysiv?t polvilleen vanhoille kallisarvoisille nojatuoleille ja tarttuivat niiden kullattuihin karmeihin l?mp?isin, hikisin k?sin. ?Jos olisin mies, en vain koskaan kosisi sellaista tytt??, sill? ei h?nest? ole talon em?nn?ksi?, sanoi h?n hyvin vakuuttavasti.
Oli todellakin oikein masentava kuulla, ett? sen nuoren polven naiset, joilla oli onni p??st? rva S:n kotiin ja h?nen opastamanaan katsella siell? olevia kauneusarvoja, eiv?t ensink??n ymm?rt?neet miten oli k?ytt?ytyminen. He saattoivat paiskautua istumaan, sill? aikaa kun em?nt? aina itse seisoi taulujaan esitt?ess??n. Ja kuitenkin oli seisominen h?nelle hyvin raskasta senj?lkeen kun h?n pahasti oli loukannut jalkansa. H?nen uskollinen Almansa kertoi t?st? tapahtumasta sitten j?lest?p?in seuraavasti: Er??n? kes?p?iv?n? oli rva S. tapansa mukaan valmistanut puistossaan juhlat er??n lastenkodin lapsille. H?n istui heid?n kanssaan keinulaudalla, kun t?m? yht?kki? katkesi ja h?nen jalkansa j?i laudan alle sek? vikaantui niin pahasti, ett? h?net oli kannettava sis??n. Siin? tuskissaan ollen, h?n l?hetti sanan, ettei lasten juhlaa mitenk??n saanut keskeytt??, vaan ett? heit? oli kestitett?v? juuri sill? tavalla kuin alusta oli ajateltu, ja samassa h?n oli tyytyv?inen senjohdosta, ett? onnettomuus oli kohdannut h?nt? eik? pienokaisia.
[Kuva: Fanny Sinebrychoff er??ss? yksityisess? seurassa esitetyss? n?ytelm?kappaleessa]
T?st? jalkansa vikaantumisesta h?n ei kuitenkaan meille sanonut mit??n, eip? sit?k??n, ett? h?nen terveytens? yleens? oli heikko. P?invastoin. Kun er?s seurastamme mainitsi p??tt?neens? el?? hyvin